Lapsentekoa

Virtaset olivat jo vuosien ajan yrittäneet saada lasta, kuitenkaan
onnistumatta, joten he päättivät käyttää siitosisää saadakseen perheensä alulle. Sinä päivänä kun siitosisän piti saapua, herra Virtanen suuteli
vaimoaan ja sanoi, "Minä lähden nyt, sen miehen pitäisi
olla täällä pian".

Puoli tuntia myöhemmin ovelta ovelle kiertelevä vauvavalokuvaaja soitti
ovikelloa toiveenaan tehdä kaupat.
"Hyvää huomenta rouva. Te ette tunne minua, mutta olen tullut..."
"Ei tarvitse kertoa, olenkin jo odottanu teitä," rouva Virtanen keskeytti.
"Niinkö?" valokuvaaja kysyi. "No hyvä, sillä olen erikoistunut lapsiin."
"Sitähän me mieheni kanssa toivoimmekin. Olkaa hyvä ja tulkaa
peremmälle. No niin, mistä aloitetaan?" rouva Virtanen kysyi punastellen.
"Jättäkää kaikki minun huolekseni" valokuvaaja sanoi. "Yleensä yritän
pari kertaa kylpyammeessa, kerran sohvalla ja ehkä pari kertaa sängylläkin. Joskus olohuoneen lattialla on myös kivaa, siellä voi todella
levittäytyä"
"Kylpyammessa, olohuoneen lattialla?!" ihmetteli rouva Virtanen, "No ei ihmekään ettei Matilla ja minulla ole onnistunut"
"Noh, rouva, ei kukaan meistä voi onnistua joka kerta. Mutta jos yritämme useista eri asennoista ja minä laukaisen kuudesta tai setsemästä kulmasta, niin uskon että tulos miellyttää teitä."
"Toivottavasti tämä hoituu nopeasti" nielaisi rouva Virtanen.
"Rouva hyvä, minun työskentely tottumuksellani miehen täytyy saada
työskennellä rauhassa.
Olisi heinoa päästä sisään ja ulos viidessä minuutissa, mutta olen
varma että te pettyisitte siihen."
"Niinpä tietenkin" rouva Virtanen myönteli.
Valokuvaaja avasi salkkunsa ja otti esille valokuvia vauvoista. "Tämä tehtiin linja-auton päällä Helsingin keskustassa."
"Ei kai!" rouva Virtanen ihmetteli.
"Ja nämä kaksoset onnistuivat hyvin ottaen huomioon että heidän äitinsä
kanssa oli erittäin vaikea työskennellä."
valokuvaaja ojensi rouva Virtaselle kuvan.
"Hän oli vaikea...?" rouva Virtanen kysyi varovasti.
"Niin ikävä kyllä. Loppujen lopuksi jouduin viemään hänet Korkeasaareen
saadakseni homman hoidettua kunnolla. Ihmisiä parveili ympärillämme nähdäkseen paremmin."
"Siis muut ihmiset näkivät?!" rouva Virtanen kysyi silmät täynnä ällistystä.
"Kyllä vain. Yli kolme tuntia siihen meni. Äiti valitti ja huuti koko ajan. Saatoin hädin tuskin keskittyä. Sitten alkoi jo hämärtää ja aloin räiskiä
nopeammin. Lopulta kun oravat alkoivat nakerrella vehjettäni niin laukaisin loputkin."
Rouva Virtanen nojasi eteenpäin "Tarkoitatko että ne todella alkoivat
purra...öö....vehjettänne?"
"Kyllä vain, rouva. No niin, jos te olette valmis niin otan vain kolmijalkani esille, jotta pääsemme hommiin."
"Kolmijalan?" rouva Virtanen kysyi jo erittäin huolestuneena.
"Niin, rouva. Laitan vehkeeni sen päälle. Se on niin liian painava
pidellä kun alan toimimaan. Rouva? Rouva?....
hyvä Luoja, hän pyörtyi."