KIIMAN AIKA.
Ruunupää ruhtinas, eleli takamailla.
Tuo suuren salon valtias, oli puolisoa vailla.
Ikävä on ihmislapsen yksin maailmassa
saati sitten salon herran korven kuusikossa.
Kumppania hakemaan päätti tämän kerran.
Salomaiden sankari päätä hiukan nosteli.
Työnsi turvan tuuleen, nuuski haisteli,
Jo nousi hymy huuleen.
Oli tullut kiiman aika, urho painui päätä pahkaa,
Kaviot vain raapi rahkaa.
Haju tuttu tuulen päältä työntyi turvan aukkoon.
Päässä suhisi, puhkui henki mieltä velloi kuva naaraan.
Metsä ryskyi,räiski.
Tulta välkkyi silmämuna, vauhti kiihtyi, korpi harveni ja vaihtui niittyyn.
Sieraimessa hajun mahti kuullut ei kun kylän vahti-ulvoi haukkui.
Aita ryskyi kaatui.
-Laukaus!
Hurme, läävän eteeen maatui.
Ruunupää ruhtinas, eleli takamailla.
Tuo suuren salon valtias, oli puolisoa vailla.
Ikävä on ihmislapsen yksin maailmassa
saati sitten salon herran korven kuusikossa.
Kumppania hakemaan päätti tämän kerran.
Salomaiden sankari päätä hiukan nosteli.
Työnsi turvan tuuleen, nuuski haisteli,
Jo nousi hymy huuleen.
Oli tullut kiiman aika, urho painui päätä pahkaa,
Kaviot vain raapi rahkaa.
Haju tuttu tuulen päältä työntyi turvan aukkoon.
Päässä suhisi, puhkui henki mieltä velloi kuva naaraan.
Metsä ryskyi,räiski.
Tulta välkkyi silmämuna, vauhti kiihtyi, korpi harveni ja vaihtui niittyyn.
Sieraimessa hajun mahti kuullut ei kun kylän vahti-ulvoi haukkui.
Aita ryskyi kaatui.
-Laukaus!
Hurme, läävän eteeen maatui.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tulee mieleen joku Kalevala tms. Ei ehkä kuitenkaan runo jonka minä ensimmäisenä haluaisin kuulla, mutta ainakin se rimmasi ja siinä oli joku sanoma.
Toipa rysähtäen kipeän muiston silmittömän rakkaussuhteeni päättymisestä.
Tuon laukauksen minuun ampui, hyvä ystävä.