Meillä on 8 -kuukautinen Jack russelin terrieri. Siitä on tullut aivan mahdoton. Se on ruvennut räksyttämään ja saa ihan mielettömiä riehumiskohtauksia. Illalla kun käymme nukkumaan niin se hyppää sänkyyn sähläämään eikä nukkumisesta tule mitään. Tai sitten se haukkuu ja haukkuu ja haukkuu... tai murisee. Mikään rangaistus ei tehoa. Ainut mitä se tottelee kiltisti on se kun annan sille ruokaa, niin silloin se kiltisti istuu ja odottaa, että annan luvan syödä.
Muutenkin koira vaatii todella paljon huomiota. Olemmekohan tehneet siinä virheen kun olemme antaneet sille sitä yllin kyllin?
Alkaa pikkuhiljaa tulemaan koiran kanssa epätoivo. Tämä on ensimmäinen koiramme, ei tullut valittua helppoa rotua.
Ja se on todella kova vetämään kun sitä ulkoiluttaa. Vaikka olen yrittänyt pysähtyä ja kääntyä toiseen suuntaa kun se vetää, niin ei auta!
Miten saatte ojennukseen/kuriin omat Jackkinne??
Muutenkin koira vaatii todella paljon huomiota. Olemmekohan tehneet siinä virheen kun olemme antaneet sille sitä yllin kyllin?
Alkaa pikkuhiljaa tulemaan koiran kanssa epätoivo. Tämä on ensimmäinen koiramme, ei tullut valittua helppoa rotua.
Ja se on todella kova vetämään kun sitä ulkoiluttaa. Vaikka olen yrittänyt pysähtyä ja kääntyä toiseen suuntaa kun se vetää, niin ei auta!
Miten saatte ojennukseen/kuriin omat Jackkinne??
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jos on mahdollista niin jättäkää koira vaille huomiota kohtauksia saadessaan.
Älkää tehkö mitään, ei siis edes kieltoa.
Koira haluaa haukkumisellaan/riehumisellaan teidän huomion, kun ette sitä hänelle anna, lopettaa ennemmin tai myöhemmin.
Sitten kun koira on rauhoittunut itsekseen, voitte häntä paapoa.
Vetämiseen en osaa mitään sanoa, mutta jonkinlaiset kuonovaljaat ovat monella toimineet, russelin kohdalla en toimivuudesta mitään tiedä.
ja kokeilee teidän hermojanne sekä johtajuusasemaa.
Kuten edellinen kirjoittaja hyvin kertoikin tuota huomioimattomuutta kannattaa käyttää.
Koira todellakin etsii tuota huomiota haukkumisella/sähläämisellä ym, jolla sitten pönkittää tuota johtajuusasemaa, kun sitä huomiota saa.
Ensiksikin, kaikki lelut, puruluut pois lattialta. Leikitätte silloin, kun te halutte eikä silloin kun koira haluaa. Kun on leikitty viedään lelut pois.
Jos koira ei ole saanut olla sängyssä aikaisemmin, se käsketään alas sieltä, sen voi käskeä alas vaikka se olisi saanutkin olla sängyssä. Jos hyppää uudelleen, käsketään pois.
Haukkumiseen voi tietysti kokeilla räminäpurkkia/vesisuihkupulloa, jolloin esim. suihkautetaan vettä aina kun koira räksyttää ja kielto siihen samaan aikaan.
Lenkille lähtiessä sinä/muu perheenjäsen ensiksi ovesta, koira sitten.
Muista kumminkin opettaessa koiraa se, että aina pakotteen/kiellon jälkeen kun koira tekee toivotun muutoksen tulee koira palkita.
tai laumassa ylöspäin nousemisesta. Jos näin olisi tilanteet olisi helppoa korjata rodussa kuin rodussa samalla tavalla.
No ensimmäiseksihän tuo asia tulee mieleen, jos koira on 8kk, ensimmäinen koira taloudessa ja koira käyttäytyy juuri niin kuin hakua olisi tuonne johtajan paikalle... toki syy voi olla jokin muukin, ehdota! Jos ei noilla avuilla apua saa niin sitten on tietysti helppo alkaa etsimään vikaa jostain muusta, eikö?
Tässä nyt on kyllä päässyt käymään niin, että pikkusöpöläisestänne on tullut kotityranni. Ongelmia tulee, jollei siihen saada muutosta nopeasti.
Koska tää on teidän ensimmäinen koiranne, suosittelen menemään ammatti ihmisen luokse saamaan apua. Missäpäin asutte? Googleta vaikka koiranomit, tai koiraterapeutit. Koiraneuvolan sivuilta saa myös asiallista apua http://www.koiraneuvola.fi/keskustelu/
tätä viestiketjua, eikö koiraa nyt pitäisi voida hallita ilman mitään erityiskouluttajia?
Kenelle kasvattaja uskaltaa enää myydä jackeja, kun niiden kanssa ei tule toimeen ihan tavallisella koirankasvatuksella?
että suurin ongelma koiranotossa onkin se, että ihminen ei osaa/ota selvää kuinka koiraa koulutetaan ja millä menetelmin koiraa opetetaan. Perus käskyt saattavat olla hallinnassa, mutta muuten koira voi elää (varsinkin monesti pienet koirat) kuin pellossa.
Ei ymmärretä rodun käyttötarkoitusta ja monet luonteenpiirteet/aktiivisuus tuleekin yllätyksenä. Moni ottaa sen "söpön soneran koiran" tai "söpön Cesar koiran".
