Ruotsin opetuksen suurimpia ongelmia on opiskelumotivaatio. Ruotsin oppiminen on vähentynyt lukioissa. Ruotsin opettajien mukaan oppilailla on kielteinen asenne ruotsin opiskeluun sekä katsovat vähentyneiden opetustuntimäärien vaikuttaneen oppilaidensa oppimistulosten laskuun.
Suomen kielikoulutuspolitiikkaa pitkään tutkineen emeritusprofessori Kari Sajavaaran mukaan kansalliskielten asema on keskusteluiden "kuuma peruna". Hänen mukaansa ruotsin taito on romahtanut, eivätkä ruotsin kielen opiskelun perustelut tehoa lapsiin tai heidän vanhempiinsa.
Julkaisussaan professori Sajavaara katsoo ruotsin kielen pakollisuuden olleen "puhtaasti [kieli]poliittinen ratkaisu, jota tehtäessä ei ole otettu huomioon pedagogisia tai koulutuspoliittisia näkökohtia." Hänen mukaansa "pakollisuuden perustelut ovat oppimiseen asennoitumisen kannalta, erityisesti peruskoulussa, lähes kestämättömät." Hän pitää epäjohdonmukaisena, että kielikysymyksessä vedotaan tasa-arvoon vaikka kieliryhmien lähtökohdat pakollisen kielen opiskeluun ovat aivan erilaiset. Sajavaara katsoo pakollisen ruotsin opiskelun rajoittavan oppilaiden kielivalintoja: "Pakollisena ruotsi vie yhden kielen paikan oppilaiden ohjelmasta." Hän lainaa tutkimusta, jossa 80 prosenttia peruskoululaisista ja heidän vanhemmistaan esitti ruotsin opiskelun vapaaehtoistamista.
Vuonna 1992 yli 90 prosenttia peruskoulun kolmannen ja neljännen luokan oppilaiden vanhemmista kannatti pakollisten kielten määrän vähentämistä.
Civics-tutkimuksessa vuonna 2000 suomenkielisten koulujen nuorista 67 prosenttia kannatti ruotsin kielen opiskelun vapaaehtoistamista.
Tutkimuksessa parhaimmat yhteiskunnalliset tiedot omanneet nuoret olivat kriittisimpiä ruotsalaisuuden suhteen.
-Hassua, tuohan tarkoittaa, että mitä tietämättömämpi opiskelija sitä helpommin hän suostuu opiskelemaan Ruotsia.
Folktingetin tutkimuksessa vuonna 1997 ruotsin pakolliseen opetukseen suhtautuivat kielteisimmin korkeakoulututkinnon suorittaneet.
Eurobarometri 2006:ssa kysyttiin, mitä kahta kieltä lasten tulisi oppia. Suomessa 85 prosenttia vastasi englannin, 38 prosenttia ruotsin, saksaa kannatti 24 prosenttia, ranskaa ja venäjää molempia 10 prosenttia ja espanjaa 3 prosenttia.
Valtionvarainministeriön kansalaisten osallistuttamista koskevan selvityksen mukaan kansalaiset haluaisivat tulla kuulluksi koskien ruotsin kielen asemaa.
Työministeriön tapaustutkimuksessa haastatellut ohjelmistoyritykset mainitsivat pakkoruotsin yhdeksi haitalliseksi kilpailutekijäksi.[28] Toisaalta, kansainvälisessä prolang-tutkimuksessa ruotsin kieli koettiin teollisuudessa edelleen toiseksi tärkeimmäksi kieleksi englannin jälkeen ja sen merkityksen arveltiin pysyvän samana tai heikkenevän hieman. Tutkimuksen mukaan saksan tarve korostui tekniikan ja liikenteen aloilla, kun taas sosiaali- ja terveysalalla koettiin tarpeellisena hallita ainakin englanti ja ruotsi.
Talouselämä-lehden haastattelututkimuksessa, jossa kysyttiin 40 Suomen suurimpiin kuuluvan yrityksen henkilöstöjohtajien näkemyksiä työvoiman riittävyydestä ja johdon sekä asiantuntijoiden osaamistarpeista, katsottiin ruotsin olevan kolmanneksi tärkein kieli englannin ja venäjän jälkeen. Suomalaisen työvoiman kielitaito katsottiin venäjää lukuun ottamatta hyväksi.
