Minkäs sorttinen suhde muilla alan säätäjillä on johtokuntaan/johtoryhmään? Itse olen törmännyt jo toistuvasti melko huvittavaan tilanteeseen jossa atk:sta pyydetään "strategisia" linjauksia mm. laitekannan vakiointiin. Kun tällaisen "strategisen linjauksen" sitten esittää - saatika tekee - niin alkaa sen sorttinen märinä että tukka pois.
Ensin halutaan jotain tiukkaa linjaa ja sitten kuitenkin itse pitäisi saada siitä mielensä mukaan joustaa. Lisäksi suorastaan harmittaa tuo johtajien päteminen termistöllä jonka varsinaisesta merkityksestä ei sitten kuitenkaan ole mitään käsitystä, tekevät itsestään pellejä.
Näin siis äärimmäisen rankasti yleistäen.
Ensin halutaan jotain tiukkaa linjaa ja sitten kuitenkin itse pitäisi saada siitä mielensä mukaan joustaa. Lisäksi suorastaan harmittaa tuo johtajien päteminen termistöllä jonka varsinaisesta merkityksestä ei sitten kuitenkaan ole mitään käsitystä, tekevät itsestään pellejä.
Näin siis äärimmäisen rankasti yleistäen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hallitus vaatii yksiselitteisiä ja selkeitä toiminta malleja, ennakkoraportointia ja jälkiraportointia.
Kukaan ei kuitenkaan noudata noita ohjeita ja marina on valtava. Sitten jos yrittää toimia hallituksen antamien ohjeiden mukaan tulee hirveä huuto siitä ettei toimi joustavasti ja sujuvasti.
Semmoista, ristiriita on mahtava.
Hallitus sanoo että ylitöitä ei pidä tehdä, ja kaikki muut huutaa että pitää tehdä. Mutta ehkä tässä pitää lähteä linjalle, ettei mua kiinnosta paskan vertaa yhtään kuka mitäkin sanoo. Mä rupeen vetään ihan omaa linjaani.
Näin saadaan kaikki puhaltamaan tehokkaasti yhteen hiileen. ;)
Koska kaikki on kuitenkin ristiriidassa keskenään on ihan sama miten sitä mitäkin tekee, voi aina vedota tilanteesta riippuen jompaan kumpaan ristiriitaan.
Prosessi toimii kato, kun kaikki on ristiriidassa ja ketään ei kiinnosta...
Johtotehtäviin änkeää yleensä ihmisiä, jotka eivät tunnusta, että maailma ja heidän johtamansa firma ovat monimutkaisia ja sekavia paikkoja, vaikka he toivoisivat toista. Osaltaan tämä johtuu siitä, ettei heidän korviensa välissä olevat rusinat kykene käsittelemään monimutkaista informaatiota.
Neuroottinen ihminen hahmottaa todellisuuden vain omien ennakkoluulojensa mukaan. Kun todellisuus ei mahdu niihin pieniin raameihin kuitenkaan niin neurootikko jättää sen huomiotta tai keksii satuja. Eräs satujen laji on, että kun homma ei toimi yksinkertaisten piirustusten mukaan niin vika on muissa ihmisissä eikä piirrustuksissa.
Neurootikko ei tajua antavansa keskenään ristiriitaisia ohjeita tai puhuvansa itsensä kanssa ristiin. Tai jos tajuaa niin unohtaa sen pikavauhtia. Neurootikko ei ymmärrä ollenkaan, että hänen antamissaan ohjeissa voisi olla jotain parantelemisen varaa.
Neurootikon hyvä puoli on, että hän tuo systeemiin sen tarvitsemaa jäykkyyttä, mikä pitää systeemiä koossa. Ainakin jos firman ei tarvitse tehdä mitään äkki liikkeitä ja marginaali on niin paksu, ettei tarvitse toimia tehokkaasti.
Neurootikolla on positiivinen minäkuva ja negatiivinen käsitys muista, varsinkin ei-neuroottisista ihmisistä. Näitä löytyy lisää mm. uskonnollisista liikkeistä ja pyörimässä politiikan ympärillä.
Näin se just on... Tuntuu valitettavan todelliselta.