Kun lapsuuden siivet
leikataan ennen aikojaan
on vaikea muistaa
miltä tuntui olla viaton
Eikä siitäkään kidutuksesta
jäänyt sydämeen muuta
kuin lahjomaton pelko
elämää kohtaan
[en minä kuolemaa pelkää]
Ja joka päivä
syön hiukan vähemmän
sillä lopulta jokainen teistä
voi minun lävitseni nähdä
Ehkä lopulta näen
oman elämäni kartan
koska kaiken kuonan
alta en reittiäni erota
[olen hiukan eksyksissä]
Sadan vuoden päästä
minun elämäni on jo
suistunut raiteiltaan
onnekseni
[eihän kukaan haluasi elää ikuisesti]
Kävin hautausmaalla. Oli pakko kirjoittaa. Ei ehkä mikään masterpiece, mut sydämestä ainakin. :)
leikataan ennen aikojaan
on vaikea muistaa
miltä tuntui olla viaton
Eikä siitäkään kidutuksesta
jäänyt sydämeen muuta
kuin lahjomaton pelko
elämää kohtaan
[en minä kuolemaa pelkää]
Ja joka päivä
syön hiukan vähemmän
sillä lopulta jokainen teistä
voi minun lävitseni nähdä
Ehkä lopulta näen
oman elämäni kartan
koska kaiken kuonan
alta en reittiäni erota
[olen hiukan eksyksissä]
Sadan vuoden päästä
minun elämäni on jo
suistunut raiteiltaan
onnekseni
[eihän kukaan haluasi elää ikuisesti]
Kävin hautausmaalla. Oli pakko kirjoittaa. Ei ehkä mikään masterpiece, mut sydämestä ainakin. :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Omalla tavallaan kaunis ja koskettava runo. Pidän kirjoitustyylistäsi. Jatka ihmeessä kirjoittamista ja laita lisää runojasi tänne, jos niitä löytyy :)