Hmm...Esikoinen kohta kuukauden.Muutama mukava päivä ollut...ilman ankaraa kitinää.Kaipaan niitä "mukavia päiviä"...lapsen hymy, ympäristön
tarkkailu.Nyt vaan suuremmaks osaks itkee ja imetykset alkaa aina kamalalla itkulla ja "paniikki sähläyksellä".Masu on kipeä. RELA-
tippoja kokeiltiin puoltoistaviikkoa ja ei apua. Vyöhyketerapias käyty kolmesti reilun viikon aikana ja ei apua vaikka hierontapisteet jotka säteili vatsaan/suolistoon aiheutti selvää tuskaa tytölle.Tissiä ei ala imemään ilman nännikumia...muutaman kerran onnannu ilman. Ja ilmaahan tuosta kumista menee mahaan. Tuttia ei huoli...toisaalta hyvä ja pullosta en ruoki...että oppis ensiksi tuon rinnansyönnin.Äidillä alkaa olee puhkinainen olo.
Koti pitäisi pitää siistinä et viihtyisi itse siellä. Joka päivä imurointi ja yleensäkin koiran jälkien siivois...mut ei vaan jaksa. Kuinka työ muut äidit selviätte kaikesta tästä.
tarkkailu.Nyt vaan suuremmaks osaks itkee ja imetykset alkaa aina kamalalla itkulla ja "paniikki sähläyksellä".Masu on kipeä. RELA-
tippoja kokeiltiin puoltoistaviikkoa ja ei apua. Vyöhyketerapias käyty kolmesti reilun viikon aikana ja ei apua vaikka hierontapisteet jotka säteili vatsaan/suolistoon aiheutti selvää tuskaa tytölle.Tissiä ei ala imemään ilman nännikumia...muutaman kerran onnannu ilman. Ja ilmaahan tuosta kumista menee mahaan. Tuttia ei huoli...toisaalta hyvä ja pullosta en ruoki...että oppis ensiksi tuon rinnansyönnin.Äidillä alkaa olee puhkinainen olo.
Koti pitäisi pitää siistinä et viihtyisi itse siellä. Joka päivä imurointi ja yleensäkin koiran jälkien siivois...mut ei vaan jaksa. Kuinka työ muut äidit selviätte kaikesta tästä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
on 4kk ikänen tyttö.melko helppo lapsi :) kitisee vaan väsyä ja nälkää.mä siivoon sillon kun jaksan tai huvittaa.tosin meillä yleensä mies hoitaa imuroinnin ja moppaamisen.meilläkään ei tuttia syödä.harmi sinänsä,olisi ehkä helpompi saada nukkumaan.
Ei ne raskaat hetken kauaa kestä, vauvat kasvavat niin nopeasti!
Meilläkin on jo pahimmat ilmavaivat helpottaneet, tyttö pian 2kk vanha. Itse en lähtenyt heti antamaan mitään tippoja ilmavaivohin, kun nehän ovat ihan luonnollisia ja ne tipathan joskus kuulemma pahentavat tilannetta.
Tyttö on jo alkanut tarkkailla ympäristöään jne. Vauvauintiinkin mennään ensi kuussa :) Niin se aika vaan rientää. Koita kestää ja katse tulevaan :)
Eikö vauva rauhoitu edes sylissä ja nimenomaan liikkeessä? Meillä vauva pari päivää vajaa 2kk ja uskaltaisin sanoa että alkaa helpottamaan. Siis päiväkitinä/itkut... yöt on edelleen sangen repaleisia, nukuttaminen vie 1-3 h ja koska päiväunetkin ovat satunnaisia, jää äiteellä uni vähälle.
Mutta meillä on siis myös masuvaivoja ja ollaan kokeiltu rela -tippoja (ei hyvä), Cuplatonia, Disflatyliä ja nyt Gefilus -kapseleita. Vyöhyketerapiaa ei olla kokeiltu. Gefiluskapselit aiheuttaa vääntelyä, mutta uskaltaisin väittää ettei mahanpurut ole yhtä kivuliaita kuin ennen. Mielestäni ei väännä enää niin punaisena ja kipeänä paukkuja ja niitä tulee vähemmän. Tiedä sitten vaikuttaako tässä lääkkeet vai aika. Sitähän sanotaan, että useimmilla vatsavaivat helpottaa 3 kk:n aikoihin.
