Mummi ostaa liikaa

Tsimba

Mitä tehdä, kun mummi ei millään suostu olemaan ostamatta tavaroita lapselle?

Kyseessä on oma äitini, joka on aina ollut taipuvainen heräteostoksiin ja ostamaan suurinpiirtein jokaiselta kioskireissultakin tuliaisia kaikille. Hän tuo 3v tytöllemme vähän väliä vaatteita ja pikkutavaroita, kuten heijastimia, hiuspidikkeitä, paperinukkeja. Meillä on jo kellari täynnä leluja, jotka eivät mahdu kotiin, tai en kestä sitä että paikat pursuavat tavaraa. Ei 3-vuotias jaksa kauheaa määrää tavaraa pitää järjestyksessä, enkä itse viitsi koko aikaa olla leluja poimimassa lattioilta.

Olen useaan otteeseen sanonut äidilleni, ettemme tarvitse nyt juuri mitään ja että toivon, että lapselle ostetaan vaatetta/leluja vain lähinnä syntymäpäivänä ja jouluna. Olen myös toivonut, että kun ostetaan, ostetaan harvoin ja kunnollista ja laadukasta, mutta silti äitini aina innostuu tuomaan kassillisen vaatetta jostain Vapaa Valinnasta tai muusta halpaliikkeestä. Olen sanonut millaisista vaatteista ja väreistä pidän, mutta silti hän tuo niitä, jotka ovat niitä joista emme tykkää.. "mutku tää oli niin söpö.."

Olen läheisissä väleissä äidin kanssa ja pystyn kyllä sanomaan hänelle suoraan, ja olenkin sanonut ja suuttunutkin monta kertaa tästä asiasta.. Mutta silti sama toistuu aina uudelleen. Hän soittaa: "hei mä tulisin käymään, mä ostin yhden ihanan.." Juuri tänään hän oli ostanut lapselle talveksi villapuvun, vaikka olimme puhuneet siitä aikaisemmin, ja olin sanonut hänelle:
1. Voin kyllä itse ostaa villapuvun ja haluan JOKA TAPAUKSESSA nähdä sen ennenkuin kukaan ostaa mitään ja
2. En halua kirkkaanpunaista villapukua ja
3. Äidin ei todellakaan tarvitse ostaa mitään pukua eikä ainakaan kysymättä etukäteen.

Silti hän tänään kiikutti meille villapuvun. Kirkkaanpunaisen. "joo mutta tää on tosi laadukas ja lämmin". Minua kyllästytti suunnattomasti ja pyysin häntä palauttamaan puvun.

(Äidillä ei ole silti mitään ostosmaniaa tms, häiriötä, vaan hän pitää muun ostamisensa hillittynä ja hallitsee aivan hyvin raha-asioitaan.) Lapsemme on hänen toistaiseksi ainoa lapsenlapsensa, mutta luulisi kuitenkin höösäämisen jo pikkuhiljaa rauhoittuneen kolmessa vuodessa..

Siis mitä äiti yrittää tällä ostelullaan saavuttaa (hän kyllä hoitaa tyttöä usein joten ei voi olla kyse mistään "läsnäolon korvaamisesta" tms) ja miksi hänen on niin vaikea uskoa meidän toiveitamme? Mielestäni lapsen ei ole hyvä tottua saamaan kovin paljoa tavaraa muuten vain, sillä muuten hän oppii että koko ajan saa jotakin uutta ja rahaa riittää helposti.

Lapsen toinen mummi ostaa lapselle lahjoja lähinnä vain jouluna ja synttärinä, ja ehkä joskus matkatuliaisia, ja mielestäni se on ihan tarpeeksi. Ei kerry nurkkiin liikaa mitään turhaa.

