Rakkaus satuttaa
Makasin sylissäsi lattialla ja kuuntelin sydämen lyöntejäsi. Itkin, en siitä
tuskasta jonka olin itselleni aiheuttanut, vaan sinun tuskastasi. Pyysin sinulta
anteeksi monta kertaa ja vastasit niihin yhtä monella suudelmalla. Lakkasin
itkemästä vasta kun kerroit, että rakastat minua juuri tällaisena kuin olen.
Nukahdin.
Kun heräsin, kuulin metakkaa keittiöstä. Se oli meidän kahvinkeittimemme.
Emme olleet vielä ostaneet uutta, koska meillä ei ollut siihen varaa. Nousin ylös ja
kävelin kahvilta tuoksuvaan keittiöön. Katselin ympärilleni. Kun olimme
muuttaneet keittiö oli ollut myrkyn vihreä ja masentava. Sinä olit saanut sen
piristävämmäksi punaisella maalilla ja valkoisilla yksityiskohdilla.
Otin kahvia, koppasin saunatakkini pesuhuoneesta ja kävelin parvekkeelle. Otin
savukkeen takkini taskusta ja sytytin sen toisesta taskusta löytyneillä tulitikuilla.
Kuulin, kun avainnippu kolahti oveen ja tulit sisälle. Kirosit pesutilan huonoja
pesukoneita.
Pyysit minut takaisin sisälle ja toruit tupakan polttoani, tiesinhän minä ettet
siitä pitänyt. Miksi siis kiusasin sinua? Olisin ihan hyvin voinut lopettaakin.
En saanut suudelmia, ennen kuin kävin pesemässä hampaat. Tein mitä pyysit ja
sain palkaksi mansikalta maistuvien huuliesi kosketukset omillani. Söimme
aamupalan, puuroa, omenaviipaleilla. Halpaa ja terveellistä, sinä aina sanoit.
Kello oli puoli kahdeksan ja sinun piti lähteä töihin. Olit myöhästynyt jo
muutaman kerran, etkä halunnut potkuja, koska vain sinun palkallasi me saisimme
laskut ja muun tarpeellisen maksettua.
Menin olohuoneeseen ja etsin kaukosäädintä katseellani. Huomasin sen
pilkottavan Helsingin sanomien alta. Otin sen ja istahdin pienelle sohvallemme
jolla katselimme iltaisin yhdessä elokuvia. Aloin surffailla tv-kanavalta toiselle.
Näin aloitin aina päiväni. Istuin sohvalla ja tuijotin telkkaria, kunnes sinä tulit
kotiin neljän jälkeen ja käskit minun ryhdistäytyä, meikata ja pukea päälleni.
Lähdimme kantabaariimme ja tanssimme siellä yleensä sulkemisaikaan asti. Kun
tulimme kerrostalokaksioomme takaisin, menimme nukkumaan.
Heräsin jälleen aamuyöllä, pelottaviin ääniin ja kuviin joita vain minä pystyin
näkemään ja kuulemaan. Kun nousin peloissani istumaan sängyssä, herätin
samalla sinutkin. Tartuit minusta kiinni, etten vain karkaisi pesuhuoneeseen.
Valvoit taas yön pidellen minua sylissäsi. Miten jaksoit, miten kestit minua?
Ei ollut sinun tehtäväsi hoitaa ja pitää minusta huolta.
Olin henkisesti sairas, mutta sinä autoit minua jaksamaan. Olit valo tunnelin
päässä. Vedit minua puoleesi kun olin vajota pimeyteen.
Tunsin rakkautesi ja päätin etten enää koskaan halua sinua satuttaa, koska olit
minulle todella tärkeä. Satutin sinua kuitenkin. Viilsin sydämeesi haavan joka ei
arpeudu koskaan.
[Olisi mukavaa, jos lähettäisitte kunnon palautetta EI esim: se oli paskaa. Kertokaa edes miksi se oli paskaa yms yms yms.
Olen huomannut että täällä on hyviä kirjoittajia, mutta todella huonoja arvostelijoita.
Olen pahoillani siitä, etten osannut muokata tätä tekstiä oikein tätä sivustoa varten...]
Makasin sylissäsi lattialla ja kuuntelin sydämen lyöntejäsi. Itkin, en siitä
tuskasta jonka olin itselleni aiheuttanut, vaan sinun tuskastasi. Pyysin sinulta
anteeksi monta kertaa ja vastasit niihin yhtä monella suudelmalla. Lakkasin
itkemästä vasta kun kerroit, että rakastat minua juuri tällaisena kuin olen.
Nukahdin.
