Minun luokallani on eräs todella kaunis ja ka tyttö. Puhun aina välillä (ainakin kerran päivässä) hänen kanssaan mesellä todella paljon. Mutta kun oon koulussa en uskalla puhua hänelle. Mesessä hän ainakin puhuu paljon, niin kuin minäkin. Tuo tyttö (15v) ei ole UJO!! Minä kyllä mielelläni puhuisin hänelle koulussakin niin paljon. Mutta hän ei tule phumaan minulle, minäkään en uskalla. Välillä hän saattaa jutella vähäsen..mun olisi kyl helpompi puhua kasvotusten hänen kanssaan jos hän tulisi itse jutteleen..
Mutta mesessä tykkään puhua hänen kanssaan..niin kuin hänkin (arvaukseni).. Minä olen vähän ujo, mutta pystyisin puhuun kylläkin koulussakin hänelle: en vaan uskalla..
Mitä teen?
Mutta mesessä tykkään puhua hänen kanssaan..niin kuin hänkin (arvaukseni).. Minä olen vähän ujo, mutta pystyisin puhuun kylläkin koulussakin hänelle: en vaan uskalla..
Mitä teen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tiiätkö mulla on ihan tismalleen sama tilanne, paitsi että tyttö on myöskin ujo. itekkään en tiiä mitä teen :C
Täytyypä vaihtaa palstaa!!
harva tietää vastauksen.
No ajatteleppa, että puhuisit vaikka äidille tai jollekkin ihan tutulle ihmiselle. Auttaa kun lähestyt tyttöä.
Itekki oon ollu TODELLA ujo, mutta nyt viimevuonna kyllästyin siihen, että aina katon sivusta, ku parhaat viedään päältä. Aina mä olin se, joka ei uskaltanu mennä mukaa, ku pelkäsin liikaa tulevani nöyryytetyks, tai sitte vaan sitä, että alan änkyttämään ihmisten edessä. Mulla siis ei ole puhevikaa, mutta ihan vaan suorasta jännityksestä johtuvaa änkyttämistä saatto tulla, punastumisesta puhumattakaa.
Vuos sitte tosiaanki kyllästyin siihen elämään. Otin itteeni niskasta kiinni, ja otin kadulta ensimmäisen pojan joka vastaan tuli. Menin sen luokse, ja kysyin sen nimeä, ja mitä se tekee nyt. Ikinä aiemmin en ollut poikaa edes nähnyt. Ajattelin vain, että pakko se on jostakin alottaa, ja mieluiten tuntemattomasta.
Ennenkuin menin pojalle puhumaan, ajattelin tietenkin, että "mitä jos se pitää minua outona.." .. mutta ei se vaan niin mene. Ei ihmiset kato sua pitkään, jos niille mennään puhumaan tai tutustumaan muuten vaan.
Ja muuten, tällä hetkellä ollaan pojan kanssa ylimmät ystävät :) Enpä ois sillä hetkellä uskonut.
Sama juttu mun mielestä tossa ihastumis jutussa.
Mä jos joku tiiän, ettei ittensä niskasta ottaminen tuu ikinä olemaan helppoa, varsinkaan ekalla kerralla, mutta ei tokalla, eikä myöskään kolmannella.
Mut pikkuhiljaa se ujous karisee pois. Pitää vaa ryhdistäytyä, ja lähestyä asiaa rohkeasti.
Ja tässä tilanteessa, kun ilmoitit, että kuitenkin tyttö jaarittelee ummet ja lammet sulle mesessä.. Niin mikset ottaisi asiaa esille siellä? Vihjailet pikkuhiljaa, että olet kiinnostunut hänestä enemmän kuin nettikamuna ja käytävällä ohikävelevänä ihmisenä. Ja jos se ei sitä vihjausta tajua, taitaa tyttö olla hieman pässi.
Elikkä mun asian pointti oli, ota ittees niskasta kiinni! Vaikeeta tulee olemaan, mut joskus sen yli on päästävä, eikä se oo fiksua jättää työpaikan hakuun sitä ujoudesta pääsemistä. Siitä seuraa vaa huonoja spurguvuosia kaduilla. Pitää olla sosiaalinen, hinnalla millä hyvänsä.
Ja vaikka tuliski rukkaset, tai tyttö sanois ettei tosissaankaan jaksa olla kiinnostunut susta yhtään enempää kun on antanut ymmärtää, ni ei se maailmaa kaada. Suomi täynnä nättejä Eloveena tyttöjä.
Mut hyvin se menee, ONNEE!
(ilmota sit miten kävi ;) )