::TAIKASAUVA:: kirjoitti:
1. Harry häräsi säpäsähtäen Petunian oven hakkaamiseen. - Harry, nuose heti tai muuten... Petunia kiljui. Harry olisi mielellään kuullut mikä se ”muuten” oli, mutta päätti jättää asian sikseen. Petunia oli joka aamu tänä kesälomana herättänyt Harryn oven hakkaamisella ja uhkailulla, mutta mikä se muuten oli, niin se näytti olevan Petuniallekkin täysin mystinen seikka. Harry otti silmälasit pöydältä ja pukeutui. Sitten hän jäi odottamaan aamiaista huoneen oven taakse, jossa oli pieni luukku, josta ruuat tiputettiin. - Varo, vähän Harry! Dudley inahti oven takaa. Ja kuten arvata saattaa Dudley tiputti Harryn aamiaisen lattialle ja lautanen särkyi. - Helkutin Harry! huusi Vernon olohuoneesta ja pian koko taloa tärisytti Vernon-sedän juoksuaskeleet portaissa. Petunia sipsutti Vernon-sedän perässä kalpeana, kuten aina. - Sinä, senkin.. huusi Vernon. Vernon avasi lukon Harryn ovesta ja töni Harryn portaiden alla olevaan pimeään ja pieneen komeroon, joka oli Harrylle hyvinkin tuttu aresti. Dudley nauroi mammutin kiljumiselta kuulostavalla äänellä ja Petunia sihisi raivosta. - Vain 1 annos päivässä ruokaa! julisti Vernon ja lähti muuta sanomatta pois komeron oven edestä. Kuului lukon sulkeutumisen ääni ja Harry tiesi olevansa nyt ainankin lopun kesäloman omassa pienessä ja nuhjuisessa komerossa. Harryn ilme kirkastui, kun näki kaikki koulutavaransa lojuvan sotkuisesti lattialla. Vernon oli unohtanut kiukuspäissään ottaa koulutavarat. Harry ryhtyikin heti tekemään Tylypahkasta annettuja läksyjä. Harry kumminkan kyllästyi tekemään ainetta Taikajuomaopin historiasta, jonka Kalkaros oli heille antanut ja heittäytyi sängylle makaamaan. Talo oli aivan hiljainen ja se ihmetytti Harryä suuresti. Hän painoi korvansa komeron oveen ja kuunteli. Sitten kuului Petunian kiljumista ja Vernon sedän änkytystä ja Dudleyn laahaavat juoksuaskeleet kohti yläkertaan. Sitten Harry kuuli keskustelua eteisestä. Harry kuuli vain satunnaisia osia keskustelusta, mutta kuunneltuaan hetken hän tajusi, että keskutelu liittyi häneen, taikuuteen, velhoihin, Tylypahkaan ja vankilaan. Harryn valtasi kummallinen tunne. Aivan kun puhuja olisi ollut Sirius Musta. Sitten Harry pinkoi tuolille istumaan, kun l
kuuli askelia, jotka tulivat kohti komeroa.
__________________________________________________
LITTLE PUH kirjoittaa :D
- Harry, tule t-tä-änne! Vernon-setä änkytti. - Jos avaat ensin oven, vastasi Harry. Kuului avaimen kilinää ja lukko avautui. Vernon sedän iso pää työntyi nyrpeä ilme kasvoilla Harryn komeroon. - Sinulle on tullut vieraita, Vernon setä sanoi ääni hieman värähtäen. Harry kömpi ylös tuolista ja konttasi komerosta ulos, koska ovi oli liian pieni ja matala käveltäväksi. Harry astui olohuoneeseen ja ensimmäiseksi hän näki Petunia-tädin istumassa sohvalla kynsiä purren. Dudley kurkki keittiön oven takaa ja välillä se vingahti ja meni pois näkyvistä. Dudleyn nimikko nojatuolilla istui kummallisen tutun näköinen kaapuun sonnustautunut mies. Se oli Sirius. - Hei Harry! Päätin tulla vierailemaan luonasi, mutta tulin näyttävästi vähän epäjästimäisesti, Sirius hymyili. Harry vain tuijotti suu auki Siriusta ja lopulta Petunia rikkoi painostavan hiljaisuuden. - Harry, onko tuo se vankikarkuri? Petunia kysyi säikähtänyt ilme silmissään. - K-ky-kyllä, Harry vastasi. Sirius vinkkasi silmää Harrylle ja nousi seisomaan. - No, saisinkos minä lasillisen juomaa, Sirius kysyi. Petunia kiirehti juoksujalkaa keittiöön ja kiikutti lasillisen omenamehua Siriukselle. Hän jätti lasin pöydällä, peläten koskea Siriusta, kun sillä olisi ollut jokin tauti. Petunia luuli Siriuksen taikovan hänet