Älkää käsittäkö väärin, sillä arvostan kyllä äitini elettä ja välittämistä, mutta mielestäni tämä alkaa olemaan jo rasittavaa.. En tiedä mitä sanoisin hänelle, sillä sanon mitä vain, hän lupaa olla ostamatta mitään, ja viikon päästä hän tuo taas jotakin uutta lapselle! Olemme työssäkäyvät vanhemmat ja ostamme kyllä lapselle kaikki tarvittavat kunnolliset vaatteet, ja vähän ylikin, joten ei voi olla kyse siitä etteikö äitini luottaisi kykyymme pukea lasta tai että pystymme ostamaan hänelle leluja yms.

Mitä voin sanoa äidille, kun kaikki on jo sanottu?

27

3137

    Vastaukset

    • Ole hiljaa pure hammasta huultas mitä vain, vie kellariin säilö ja unohda, anna hössöttää.
      Mikä sen ihanampaa kuin lapsenlapsi, ymmärrän myös menee hermot.
      Viel tulee aika kun ei muista, ja silloin ihmettelet et miksei.
      Ei se oo rahasta kiinni vaan rakkaudesta, kaikki kiva mitä hän näkee yrittää pukea sinua.

      • Minun ostamani vaatteet eivät koskaan kelvanneet, en ikinä nähnyt niitä lapsella.
        Ostin kuitenkin ihan laatutavaraa, merkkivaatetta tai muuten uutta muotia, koska uskoinhan kertaheitolla, että joku Vaatevalinta Oy ei missään tapauksessa kelpaa.
        Minulla ei ollut varaa ostaa vaatetta, jota ei käytetä, sillä se oli omista vaatehankinnoistani pois, pienestä eläkkeestä.
        Olen siirtynyt pyjamiin.

        Niinpä ehdotan sinulle samaa- Älä ikinä pane näitä vaatteita lapselle. Kun äitisi ei niitä koskaa näe käytössä, oppii ehkä hänkin käsittämään, että ei kannata tuhlata niihin rahojaan.


    • Nyt on äidilläsi vihdoinkin aikaa ja mahdollisuutta toteuttaa sitä hellimistä ja lellimistä, jota ei silloin sinun lapsuutesi aikana ollut mahdollista ajan, rahan, perheen sun muun vuoksi ( jokainen isoäiti tietää tämän - sinäkin sitten aikanasi), joten ota tämä ihan lahjana itsellesi. Jos äidilläsi olisi aikoinaan ollut mahdollisuus hössätä sinun kanssasi niin olisi sen tehnyt - ostellut kaikenmaailman ihanaa krääsää lapsensa iloksi ( ja omaksi).
      Nyt on mahdollisuus tehdä ja antaa kaikkea kivaa lapsenlapselle, kun ei tarvitse kantaa sitä isointa vastuuta hyvinvoinneista.
      Anna mummon hössöttää rauhassa.

      • ei koskaan opi rahan arvoa ja oppii että akiken saa mitä haluaa ja vähän ylikin?


      • se lapsi kirjoitti:

        ei koskaan opi rahan arvoa ja oppii että akiken saa mitä haluaa ja vähän ylikin?

        Parempaa lellimistä olisi laulaa, leikkiä ja lukea lapselle, viettää hänen kanssaan aikaa ennemmin kuin kaupoissa. Ei tavara lasta onnelliseksi tee.


    • Me mummit olemme usein sellaisia.
      Minä ja mieheni olemme aina ostaneet lapsille kunnolliset ja toivotut lahjat merkkipäivinä ja jouluisin.
      Nautin kuitenkin, kun voin ostaa heille ylimääräisesti varsinkin vaatteita. En osta niitä mistään halpakaupoista, vaan useimmiten Stockmanin ja Prisman alennusmyynneistä. Vaatteet ovat aina hyvälaatuisia ja niitä yleensä käytetään.
      Hyvin harvoin on sattunut, että vaate olisi, esim. kokonsa puolesta ollut epäsopiva. Jos näin on käynyt, luulen miniän lahjoittaneen ne, sekä muut pieniksi jääneet vaatteet, ystäviensä tai poikamme työkaverin lapsille. Senkun. Kyllä hekin ovat vastaavasti saaneet lapsilleen kaikenlaista, lasten huonekaluista lähtien.

