Hei!
Minulla on 1½-vuotias leikattu kollikissa, joka silloin tällöin kakoo tai oksentaa vähän. Voisikohan olla kyse niistä karvapalloista? Se myös ahnehtii ruokaa hirveällä vauhdilla...
Minulla on 1½-vuotias leikattu kollikissa, joka silloin tällöin kakoo tai oksentaa vähän. Voisikohan olla kyse niistä karvapalloista? Se myös ahnehtii ruokaa hirveällä vauhdilla...
Vastaukset 5
Vanhimmat
ruuan hotkimisesta. Kissa oksentaa myös jos ruuassa on jotain allergisoivaa tai se on liian kuumaa/kylmää. Tyhjä mahakin saa oksentamaan (sappinestettä ja vaahtoa).
Karvapallot voivat aiheuttaa oksentelua mutta useimmiten karvasikari tulee muutaman päivän sisällä ulos.
Myöskin madot aiheuttavat oksentelua ja kakomista. Tuo ruuan ahnehtiminen sopisi matoihin, jos kissa muuten on hoikka tai pullean näköinen painoonsa nähden. Koska olet viimeksi madottanut ja millä? Käykö kissa ulkona?
Kakominen voi liittyä joihinkin sairauksiinkin (esim sydänvaivat).
Jos ei matolääke auta tai muuten vaiva lopu vie ihmeessä kissa eläinlääkäriin.
Meillä ollut iät ajat osentelua, kun ovat pitkäkarvaisia, joskus parafiiniöljy auttaa (ei kuitenkaan liian usein, haittaa ravntoaineiden imeytymistä) jos karvoja on jäänyt jumiin. Valkoisen vaahdon oksentaminen ja kakominen voivat kertoa erilaisista sairauksistakin, meillä munuaissairaus kasvain=ikiuni..enkä tarkoita pelotella, mutta ainakin meillä viimevaiheissa kävi näin (13.10.06 ikiuneen Viivivaavi 6,5 v.).
Munuaissairaus ja syöpä. Miten tutkittiin, mitä maksoi ja määräsikö lääkäri ne tutkimukset (joilla nuo selvisi), vaahdon oksentelun ja kakomisen perusteella vai miksi? Eikö nuita voinut hoitaa vai teittekö itse ratkaisun ettei kannata?
Vaahtoinen oksentelu voi olla merkki myös muustakin, mutta munuaisaltaan laajentumassa, mikä todettiin vuosi sitten, loppuvaiheen oireisiin kuuluu varsinkin vaahtoinen oksennus, missä ei ole karvaa tai ruokaa mukana. Toinen munuainen tammi/06 lähestulkoon pois toiminnasta, toisessakin kiviä. Ruokavaliolla saimme pidettyä Viivin hyvässä kunnossa lähes vuoden. Munuaissairaus on usein rappeumasairaus joka tulee vanhoille kissoille, tässä tapauksessa Viivin terveys oli jo pienestä pitäen heikohko, sai helposti tulehduksia. Munuaiskontrollissa käydessämme vuodenaikana aina lääkäri kysyi, että onko ollut oksentelua, tai onko lisääntynyt.
Alkuun hoidettiin virtsatietulehduksena, mutta kun verivirtsaisuus ei loppunut, määrättiin ultraan ja röntgeniin, jossa paljastui karu totuus, eli munuaisaltaan laajentuma, jolle ei voitu tehdä mitään. Viimeinen vuosi oli "saattohoitoa" ja surutyötä. Syömättömyyden takia veimme Viivin kaksi viikkoa sitten klinikalle, jossa kuvattiin ja otettiin taas tavallinen satsi munuaisverikokeita. Ultrassa selvisi, että toimintansa lakanneen munuaisen viereen oli kasvanut kasvain, onneton sattuma, mutta odotettavissa. Munuaissairas kissa on usein herkempi saamaan tulehduksia, mutta totta puhuen kasvain oli surullinen yllätyss.
Viivi oltaisiin voitu avata ja yrittää saada kasvain pois, mutta sekään ei olisi ollut varmaa. Ja vaikka oltaisiin saatu kasvain pois, toinen, kiviä täynnä jo oleva munuainen olisi pidentänyt Viivin elämää kenties viikolla tai kuukaudella, ja kipuja Viivillä jo oli, sen näki olemuksesta ja katseesta. Toipuminen normaaliksi olisi ollut alle 10% luokkaa, ja ylipäätänsä toipuminen leikkauksesta, kissalla jolla munuaissairaus alkoi vaikuttaa jo sydämeen (usein verenpainetautia myös), olisi ollut minimaalinen.
Itse päätimme, raskain sydämin, kyyneileitä tulvi Viivin nukkuessa sylissäni hännän vielä heiluessa ja keskustellessamme kaikki mahdollisuudet lääkärin kanssa. Viivin kivut ja vuosien sairastelut olivat nyt tulleet päätökseen..Luopuminen oli tuskaa, hyvästelin Viiviä varmasti tunnin sen jälkeen, kun sydän oli lakannut lyömästä, silittelin ja juttelin, aivoihini on ikuisesti piirtynyt se kuva, miltä Viivi näytti rauhallisti "nukkuessaan"...
Lääkäri antoi meille aikaa miettiä ja itkeä ja tehdä päätöksemme. Olisimme saaneet Viivin vielä "saattohoitoon" kotiin viikonlopuksi, mutta oma ja varmastikaan Viivin sydän ei olisi sitä enää kestänyt. Maanantaina olisi kuitenkin ollut edessä jäähyväiset..
Rahasta ei ollut näinä kuutena vuonna kiinni kun Viiviä lääkärissä käytimme. Viimeiset verikokeet, ultra, röntgen, nukutus- ja lopetuslääke + tuhkaus ja uurna 499€ Felina Kissaklinikalla Helsingissä. Ikinä en miettinyt rahaa, kun tutkitutimme Viiviä, niin rakas hän meille oli, ja muistoissa on yhä.