Suomen kielikoulutuspolitiikkaa pitkään tutkineen emeritusprofessori Kari Sajavaaran mukaan kansalliskielten asema on keskusteluiden "kuuma peruna". Hänen mukaansa ruotsin taito on romahtanut, eivätkä ruotsin kielen opiskelun perustelut tehoa lapsiin tai heidän vanhempiinsa.
Julkaisussaan professori Sajavaara katsoo ruotsin kielen pakollisuuden olleen "puhtaasti [kieli]poliittinen ratkaisu, jota tehtäessä ei ole otettu huomioon pedagogisia tai koulutuspoliittisia näkökohtia." Hänen mukaansa "pakollisuuden perustelut ovat oppimiseen asennoitumisen kannalta, erityisesti peruskoulussa, lähes kestämättömät." Hän pitää epäjohdonmukaisena, että kielikysymyksessä vedotaan tasa-arvoon vaikka kieliryhmien lähtökohdat pakollisen kielen opiskeluun ovat aivan erilaiset. Sajavaara katsoo pakollisen ruotsin opiskelun rajoittavan oppilaiden kielivalintoja: "Pakollisena ruotsi vie yhden kielen paikan oppilaiden ohjelmasta." Hän lainaa tutkimusta, jossa 80 prosenttia peruskoululaisista ja heidän vanhemmistaan esitti ruotsin opiskelun vapaaehtoistamista.
Vuonna 1992 yli 90 prosenttia peruskoulun kolmannen ja neljännen luokan oppilaiden vanhemmista kannatti pakollisten kielten määrän vähentämistä.
Civics-tutkimuksessa vuonna 2000 suomenkielisten koulujen nuorista 67 prosenttia kannatti ruotsin kielen opiskelun vapaaehtoistamista.
Tutkimuksessa parhaimmat yhteiskunnalliset tiedot omanneet nuoret olivat kriittisimpiä ruotsalaisuuden suhteen.
-Hassua, tuohan tarkoittaa, että mitä tietämättömämpi opiskelija sitä helpommin hän suostuu opiskelemaan Ruotsia.
Folktingetin tutkimuksessa vuonna 1997 ruotsin pakolliseen opetukseen suhtautuivat kielteisimmin korkeakoulututkinnon suorittaneet.
Eurobarometri 2006:ssa kysyttiin, mitä kahta kieltä lasten tulisi oppia. Suomessa 85 prosenttia vastasi englannin, 38 prosenttia ruotsin, saksaa kannatti 24 prosenttia, ranskaa ja venäjää molempia 10 prosenttia ja espanjaa 3 prosenttia.
Valtionvarainministeriön kansalaisten osallistuttamista koskevan selvityksen mukaan kansalaiset haluaisivat tulla kuulluksi koskien ruotsin kielen asemaa.
Työministeriön tapaustutkimuksessa haastatellut ohjelmistoyritykset mainitsivat pakkoruotsin yhdeksi haitalliseksi kilpailutekijäksi.[28] Toisaalta, kansainvälisessä prolang-tutkimuksessa ruotsin kieli koettiin teollisuudessa edelleen toiseksi tärkeimmäksi kieleksi englannin jälkeen ja sen merkityksen arveltiin pysyvän samana tai heikkenevän hieman. Tutkimuksen mukaan saksan tarve korostui tekniikan ja liikenteen aloilla, kun taas sosiaali- ja terveysalalla koettiin tarpeellisena hallita ainakin englanti ja ruotsi.
Talouselämä-lehden haastattelututkimuksessa, jossa kysyttiin 40 Suomen suurimpiin kuuluvan yrityksen henkilöstöjohtajien näkemyksiä työvoiman riittävyydestä ja johdon sekä asiantuntijoiden osaamistarpeista, katsottiin ruotsin olevan kolmanneksi tärkein kieli englannin ja venäjän jälkeen. Suomalaisen työvoiman kielitaito katsottiin venäjää lukuun ottamatta hyväksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ruotsinkielisyyshän on Suomessa pelkkä haiseva ja valheellinen kupla.
Ilman ruotsin kieltä ei suomen kieltä enää olisi olemassakaan. Tämä on kiistämätön fakta.
Ruotsin kieli on aina ollut suomalaisille pakkopaita ja edistyksen, oman kansallisen kulttuurin jarru.
Pakkoruotsi nykyisellään on demokratian irvikuva.
Pakkoruotsista on päästävä eroon nopeasti. Vielä tällä vuosikymmenellä.