      Minun pitää kyllä ruveta hiukan jarruttamaan ostovimmaani, koska varastoni ovat täynnä.
      Olen kuitenkin harkinnut tarkkaan, että ostan vain ajattomia vaatteita, jotka eivät ole muodista kiinni.
      Olemme, poikani pyynnöstä, ja omaksi helpotukseksemme, kuitenkin lopettaneet jatkuvien pikkutavaroiden viemisen.
      Siinä on pakko ottaa järki käteen, koska lapsilla, niinkuin useimmilla muillakin lapsilla, huoneet pursuavat kaikenmaailman krääsää.
      Kun kavereita tulee myöhemmin jatkuvasti leikkimään, niin monenlaisia leluja, krääsääkin, siinä kuitenkin tarvitaan. Usko vaan.
      Ei lapsen huonetta kovin "steriilinä" kannata pitää. Ainakin meidän lapsenlapsemme ovat onnellisia kaiken "romun ja krääsän" keskellä.

      Lähiaikoina olemme ruvenneet antamaan lapsille osan lahjoista rahana, koska he haluavat ostaa myös itse, että saavat valikoida ja säästää toivomiaan tavaroita varten.

      Ymmärrän kyllä, että sinua stressaa äitisi käytös, mutta muista, ettei se ikuisesti kestä.
      Ja ole tyytyväinen, ettei äitisi moiti sinua, jos et käytä hänen ostamiaan vaatteita.
      Itse sain aikoinani isältäni komeat haukut, kun en käyttänyt lapsillani äitini epäsopivista materiaaleista ompelemia vaatteita. Työssäkäyvänä, kun ei ollut aikaa pestä ja silittää niitä kaikkien sääntöjen mukaan.

      Ihmettelen kyllä äitiäsi, koska hän tietää suuttumuksesi. Ei minulle ainakaan tuottaisi mitään iloa vaatteiden antaminen, jos tietäisin, ettei miniä niitä halua. Tyttärelle tietenkin on helpompi tällaista tehdä. Kivaa se ei ole. Jos muutaman kerran käsket palauttaa, niin kaipa hän sitten huomaa.
      Jos hän kuitenkin edelleen kantaa sitä krääsää, voisit viedä osan varastoon, josta niitä voisi tarpeen tullen hakea, kun osa leluista on mennyt rikki tai niihin on kyllästytty.
      Kyllä ne kelpaavat sitten myöhemminkin ihmeen kauan.
      Lapsenlapsillani esim. on pihalla hiekkalaatikko ja siinä kaikenlaisia lapsellisia hiekkaleluja. Uskomattoman isoja kavereita se ympärilleen kerää.

    • Kokoa kaikki lapsen vaatteet lattialle isoksi keoksi kaapin siivouksen verukkeella. Kun äitisi näkee vaateläjän hän varmaan tajuaa että ette tarvitse mitään lisää.

      Jotta et pahoittaisi liikaa äitisi mieltä niis sueraavan kerran löytäessäsi kivan vaatteen älä osta sitä itse, vaan kerro äidille löysin sieltä sellaisen ihanan vaatteen tykkäisiköhän meidän tyttö siitä. Voit uskoa etta viimeistään seuraavalla viikolla tulee se vaate ja mummu on onnellinen, kun on saanut tuoda jotain.

      Vastaavasti pikku krääsän kanssa. Siivoa tyttäresi huonetta ja laske esim kuinka monta prinsessankruunua sieltä löytyy. (Meillä ei tuotu enää, kun kerroin että löytyy 5 ehjää ja 3 rikkonaista) tai kuinka suuri läjä koruja tytöltä löytyy (meillä kenkälaatikollinen ehjiä, rikkonaiset heitin pois).

      Sitten meillä auttoi se että kerroin suoraan mitä halutaan. Esim. tällä hetkellä värityskirjat on suurin ihanuus. Ja yksi mikä voisi auttaa laske äidillesi paljonko se pikku ihanuus on maksanut markoissa! Kummasti vähenee se muutaman euron krääsän tuonti, kun huomataan että loppusumma on lähemmäs 100 mk.