Kun heräsin, kuulin metakkaa keittiöstä. Se oli meidän kahvinkeittimemme.
Emme olleet vielä ostaneet uutta, koska meillä ei ollut siihen varaa. Nousin ylös ja
kävelin kahvilta tuoksuvaan keittiöön. Katselin ympärilleni. Kun olimme
muuttaneet keittiö oli ollut myrkyn vihreä ja masentava. Sinä olit saanut sen
piristävämmäksi punaisella maalilla ja valkoisilla yksityiskohdilla.
Otin kahvia, koppasin saunatakkini pesuhuoneesta ja kävelin parvekkeelle. Otin
savukkeen takkini taskusta ja sytytin sen toisesta taskusta löytyneillä tulitikuilla.
Kuulin, kun avainnippu kolahti oveen ja tulit sisälle. Kirosit pesutilan huonoja
pesukoneita.
Pyysit minut takaisin sisälle ja toruit tupakan polttoani, tiesinhän minä ettet
siitä pitänyt. Miksi siis kiusasin sinua? Olisin ihan hyvin voinut lopettaakin.
En saanut suudelmia, ennen kuin kävin pesemässä hampaat. Tein mitä pyysit ja
sain palkaksi mansikalta maistuvien huuliesi kosketukset omillani. Söimme
aamupalan, puuroa, omenaviipaleilla. Halpaa ja terveellistä, sinä aina sanoit.
Kello oli puoli kahdeksan ja sinun piti lähteä töihin. Olit myöhästynyt jo
muutaman kerran, etkä halunnut potkuja, koska vain sinun palkallasi me saisimme
laskut ja muun tarpeellisen maksettua.
Menin olohuoneeseen ja etsin kaukosäädintä katseellani. Huomasin sen
pilkottavan Helsingin sanomien alta. Otin sen ja istahdin pienelle sohvallemme
jolla katselimme iltaisin yhdessä elokuvia. Aloin surffailla tv-kanavalta toiselle.
Näin aloitin aina päiväni. Istuin sohvalla ja tuijotin telkkaria, kunnes sinä tulit
kotiin neljän jälkeen ja käskit minun ryhdistäytyä, meikata ja pukea päälleni.
Lähdimme kantabaariimme ja tanssimme siellä yleensä sulkemisaikaan asti. Kun
tulimme kerrostalokaksioomme takaisin, menimme nukkumaan.
Heräsin jälleen aamuyöllä, pelottaviin ääniin ja kuviin joita vain minä pystyin
näkemään ja kuulemaan. Kun nousin peloissani istumaan sängyssä, herätin
samalla sinutkin. Tartuit minusta kiinni, etten vain karkaisi pesuhuoneeseen.
Valvoit taas yön pidellen minua sylissäsi. Miten jaksoit, miten kestit minua?
Ei ollut sinun tehtäväsi hoitaa ja pitää minusta huolta.
Olin henkisesti sairas, mutta sinä autoit minua jaksamaan. Olit valo tunnelin
päässä. Vedit minua puoleesi kun olin vajota pimeyteen.
Tunsin rakkautesi ja päätin etten enää koskaan halua sinua satuttaa, koska olit
minulle todella tärkeä. Satutin sinua kuitenkin. Viilsin sydämeesi haavan joka ei
arpeudu koskaan.
[Olisi mukavaa, jos lähettäisitte kunnon palautetta EI esim: se oli paskaa. Kertokaa edes miksi se oli paskaa yms yms yms.
Olen huomannut että täällä on hyviä kirjoittajia, mutta todella huonoja arvostelijoita.
Olen pahoillani siitä, etten osannut muokata tätä tekstiä oikein tätä sivustoa varten...]
Vastaukset 12
Vanhimmat
En tiedä, osaanko minä nyt antaa hyvää palautetta, mutta ehkä se oli jotenkin kliseinen. Minulle jäi siitä jotenkin ontto olo. Tuntuu, että tuo sama tarina on kerrottu jo tuhat kertaa. Se tuossa on jännää, että minulle tulle tekstistä jotenkin runo mieleen. Älä kuitenkaan anna tämän lannistaa, minä en ole mitenkään asiantuntija :) Ja jatka ihmeessä kirjoittamista!
Minustakaan aihe ei ollut mikään kauhean omaperäinen, eikä tässä tapahtunut kauheasti mitään mielenkiintoista. Mutta teksti oli lyhyt ja napakka, ei mitään turhia jaaritteluja. Ihan hyvä pieni tarina siis. Joku ei ehkä tykkää siitä, että tämä on pelkkä "raportti" päivän tapahtumista, mutta minusta on hyvä, ettei tässä selitellä turhaan.