Mutta vauvan kanniskelu kävellen hiljensi itkua meillä ja kantoliinahan ois hyvä tuossa hommassa. Kaverin mies käveli pari tuntia öisin ympäri kämppää vauva kantoliinassa ja itse samalla kirjaa lukien kun heillä oli itkuinen vauva. Ja meillä auttoi/auttaa hytkyttely ylös-alas -suunnassa. Siihen on hyvä oikein joustava patja tai sohva. Sillä tavalla että vauva on tiukasti sylissä ja sinä itsekin "pompit" istuen, eli et hytkytä vauvaa käsilläsi vaan koko kroppasi nousee ja laskee ja vauva sen mukana. Tajuaakohan tuosta mitään... itselle vaan oli tosi tärkeetä ja hienoa kun keksi asennot ja liikkeet miten vaavin sai tyytyväisemmäksi/hiljemmaksi.
Niinno sinä et halua vielä opettaa pullolle, mutta esimerkiksi Aventin koliikkituttipullo on muotoiltu äidin rinnan malliseksi. Se on semmoinen tosi leveä pullo ja venttiili sitten säätelee sitä ilmaa pullossa. Meillä on ollut myös NUKin koliikkipullo ihan hyvä.
Niin ja korvatulpat jos se kitinä ja itku käy korviin tai hermoon. Semmoiset normaalit earit kyllä päästää läpi äninät, mutta kuitenkin vaimentavat korviasärkevää huutoa.
Meillä tarkoitukselliset hymyt tuli 1 kk:n iässä (neuvolan hymynaamakuvalle) ja sen jälkeen alkoi ympäristö kiinnostaa enenevissä määrin. Yllätyin kuinka tuommoiset uudet "kehitysaskeleet" keventävät äidin mieltä. Sitä jaksaa ihan uudella tavalla kun pystyy jonkinlaiseen vuorovaikutukseen vauvelin kanssa. Ensimmäiset neljä-viisi viikkoa oli toiminta sillä saralla sangen yksipuolista.
Itselleni on ehdottoman tärkeätä saada nukutuksi, joten koita saada tarpeeksi unta (tiedän, voi olla lähes mahdotonta). Koita jaksaa!
Sellaista se elämä on. Ikinä et herää niin että tunnet nukkuneesi hyvin, aina on koti hujan hajan. JOku sotkee toisesta päästä kun toisesta kohtaa siivoet ohikulkiissa. Aina on pyykkiä pestävänä. Äitillä on tukka laittamatta ja iman meikkiä päivät pitkät. Kun lapset on syötetty ja puettu sieviin vaatteisiin niin eiköhän niihin tule hirvee puklu tai muu paha ruokaläntti.. Koko ajan on jotain tekemättömiä kotitöitä. Unohdat ystävät ja sukulaiset pikkuhiljaa. Et muista ostaa kummitytölle korttia ajoissa että ehtisit sen lähettää. Ostat vain välttämättömät ruokatavarat kaupassa, ja kotona huomaat että olis voinu ostaa jotain muutakin kivaa jne.. Sumussa on ollut pää jo kolme vuotta. Lapset 3- ja 0.5 -vuotiaat, että koittakaa ny ensimäiset kuukaudet jaksaa. Todellakin se sit pitkin matkaa helpottaa ja tulee niin ilonhetkiäkin. Ja silti lapset ovat rakkainta maailmassa enkä hetkeäkään antaisi pois. Tai ehkä sen hetken kun isompi uhmaa ja pienempi huutaa nälissään peet housus.. Sen ajan jos istuis nojatuolissa ja ottais syliin pestyt ja sieväksi puetyt lapset ja pussailis niitä vaan ;-)
Meillä ei ainakaan ilmaa mennyt masuun rintakumin kanssa..eikä mene vieläkään-ei lapsi ainakaan itke vatsaansa.Imetystä takana jo yli 9kk-rintakumin avulla! Tsemppiä.