      Yksi vaihtoehto on että joka kerta kun tulee jotain uutta tavaraa, yksi entinen tavara pitää laittaa mummolle mummolaan mukaan leluiksi... Mummolakin tulee äkkiä täyteen. Ja silloin sitä vasta tajuaa että liika on aina liikaa, vaikka hyvääkin tarkoittaisi.

    • tiedän, miten ihanaa on ostella kaikenlaista. Tiedän myös, miten harmittavaa on saada turhia tavaroita. Yritä ehdottaa, että äitisi laittaisi säästöpossuun rahat, jotka hän muuten käyttäisi lapsen tuliaisiin. Näillä säästöillä hän voisi ostaa lapsen tarvitsemia laadukkaita vaatteita tai muuta tarpeellista, jota sinä olet ehdottanut. Taikka lähdette yhdessä ostoksille.

    • Äidilläsi voi olla pulaa aiheista, joilla ottaa teihin yhteyttä ja täytyyhän sitä jotain jutunaihettakin olla. Ehkä se on ainoa tapa, jolla hän pystyy tuppautumatta tulemaan luoksenne.

      • Myy huutonetissä kaikki ylimääräinen pois :)


    • Esikoiselle äitini osti kamalat kasat vaatteita, leluja ym tavaroita, ihan liikaa. En oikein kehdannut sanoa, että älä osta, ei tarvita. Itse olen lapsuuteni elänyt kierrätetyissä vaatteissa ja lahjojakin tuli harvoin. Laitoin ne vaatteet, joista en erityisemmin pitänyt, päiväkotiin varavaatteiksi. Suurin osa oli (ja on) kuitenkin käyttökelpoista tavaraa. Nykyään (esikoinen 7 v.) äitini ostaa vaatteita joulun ja muiden juhlien aikaan.

      Äitini on itse huomannut meillä tavarapaljouden. Nyt on helpompi sanoa, että tytär tarvitsisi ensi talveksi luistimet/ sukset, viimetalviset on pienet, koska hän haluaa jonkin lahjan ostaa. Tytär on sitten käynyt äitini kanssa ostamassa tavaran. Kaikki ovat tyytyväisiä. Tosin sitä hiuspinniä, pompsua ym krääsää tulee edelleenkin...

    • paikkaan ja myy myöhemmin kirpparilla.
      Sanotaan kyllä että lahjoja ei saisi myydä, mutta liika on aina liikaa.

      Jos mumma ei usko ettei mitään tarvi tuoda ja tuo silti niin mielestäni saat tehdä niille mitä ikinä haluat.

      • tupla tavalla ainakin voit parhaiten loukata sitä lapsen mummua, kun et käytä ainoatakaan vaatetta lapsen päällä mitä mummu on antanut, et anna lapsen leikkiä niillä leluilla mitkä ovat mummolta ja mitä tahansa mummo antaa, älä anna niille mitään arvoa vaan jotenkin salaperäisesti ne vain häviävät.
        Mummu kyllä sen huomaa ja saat olla oikein tyytyväinen itseesi kun olet saanut toiselle pahan mielen.


      • Kyllä minä lahjoitin pois vaatteet, joita ei voinut käyttää lapsella esim kenoikuitumateriaalin tai väärän koon vuoksi. Eipä tullut mieleenkään kiusata lastani siksi, ettei lahjan antaja vain yksinkertaisesti osannut ostaa sopivia vaatteita.


    • Ja käytä hyväksesi!
      Vie kellariin jemiin ja sitten kun tulee synttäri kutsuja laita pakettiin.
      Käytä hyödyksi ilmaiset Synttäri lahjat!
      Ja olkoon kellari pullollaan voit myydä ne vaikka kirpiksellä, tai antaa vuoden päästä joululahjana synttäri lahjana lapsillesi.
      Minun nyt 5v. ei muista mitä oli tarhassa ruokana.
      Meillä on taas näin.
      Iskä ostaa mielestäni liikaa leluja likoille.
      Puolet on kellarissa ja puolen vuoden välein haen säkin ja vien nykyiset kellariin.
      Vaihtelu virkistää!!!

