VAIKEAT PMS:t

En kestä tätä enää.

Elämäni on aivan kamalaa PMS-oireiden takia. Oireeni alkavat noin paria viikkoa ennen kuukautisia.
Kärsin voimakkaista mielialaoireista. Suutun todella helposti ja itken pikkuasioista. Tekisi mieli vajota sängyn pohjalle ja mielellään johonkin autiosaarelle, ettei tarvitse nähdä ihmisiä. Lopetin jopa töissäni tämän takia. Tuntui ylivoimaiselta mennä töihin, saati sitten olla siellä. Raivostutti ja tympäisi joka päivä (ei silloin kun ei ollut PMS-aika), ja häpeäkseni on pakko kertoa, että tiuskin jopa pomolle ja työkavereille. Suunnittelin lopputilin ottoa joka päivä ja sitten kerran sen teinkin. Olin siivoojana, mutta välillä myös työhöni kuului asiakaspalvelua, sillä moni sinne tuleva asiakas tuli kysymään neuvoa minulta, ja sitten vain piti hymyssä suin palvella, vaikka olisi tehnyt mieli ajaa luudan kanssa pois....

Päivällä väsyttää ja illalla ei meinaa tulla uni. Tuntuu, etten jaksa mitään. Pienikin ponnistus uuvuttaa täysin.

Mielialani on pääosin masentunut. Kaikki tuntuu toivottomalta. Teen vääriä päätöksiä, esim. päätän perua matkan, koska sillä hetkellä se tuntuu niin ahdistavalta. Tulevaisuus tuntuu toivottomalta ja esim. opiskelupaikan saanti tuntuu toivottamalta ja tunnen melkein antipatioita toivealaani kohtaan. Tällä hetkellä olen työttömänä, niin esim. tuntuu, etten koskaan halua tehdä mitään työtä, maata vain kotona, mutta ei sitäkään huvita tehdä.
Mikään ei huvita. En ole kiinnostunut mistään ja harrastuksenikin tuntuvat niin masentavavilta, ettei huvita niiidenkään parissa tehdä mitään.

Mielialani vaihtelevat. Joskus jos on ihan normaali olotila, niin yhtäkkiä iskee masennuspuuska ihan pienen asian takia. Tai alkaa raivostuttaa ihan kauheasti.

Ihmissuhteet eivät jaksa kiinnostaa. En jaksa nähdä ketään. En jaksaisi olla mesessäkään tai jutella vakiofoorumeillani ja laiminlyön muutenkin ihmissuhteitani. Kaikissa entisissä työpaikoissani olen ollut ihmisläheisessä työssä, joten töihin en jaksaisi mennä tai olla siellä ollenkaan.

Lisäksi olen PMS-aikaan kamalan mustasukkainen ja vainoharhainen ja luulen tuttujeni vihaavan minua ja puhuvan pahaa selän takana ja hylkäävän hetkenä minä hyvänsä.

Päätäni myös särkee koko ajan ja minulla on kauhea syömisenhimo, sekä rintojen aristusta, minkä takia esim. kävely ja pyöräily on ikävän tuntoista.

On todella ihana hetki kun kuukautiset alkavat, sillä yleensä silloin mieliala paranee ja tunnen olevani energinen pitkästä aikaa.

Joskus sama rumba on myös ovulaation aikana.

Kaiken lisäksi minulla epäillään endometrioosia, joka tuo omat kipunsa (esim. alaselän kipua on jok a päivä).

En edes muista, milloin kuukautiseni ovat alkaneet tällä tavalla terrosisoida sekä omaa että lähteisteni elämää.

Luin, että tällaiseen voisi saada masennuslääkkeitä. Mistään ruokavaliosta, liikunnasta yms. perinteisestä ei ole apua, ja pelkään, että lääkärissä ehdotetaan vain niitä tai sanotaan, että tätä se naisen elämä nyt vain on -tyylistä. Ajatus E-pillereistä ei kuulosta hyvältä.