jos hän ei noudattaisia Siriuksen käskyjä. Harry istuutui lähimmälle tuolille ja jäi seuraamaan Siriusta. Sirius katsoi kummaksuen läpinäkyvää lasia, jossa oli omenamehua. Sirius empi hetken, mutta maistoi mehua. Hänen kasvojensa väri vaihteli valkoisesta punaiseen, mutta lopulta hän palautui normaaliin väriinsä. - Kiitos, mutta ei minulla sittenkään ole jano, Sirius sanoi hieman vaivaantuneena. Sitten hän käänsi katseensa Harryyn. - Miten sinulla on mennyt? Sirius kysyi. Harry vilkaisia Petuniaan ja sitten Vernon-setään ja näki hieman säikähtäneen ilmeen heidän kasvoillaan. - Ööhh.. No, en ole saanut tehdä melkein mitään, mutta olenhan minä pari kertaa ollut ulkona, Harry vastasi hieman omahyväisesti. Vernon päästi kurkustaan röhkäisyä muistuttavan äänen ja Petunia muuttui entistä valkoisemmaksi. Sirius katsoi paheksuen Vernon-setää ja Petuniaa, mutta päätti jättää asian sikseen. - Harry, sinä voisit tulla minun luokseni asumaan lopuksi kesäksi, jos se vain käy sinulle? kysyi Sirius. Harry hymyili ja vastasi empimättä tulevansa mielellään. Vernon näytti vähän vihaiselta, mutta ei uskaltanut sanoa mitään velholle. - No, meneppäs pakkaamaan sitten, sanoi Sirius. Harryn jalat olivat kuin puuta, kun hän kömpi komeroonsa pakkaamaan. Hän saisi lähteä pois Dursleyltä koko loppu kesäksi ja vielä pääsi asumaan Siriuksen luona. Missäköhän hän edes asui? Tai miten hän asui?
1. Harry häräsi säpäsähtäen Petunian oven hakkaamiseen. - Harry, nuose heti tai muuten... Petunia kiljui. Harry olisi mielellään kuullut mikä se ”muuten” oli, mutta päätti jättää asian sikseen. Petunia oli joka aamu tänä kesälomana herättänyt Harryn oven hakkaamisella ja uhkailulla, mutta mikä se muuten oli, niin se näytti olevan Petuniallekkin täysin mystinen seikka. Harry otti silmälasit pöydältä ja pukeutui. Sitten hän jäi odottamaan aamiaista huoneen oven taakse, jossa oli pieni luukku, josta ruuat tiputettiin. - Varo, vähän Harry! Dudley inahti oven takaa. Ja kuten arvata saattaa Dudley tiputti Harryn aamiaisen lattialle ja lautanen särkyi. - Helkutin Harry! huusi Vernon olohuoneesta ja pian koko taloa tärisytti Vernon-sedän juoksuaskeleet portaissa. Petunia sipsutti Vernon-sedän perässä kalpeana, kuten aina. - Sinä, senkin.. huusi Vernon. Vernon avasi lukon Harryn ovesta ja töni Harryn portaiden alla olevaan pimeään ja pieneen komeroon, joka oli Harrylle hyvinkin tuttu aresti. Dudley nauroi mammutin kiljumiselta kuulostavalla äänellä ja Petunia sihisi raivosta. - Vain 1 annos päivässä ruokaa! julisti Vernon ja lähti muuta sanomatta pois komeron oven edestä. Kuului lukon sulkeutumisen ääni ja Harry tiesi olevansa nyt ainankin lopun kesäloman omassa pienessä ja nuhjuisessa komerossa. Harryn ilme kirkastui, kun näki kaikki koulutavaransa lojuvan sotkuisesti lattialla. Vernon oli unohtanut kiukuspäissään ottaa koulutavarat. Harry ryhtyikin heti tekemään Tylypahkasta annettuja läksyjä. Harry kumminkan kyllästyi tekemään ainetta Taikajuomaopin historiasta, jonka Kalkaros oli heille antanut ja heittäytyi sängylle makaamaan. Talo oli aivan hiljainen ja se ihmetytti Harryä suuresti. Hän painoi korvansa komeron oveen ja kuunteli. Sitten kuului Petunian kiljumista ja Vernon sedän änkytystä ja Dudleyn laahaavat juoksuaskeleet kohti yläkertaan. Sitten Harry kuuli keskustelua eteisestä. Harry kuuli vain satunnaisia osia keskustelusta, mutta kuunneltuaan hetken hän tajusi, että keskutelu liittyi häneen, taikuuteen, velhoihin, Tylypahkaan ja vankilaan. Harryn valtasi kummallinen tunne. Aivan kun puhuja olisi ollut Sirius Musta. Sitten Harry pinkoi tuolille istumaan, kun l
kuuli askelia, jotka tulivat kohti komeroa.