      • Olen varma asiasta että äitisi haluaa että lapsesi RAKASTAA häntä enemmän kun tuo lahjoja.
        Ei lapset ole tyhmiä!
        Niinkuin ukolleni sanoin:Olet se sama ihana isä ostit tai et osta.
        Mutta ymmärrän hyvin tilanteesi.
        Itse olen linjalla karkkipäivä on perjantaina, joka kuukausi kun tulee lapsilisät ostetaan vaatetta, ja molemmat saavat jotain kivaa.
        Mitää kallista ei missään nimessä!
        T:Äiti


      • äiti 46v. kirjoitti:

        Olen varma asiasta että äitisi haluaa että lapsesi RAKASTAA häntä enemmän kun tuo lahjoja.
        Ei lapset ole tyhmiä!
        Niinkuin ukolleni sanoin:Olet se sama ihana isä ostit tai et osta.
        Mutta ymmärrän hyvin tilanteesi.
        Itse olen linjalla karkkipäivä on perjantaina, joka kuukausi kun tulee lapsilisät ostetaan vaatetta, ja molemmat saavat jotain kivaa.
        Mitää kallista ei missään nimessä!
        T:Äiti

        Julmetun kokonen laatikko olohuoneeseen johon kirjoitat suurin kirjaimin "Viroon/venäjälle katulapsi/lastenkoti työhön" ja suvereenisti lykkäät saman tien äitisi tuoman lahjan siihen kun saat sen ja samaan hengenvetoon voit todeta että sinähän voisit viedä tämän eteenpäin kun olet nämä meille raahannutkin.

        No ehkei noin julma saa olla mutta kannattaa oikeasti ottaa selvää josko joku sinun alueellasi harrastaisi tälläistä toimintaa jos kerran kaapit pursuavat ylimääräistä lasten tavaraa.


    • Itsekin mummona tiedän miltä tuntuu kun lapsen lapselle ei saa ostaa mitään ei laadukasta eikä halpaakaan. Kun kaikkea on joko itse hankittuna tai muualta esim. kavereilta saatuna ( ? ).
      Ja kun olisi todella mukavaa hankkia sille pienelle nättiä yms. pito ja käyttötavaraa, nyt kun olisi mahdollisuus paremmin kuin silloin aikoinaan omille ja ei silloin edes lasten vaatevalikoimat olleet tälläiset.
      Jotku äidit täällä kehoittivat toimimaan mitä törkeämmin mummojen ja isovanhempien tuomisten ja hankintojen suhteen, heille sanoisin MUISTAKAA nuo kommentinne ja käytöksenne myös parinkymmenen vuoden kuluttua kun teillä on omia lapsenlapsia ja muistakaa käyttäytyä " oikein ".

      • Anoppini joka asuu kolmen sadan kilometrin päässä, n.4 kertaa vuodessa soittaa(soittaa muutenkin),mutta soittaa ja kysyy mitä likat tarvitsevat?
        Joulupukki on sitten eri juttu, se ei meille vanhemmille kuulu mitä pukki tuo.
        Mutta niinkuin esim. tämä nyt joka täytti 7v. ja koulu alkoi osti mummu kännykän, johon lataamme joka kuukausi 10eurolla puheaikaa.
        Varsin tervetullut lahja ja Tarpeellinen!
        Saan neidin aina kiinni, sen kuin pirautan, noita kavereita ja leikkikenttiä kun piisaa....


      • äiti 46v. kirjoitti:

        Anoppini joka asuu kolmen sadan kilometrin päässä, n.4 kertaa vuodessa soittaa(soittaa muutenkin),mutta soittaa ja kysyy mitä likat tarvitsevat?
        Joulupukki on sitten eri juttu, se ei meille vanhemmille kuulu mitä pukki tuo.
        Mutta niinkuin esim. tämä nyt joka täytti 7v. ja koulu alkoi osti mummu kännykän, johon lataamme joka kuukausi 10eurolla puheaikaa.
        Varsin tervetullut lahja ja Tarpeellinen!
        Saan neidin aina kiinni, sen kuin pirautan, noita kavereita ja leikkikenttiä kun piisaa....