Toisaalta päivän tapahtumat ei ole kauhean mielenkiintoisia... Tässä on jotain sellaista henkilökohtaisten kokemusten makua, tällaista voisi kirjoittaa päiväkirjaan, tai purkaa tunteitaan keskustelupalstalle (jonka aiheena ei olisi itse kirjoittaminen). Ehkä sen takia aihe ei lukijasta tunnu niin mielenkiintoiselta.
Ja joitakin kliseitä, kuten "valo tunnelin päässä". Sellaiset pois ja lisää tuota omaa tyyliäsi ja ilmaisuja tilalle. Minusta sinulla on kuitenkin hyvä oma tyyli.
Tällaista epämääräistä pohdintaa...:P
tiivistä ja jokseenkin kliseistä.
Tämä vaikuttaa tekstiltä, joka on kirjoitettu johonkin "luovan kirjoittamisen kurssille" tekstinäytteeksi... Tällainen mielikuva minulle tuli.
Tässä on niin paljon tiivistettynä, että saat tekstistä monta tarinaa kun lähdet levittämään niitä, laajennat siis.
Ja yksi hyvä neuvo on minulle kerrottu omilla luovan kirjoittamisen kursseilla käydessäni, että
on hyvä unohtaa kirjoituksistaan
MINÄ.
Kun jättää oman henkilökohtaisen minän vain päiväkirjojensa sivuille tai omaelämäkertaansa, niin hyvä tulee.
Toivottavasti ymmärrettävästi sain sanottua tämän.
Olet sujuvasanainen kirjoittaja.
Niin kiitos tosiaan palautteesta :) Tämä on ensimmäisiä "kunnon" kirjoitelmiani ja omasta mielestänikin kirjoitettu hieman haparoivasti, enkä itsekkään pidä tuosta "minä"-systeemistä. Olenkin yrittänyt saada sitä muista kirjoitelmistani pois ja esille enemmän omaa tylliäni.
Hyväksikäytetty (USED)
Kiemurtelin nautinnosta kun hivelit selkääni hieman kylmillä käsilläsi. Tuntui kun ne
olisivat olleet joka puolella samanaikaisesti. Kirkaisin kuitenkin kivusta kun ne ohittivat
käsitaipeeni. Sivelit niitä hellästi ja olin hetken kuin transsissa.
Yhtäkkiä olit kadonnut, nousin istumaan ja näin sinun etsivän jotain putkikassisi
sivutaskusta. Laskit lattialle neulan, letkun pätkän ja pienen pussin täynnä valkoista jauhetta.
Peräännyin seinää vasten, en millään ehtisi juosta ohitsesi ovelle.
Tulit luokseni ja otit tiukan otteen kädestäni. Rukoilin sinua päästämään minut menemään,
mutta tiukensit vain otettasi, sidoit letkun käteeni, ja valmistelit aineen käyttökelpoiseksi.
Työnsit ruiskun käsivarteeni ja vedit siihen vertani. Sitten työnsit amfetamiinin ja veren
takaisin suoneeni. Toistit rituaalin muutaman kerran ja laitoit tavarat vierelläsi
olevalle pöydälle.
Suutelit minua jälleen. Yritin nousta ylös, mutta painoit minut takaisin sänkyyn. Värisin
kylmästä ja käperryin sikiöasentoon. Amfetamiini virtasi kiivaasti suonissani ja tunsin oloni
keveäksi. Suljin silmäni, mutta minua ei väsyttänyt.
Aloitit jälleen leikittelyn ihollani. En vastustellut, vaan annoin sinun kuljettaa sormiasi
pitkin alastonta vartaloani.
Heräsin aamulla kätesi ympärilläni, en muistanut yön tapahtumia. Kuljin olohuoneen läpi
hämärään keittiöön, mutta en avannut verhoja. Laitoin kahvin valumaan ja etsin sotkuisesta
olohuoneesta vaatteitani. En löytänyt kuin mustan, lyhyen hameeni. Otin sen mukaani ja hain
kylpyhuoneesta stringit ja tumman tiukan niskalenkkitopin.
Kävelin takaisin keittiöön hakemaan kahvia. Yksi lusikallinen sokeria ja tilkka vettä.
Maitoon ei ollut tällä hetkellä varaa.
Otin Marlboron takkisi taskusta ja menin parvekkeelle polttamaan sen. Aurinko paistoi,
mutta tuuli todella kylmästi. Tulit seurakseni tupakalle, nenääni tulvi pistävä haju ja tajusin
sen lähtevän savukkeestasi. Minun pitäisi taas pysyä loppupäivä kotona, kun kävisit
asioillasi.