Erityiskouluttaja, opettaa yleensä sitä omistajaa, mikä on kasvatuksessa mennyt pieleen ja samalla pystyy tarkkailemaan koiraa, että sillä on ns. kaikki ruuvit päässä.
Jos ihmisellä on vaikea pärjätä koiransa kanssa niin en todellakaan näe pahana, että hän haluaa esim. mennä kouluttajan luokse. Parempi se kun antaa kasvaa sen koiran pellossa.
Ei tämä ollut mikään hyökkäys ketään vastaan, vaan toteamus ja neuvo ihan ensimmäistä koiraansa kouluttavalle. Mikä tahansa rotu saattaa olla yllätyksiä täynnä, kun sen saa elämänsä ensimmäiseksi koulutettavakseen.
Harrastaa sitten 20-30-vuoden kokemuksella, tai 2-3-kk kokemuksella, vika on aina siellä narun ylemmässä päässä.
toisena ja kolmantenakin koirana otetut yksilöt jotka eivät aina toimikaan kuten edeltäjät..nimimerkkiä kokemusta on ;))
Eikä sitä itsekään voi sanoa etteikö oppimista ole tässä koiruuksien kanssa eläessä joten ei se häpeä ole joskus hakea neuvoja/vinkkejä muiltakin koiran kouluttajilta siis ammattikouluttajilta vaikkei ekakaan koira olisi kyseessä. Joskus kun itsekin toimii vanhojen kaavojen mukaan eikä näe metsää puulta. ...mutta yleensä se tosiaan on johtajuus ja huomiohakuisuus tälläisessä kyse.
Eiköhän tuo ole ihan normaalia käytöstä milletahansa terrierille. Kyllä se siitä kymmenessä vuodessa vähän rauhoittuu.
Meidän parsonsusseli oli juuri 8 kk, kun se yritti alkaa "isotella ja äristä" hoitotoimenpiteiden aikana. Muuta ei tarvinnut kuin niskasta painaa maahan ja nuhdella matalalla äänellä ja kun irti päästin oli koira nöyrä ja anteeksipyytävä. Nykyisin se tottelee jo äänensävystä eikä kovaa edes tarvii käskeä ja jos tietää olleensa "tuhma" se tullee mielistellen ja anteeksipyytävänä heti luokse. Siitä riehumisesta sen verran, että kun ulkona päästelee irti pitkin metsää ym. ja saa juosta ja leikkiä, niin illalla ainakin meidän parson on aina simahtanut jo alkuillasta petiinsä josta se luvallamme siirtyy meidän mentyä nukkumaan kiltisti sängynpäätyyn ja jatkaa uniaan aamuun saakka.
tuo parsonterrieri sama kuin tuolla sivulla se viikon lemmikki? http://petronella82.googlepages.com/home
Kyllä se kuvan koira parsonrusselinterrieriltä näytti, kuvakulma oli vain vähän sellainen, että vaikeuttaa tunnistamista. Niitähän on siis sileitä ja karkeampikarvaisempia ja tuo näytti olevan sileäkarvainen.
Kun meitin terrieri oli nuori ja riehuva, laitoin sille välillä sisällä remmin ja sidoin sen kiinni vaikkapa sohvan jalkaan. Näin saatoin edes siivota ja pukea lapsia, mikä oli muuten mahdotonta, kun villikoira riehui jaloissa ja varasteli lapasia ja sukkia. Meidät kasvattaja neuvoi alistamaan uhittelevan koiran, ja niin myös tehtiin. Uhittelu ja murina loppui vasta sitten, kun koira oli selätetty, sen päällä "istuttiin" ja pää peitettiin. Olen jälkeen päin miettinyt, millainen peto siitä olisi tullut ilman alistamista, kun se oli niin kovaa jätkää. Pelkäsin myös, millainen siitä oikein tulee vanhana, kun sanotaan, että koirat voi tulla vanhoina vihaisiksi. Mutta se on tullut vain rauhallisemmaksi ja lepsuksi, nyt on ikää 11v. Kannattaa lukea opaskirjoja ja käyttää koiran koulutukseen riittävästi aikaa nyt, kun se on vielä nuori. Itsestään siitä ei taida tulla kunnon koiraa.
Itsenäiseen luolatyöskentelyyn jalostettua koiraa en menisi selättämään. Siitä saattaa seurata vaan ongelmia. Ne taistelevat vaan vastaan ja kiihtyvät. Luolassahan ei pidä selälleen mennä, ikinä, muuten lähtee henki.
Kyllä nämä villikot saa koulutettua ja niistä tulee varsin ihania seuralaisia. Auktoriteettia tarvitaan kyllä, mutta omistajan ja koiran välisiä taisteluita ei.
Mielenkiinnoolla lueskelin tätä ketjua. Tuosta selättämisestä varsinkin. Itselläni on kuuro 2v.Parsonpoika joka välillä käy tosissaan päälle ja uhittelee.Olen selättänyt sen ja se onkin ollut ainut temppu joka auttaa. Olen selkeästi koirani pomo mutta silti se toisinaan on todella pelottavan agressiivinen. Meillä on ilmeisesti joku informaatiokatkos kun vaan tietäisi mitä tehdä. Yleensä poika on tosi ihana läheisriippuvainen"herranterttu" mutta sittenkun naksahtaa niin huh...neuvokaa tyhmää, kiitos.