        Meillä ihan toisin tämä.
        Veljeni vaimoineen tekivät vanhemmistani isovanhempia ensimmäisinä.
        Äitini on yleensä hyvin huomaavainen ja osallistuva ihminen.
        Veljen vauvan synnyttyä kysyin, että mitä äiti on ajatellut lahjaksi antaa? Aivan tyrmistyin, kun kuulin vastauksen, että 'Ei mitään. Ei hänellekään kukaan mitään aikanaan antanut, kaikki piti itse hankkia' No, minä ostin lahjan, kun aina kaikille muillekin olin ostanut, saati nyt sitten oman veljeni pikkuiselle!
        Tuli ristiäiset, äitini teki pullapitkon, siinä oli 'ihan tarpeeksi' Jotakin sentään, ajattelin minä.
        Ensimmäisenä jouluna äiti osti sukat, koska 'villasukkia se antoi teidänkin isoäitinne vaan'
        Ihan tätä en olisi osannut odottaa äidiltäni, mutta tiedänpä nyt, mitä en odota, kun omani vauvani kohta syntyy.


      • päin... kirjoitti:

        Meillä ihan toisin tämä.
        Veljeni vaimoineen tekivät vanhemmistani isovanhempia ensimmäisinä.
        Äitini on yleensä hyvin huomaavainen ja osallistuva ihminen.
        Veljen vauvan synnyttyä kysyin, että mitä äiti on ajatellut lahjaksi antaa? Aivan tyrmistyin, kun kuulin vastauksen, että 'Ei mitään. Ei hänellekään kukaan mitään aikanaan antanut, kaikki piti itse hankkia' No, minä ostin lahjan, kun aina kaikille muillekin olin ostanut, saati nyt sitten oman veljeni pikkuiselle!
        Tuli ristiäiset, äitini teki pullapitkon, siinä oli 'ihan tarpeeksi' Jotakin sentään, ajattelin minä.
        Ensimmäisenä jouluna äiti osti sukat, koska 'villasukkia se antoi teidänkin isoäitinne vaan'
        Ihan tätä en olisi osannut odottaa äidiltäni, mutta tiedänpä nyt, mitä en odota, kun omani vauvani kohta syntyy.

        Minulla kun on 4 lasta.
        Äitini ei tullut yhdenkään lapseni kastejuhlaan.
        Kutoi kyllä silloin aikoinaan näille vanhemmille villa vaatteita.
        Joululahjoja eivät kummatkaan vanhempani ostaneet vanhemmille lapsille, näille nuorimmille antoivat 10e synttärirahaa.
        Ikinä eivät soittaneet omille lapsen lapsille että miten koulu menee jne...
        Minulle kyllä ja aina kun olivat kännissä, eivät ikinä selvinpäin.
        Onekksi on tuo Anoppi!!!!
        T:Äiti


      • äiti 46v. kirjoitti:

        Minulla kun on 4 lasta.
        Äitini ei tullut yhdenkään lapseni kastejuhlaan.
        Kutoi kyllä silloin aikoinaan näille vanhemmille villa vaatteita.
        Joululahjoja eivät kummatkaan vanhempani ostaneet vanhemmille lapsille, näille nuorimmille antoivat 10e synttärirahaa.
        Ikinä eivät soittaneet omille lapsen lapsille että miten koulu menee jne...
        Minulle kyllä ja aina kun olivat kännissä, eivät ikinä selvinpäin.
        Onekksi on tuo Anoppi!!!!
        T:Äiti

        Jos ymmärsivät olla poissa elämästänne viinansa takia, niin anna sille arvoa. Moni perhe kärsii ahdistavasta ikäihmisestä, jolle olut ja humala on ykkönen, mutta ei yksin olo.