Pyysit ystäväsi tänne siksi aikaa kun olisit poissa. Minne minä muka lähtisin? Olit tehnyt
edelliskerralla selväksi, ettei minun kannattanut yrittää mitään.
Olin voimaton hänen suuren kehonsa alla. Kyyneleet virtasivat vuolaina poskillani, ja tuntui
kun katselisin tapahtumaa jostain yläilmoista, tai jonkun muun silmin.
Hän nousi ja lähti keittiöön hakemaan olutta, sillä välin minä ryntäsin nopeasti
pesuhuoneeseen ja lukitsin oven. Kuulin kun sinä tulit kotiin. Vaihdoit muutaman
sanan ystäväsi kanssa annoit hänelle jotain -rahaako?- ja hän lähti.
Tulin luoksesi keittiöön ja otit minut syliisi. En vastustellut kun kätesi luikertelivat paitani
alle ja etsivät tiensä paljaille rinnoilleni.
Kannoit minut sängyllemme ja käänsit mahalleni. Kuulin pienen napsauksen ja tunsin
metallin kylmän kosketuksen selässäni.
En osannut enää tuntea kipua siitä mitä teit. Annoin sinun rauhassa vuodattaa vertani.
Tunsin kuinka
pisarat valuivat lakanoillemme, värjäten ne kirkkaan punaiseksi.
Olin vankina omassa kodissani, tajusin sen vasta sitten, kun oli liian myöhäistä paeta.
Kyyneleitä vuodatan, kuin verta käsistäni. Katseesi kohotat, mitään sano et. Annat minun tehdä
rauhassa sen, mitä ei saa tekemättömäksi.
Nauran, en onnesta vaan helpotuksesta. Vain kauneus ympäröi minut.
[Tässä toinen novelli, jonka olen kirjoittanut. Huomasin, että tässä jatkuu se sama "minä":n toistaminen, mutta mielestäni tämä on kuitenkin edellistä parempi. Toivoisin taas palautetta.]
Novellisi oli...mielenkiintoinen. Masokismia? Odotin koko ajan, että paljastuisi syy siihen, miksi tyttö jää miehen luokse, mutten ole varma sainko sitä selville... kuoleeko hän lopussa? Jotenkin sain sellaisen vaikutelman. Siinä olen samaa mieltä, että tämä on parempi kuin edellinen. Pidän tavastasi kirjoittaa, sitä on jotenkin helppo lukea, mutkatonta kuvailua.
Jotenkin novellistasi tuli mieleen Sid ja Nancy, tiedätkö parin? Oletko saanut innoitusta heistä?
Sid ja Nancy, oi rakastan heitä! Masokismia, ehkäpä, ehkäpä. Luultavasti kirjoitusteni tarkoitus onkin ettei kaikkea saada selville vaan lukija joutuu arvailemaan. Lopussa olevalla runolla yritin viitata siihen että tyttö kuolee, tappaa itsensä. Olen kaiketi hieman "pimmee ihminen" kun tykkään kirjoittaa tällaisista synkistä aiheista.
Novelli valmis. N. 100 sivua. En vain tiedä mihin sen lähetän arvioitavaksi. En kuitenkan kustantajalle uskalla... Nettiteitse? Hjälp?
mihin voisin lähettää otteen tekeleestäni ja miten sen otteen irroitan omista tiedostoistani menettämättä sitä. printteriäkään ei oikein ole.
"Odotin koko ajan, että paljastuisi syy siihen, miksi tyttö jää miehen luokse"
En vastannut tuohon. Pelko, se on vastaus. Tyttö prlkäsi niin paljon, että ei uskaltanut lähteä, hän pelkäsi seurauksia joita siitä voisi koitua.
jonne voi novellejaan lähetellä. Arvostelupalvelukin on olemassa, tosin melko kallis sellainen. Tästä sinun täytyy kysyä minua viisaammilta. En ymmärrä, mitä tarkoitat "näytteen irrottamisella tiedostoista". Epäilen sinun jopa pilailevan. Etkö voi kopioida novelliasi uuteen tiedostoon? Saathan sinä siitä itsellesi koneelle vaikka miten monta kappaletta tahdot. Jos lähetät s-postiliitteenä jonnekin, ei alkuperäinen tiedosto sitä paitsi minnekään häviä. Jos kustantajalle ajattelit yrittää, täyttyy sinulla olla a)kokonaisen, valmiin novellikokoelman kässäri ja b)printteri.