__________________________________________________
LITTLE PUH kirjoittaa :D
- Harry, tule t-tä-änne! Vernon-setä änkytti. - Jos avaat ensin oven, vastasi Harry. Kuului avaimen kilinää ja lukko avautui. Vernon sedän iso pää työntyi nyrpeä ilme kasvoilla Harryn komeroon. - Sinulle on tullut vieraita, Vernon setä sanoi ääni hieman värähtäen. Harry kömpi ylös tuolista ja konttasi komerosta ulos, koska ovi oli liian pieni ja matala käveltäväksi. Harry astui olohuoneeseen ja ensimmäiseksi hän näki Petunia-tädin istumassa sohvalla kynsiä purren. Dudley kurkki keittiön oven takaa ja välillä se vingahti ja meni pois näkyvistä. Dudleyn nimikko nojatuolilla istui kummallisen tutun näköinen kaapuun sonnustautunut mies. Se oli Sirius. - Hei Harry! Päätin tulla vierailemaan luonasi, mutta tulin näyttävästi vähän epäjästimäisesti, Sirius hymyili. Harry vain tuijotti suu auki Siriusta ja lopulta Petunia rikkoi painostavan hiljaisuuden. - Harry, onko tuo se vankikarkuri? Petunia kysyi säikähtänyt ilme silmissään. - K-ky-kyllä, Harry vastasi. Sirius vinkkasi silmää Harrylle ja nousi seisomaan. - No, saisinkos minä lasillisen juomaa, Sirius kysyi. Petunia kiirehti juoksujalkaa keittiöön ja kiikutti lasillisen omenamehua Siriukselle. Hän jätti lasin pöydällä, peläten koskea Siriusta, kun sillä olisi ollut jokin tauti. Petunia luuli Siriuksen taikovan hänet jos hän ei noudattaisia Siriuksen käskyjä. Harry istuutui lähimmälle tuolille ja jäi seuraamaan Siriusta. Sirius katsoi kummaksuen läpinäkyvää lasia, jossa oli omenamehua. Sirius empi hetken, mutta maistoi mehua. Hänen kasvojensa väri vaihteli valkoisesta punaiseen, mutta lopulta hän palautui normaaliin väriinsä. - Kiitos, mutta ei minulla sittenkään ole jano, Sirius sanoi hieman vaivaantuneena. Sitten hän käänsi katseensa Harryyn. - Miten sinulla on mennyt? Sirius kysyi. Harry vilkaisia Petuniaan ja sitten Vernon-setään ja näki hieman säikähtäneen ilmeen heidän kasvoillaan. - Ööhh.. No, en ole saanut tehdä melkein mitään, mutta olenhan minä pari kertaa ollut ulkona, Harry vastasi hieman omahyväisesti. Vernon päästi kurkustaan röhkäisyä muistuttavan äänen ja Petunia muuttui entistä valkoisemmaksi. Sirius katsoi paheksuen Vernon-setää ja Petuniaa, mutta päätti jättää asian sikseen. - Harry, sinä voisit tulla minun luokseni asumaan lopuksi kesäksi, jos se vain käy sinulle? kysyi Sirius. Harry hymyili ja vastasi empimättä tulevansa mielellään. Vernon näytti vähän vihaiselta, mutta ei uskaltanut sanoa mitään velholle. - No, meneppäs pakkaamaan sitten, sanoi Sirius. Harryn jalat olivat kuin puuta, kun hän kömpi komeroonsa pakkaamaan. Hän saisi lähteä pois Dursleyltä koko loppu kesäksi ja vielä pääsi asumaan Siriuksen luona. Missäköhän hän edes asui? Tai miten hän asui?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.