      • päin... kirjoitti:

        Meillä ihan toisin tämä.
        Veljeni vaimoineen tekivät vanhemmistani isovanhempia ensimmäisinä.
        Äitini on yleensä hyvin huomaavainen ja osallistuva ihminen.
        Veljen vauvan synnyttyä kysyin, että mitä äiti on ajatellut lahjaksi antaa? Aivan tyrmistyin, kun kuulin vastauksen, että 'Ei mitään. Ei hänellekään kukaan mitään aikanaan antanut, kaikki piti itse hankkia' No, minä ostin lahjan, kun aina kaikille muillekin olin ostanut, saati nyt sitten oman veljeni pikkuiselle!
        Tuli ristiäiset, äitini teki pullapitkon, siinä oli 'ihan tarpeeksi' Jotakin sentään, ajattelin minä.
        Ensimmäisenä jouluna äiti osti sukat, koska 'villasukkia se antoi teidänkin isoäitinne vaan'
        Ihan tätä en olisi osannut odottaa äidiltäni, mutta tiedänpä nyt, mitä en odota, kun omani vauvani kohta syntyy.

        Joissakin peheissä ei lahjoja anneta. Joidenkin mielestä lahjat ovat turhia, koska ei voi tietää mitä toinen toivoo ja tarvitsee. Joillekin se on rahakysymys, kun varat eivät riitä kalliiseen lahjaan eikä rihkamaa haluta antaa.
        Itse ihmettelin, kun jotkut tuttavani sanoivat, että eiväthän nyt aikuiset ihmiset toisilleen joululahjoja ostele. Minusta ne ovat itsestään selvä jouluun kuuluvat. Muita lahjoja en juuri hanki edes lapsenlapsille. Liiat lelut täyttävät lelulaatikot ja vaatepuolesta on ulkopuolisen vaikea tietää, millainen olisi tarpeellinen ja helppohoitoinen.
        Pikkulapset eivät lahjoja odota, he saavat muutenkin kaiken pyytämättä. Myöhemmin oppii, että vieraat tuovat tuliaisia.
        Lapsi oppii nopeasti, että Mummu nro 1 tuo paketin, Mummu nro 2 ei tuo, ja siihen lapsi tyytyy.

        Vanhempienkin tulisi tyytyä.


    • kontrolloinnin tarve ja manipuloimisen halu, ostaa juuri punaisen villapuvun kun on nimenomaan kielletty ostamasta

      • Meidän yhdellä lapsella oli juuri tuollainen kummitäti. Hän osti juuri sen, mitä olin varoittanut ostamasta. Hän teki niin lähes joka kerta. Esimerkiksi, jos lapsi toivoi muuttuvaa labyrinttipeliä hän osti puisen kuulalabyrinttipelin vaikka nimenomaan sanoin, että kyseesä ei ole kuulapeli vaan Ravensburgin lautapeli. Sama koski montaa muutakin juttua. Lopulta sanoinkin, ettei tarvitse tuoda mitään mitä lapsi toivoo vaan keksiköön itse - lopputulos ei voi olla huonompi.

        Valtava pettymys lapselle, kun paketista ei tullut koskaan sellaista mitä oli toivonut, vaan juuri se mitä ei missään nimessä haluttu.


    • Jos lapsi on paljon mummin hoivissa, ehdota, että pitäisi vaihtovaatteina omassa komerossaan näitä ostoksia. Lapsi voi likaantua hiekkalaatikossa tai kaatua vesilätäkköön, joten vaihtovaatteet ovat ihan aiheelliset.
      Voit myös osoittaa, että ostokset ovat tarpeettomat, kun panet ne vain yläkaappiin pois käytöstä, niin että mummu ei näe omia ostoksiaan koskaan lapsen päällä.

    • on myös niin, et saa ostaa mitä lapsenlapsi haluaa eli kellä mitenkin :)

    suomi24-logo

    Osallistu keskusteluun

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut