Minulla on ollut jo pari kolme vuotta chinchilla neiti, joka on luonteeltaan tottelematon ja vahingoniloinen.
Se se tykkää että sitä rapsutetaan mutta ei suostu tulemaan häkistä ilman tappelua.
Esim. häkin vaihtaminen on hankalaa.
Se saa juosta yhdessä huoneessa vapaana mutta ei halua palata enään häkkiin. Se pitää aina "pyydystää" kiinni!!!
mitä minun pitäisi tehdä sen kanssa???
Se se tykkää että sitä rapsutetaan mutta ei suostu tulemaan häkistä ilman tappelua.
Esim. häkin vaihtaminen on hankalaa.
Se saa juosta yhdessä huoneessa vapaana mutta ei halua palata enään häkkiin. Se pitää aina "pyydystää" kiinni!!!
mitä minun pitäisi tehdä sen kanssa???
Vastaukset 7
Vanhimmat
olla vain häkissä. Totuttaisin chillan ensin itseeni ja sitten vasta palkitsisin sen juoksutuksella.
En sano tätä mitenkään pahalla mielellä, mutta chinchillasta tulee hankala, kun sen "päästää" hankalaksi. Ensinnäkin kaikki mitä chinchillan kanssa tehdään, tehdään sen ehdoilla. Jollei se halua tulla häkistä, silloin se ei tule ja missään nimessä sitä ei pidä ottaa tappelun kanssa. Tuolloin chinchilla alkaa pelkäämään ja jossain vaiheessa saatat tuntea pienet piikit (hampaat) kädessäsi.
Ehkä sinun olisi syytä aloittaa ns. tutustuminen chinchillan kanssa uusiksi. Käsi häkkiin ja pidät sen siellä liikkumattomana ja annat chinchillan itse tulla haistelemaan. Aikaa myöden chinchilla jopa ehkä itse tulee kädellesi, josta sitten on helpompi alkaa siirtelee kättä.
Onko teillä opeteltu lainkaan ns. häntäotetta? Eli mitä chinchillasi sanoo kun pidät sitä esim. lattialla, mutta hännäntyvestä kiinni ettei se pääse minnekään?
Ja millä tavoin pyydystät chinchillan takaisin häkkiin? Jahtaaminen on väärä tapa. Jos sulla on boxi, laita se lattialle, chinchilla on utelias ja varmasti tulee boxin luokse. Tai jos hännästäpito teillä onnistuu, pienen näkkärinpalan avulla chinchilla tulee luoksesi, jonka jälkeen (toivottavasti) saat napattua hännästä kiinni. Mutta tähänkin on sanottava se, että chinchilla on viisas ja montaa kertaa esim. tuo näkkärinpalalla houkutteleminen ei onnistu, ainakaan meillä, vaan tapaa on vaihdeltava aina silloin tällöin :)
Ja kaikki on tapahduttava rauhallisin ja varmoin ottein.
aluksi ku neiti muutti meille eläinkaupasta pitelin kättä häkissä. se istuu käteni päällä mutta jos liikutan kättä neitokainen menee syrjempään ja katselee sieltä. Peseytyminen tapahtuu nykyään niin että kun otan hiekka astian esiin ja avaan häkin, niin tyttö tulee syliin ja peseytyy siinä. eli pesuhiekkaa ei tarvitse laittaa edes häkkiin.
Ja ku päästän hänet juoksemaan hän menee itse siihen huoneeseen missä on aina juossutkin.
mutta sieltä tuleminen takaisin häkkiin ei onnistu... häntä ote on tuttu muttä neiti ei tykkää että häntä pidetään hännästä kii. ja ilmoittaa sen äänillä. Tyttö ei ole kyllä koskaan purrut minua. :)
meidän neiti on kova jyrsimään kaikkea ja aina kun saa ruokakuppiin täytettä niin ottaa vaan herkut päältä ja kippaa kupin nurin ja käy istumaan sen päälle.
Eli tämä kaikki voi olla vaan jonkinlainen leikki, jossa ei ole päätä eikä häntää.
Mun tytöllä on tapana työntää ruokakuppi alas tasilta. Ja sen jälkeen leikitään enkeliä jolla on pirunsarvet päässä. :)
Elviira
http://irc-galleria.net/archive.php?nick=katjuskaa^^&album_id=992691
jotenkin näyttäisi että chillasi turkki on hieman rasvainen. Mitä hiekkaa käytät chillallasi? Witte Molen tai Carrera ovat hieman karkeampia ja puhdistavat chillan turkkia paremmin. Jos käytössäsi on jompi kumpi noista hiekkamerkeistä, niin suosittelen antaa hiekkakylpyjä vähän useammin :)
Mutta todella ihania kuvia, varsinkin ne hiekassa pyörimiset :)
mulla on muutan vuoden ikäinen black velvet uros. Poika on hyvin seuran kipeä ja alkaa huudella kovaa, jos joutuu olemaan kauemman aikaa yksin. Meillä kun ei ole toista chinchillaa..
Se oli meille tullessaan 1 vuotias, hyvin arka, mutta ei koskaan ole purrut ketään. Hyväntahtoinen herrasmies. Se on kesyyntynyt valtavasti ja antaa silittää jopa takamustaan ilman sitä vingahdusta:)
Kun häkkiä siivotaan, se juoksee edestakaisin etten saisi sitä syliini (se kun on niin noloa sen mielestä). Sitten kun se sylissä on, niin siinä se sitten pysyy, kun pidetään kiinni varmoin ottein. Kun istahdan ja avaan otteen, se kuitenkin aika nopeasti loikkaa lattialle, sillä ei ole sylilemmikki luonteeltaan. Harmi, sillä sitä olisi niin ihana puristella, kun on niin pehmeä:)
Mulle kyllä kelpaa sen luonne ihan tällaisenaan. Se tulee syliinkin, kunhan saa itse tulla ja mennä miten haluaa. Paraaaikaakin hän istuu jalkani päällä.
Jaah, no nyt se pinkaisikin jo kovaa vauhtia, kun tuoli narahti.. Pipanavana perässään:D