Kävelen hiljalleen
koivukujaa,
ilta-aurinko antaa
säteitään
On hiljaista,kuuluu
vain lintujen laulu
Ajattelen hiljaa
itsekseni,miten
kaikki oli hyvin
ennen
Nyt on kaikki
muuttunut,niin
kaikki on uutta
Soratie rapisee
kenkieni alla,
kuulen käen
kukkumisen
Näen järven edessäni
olen lähellä,sitä
mitä haen,tuttua
taloa
koivukujaa,
ilta-aurinko antaa
säteitään
On hiljaista,kuuluu
vain lintujen laulu
Ajattelen hiljaa
itsekseni,miten
kaikki oli hyvin
ennen
Nyt on kaikki
muuttunut,niin
kaikki on uutta
Soratie rapisee
kenkieni alla,
kuulen käen
kukkumisen
Näen järven edessäni
olen lähellä,sitä
mitä haen,tuttua
taloa
Vastaukset 9
Vanhimmat
Soran rapina on hyrinää
johon käen kukunta huikkaa rytminsä.
Hengityksen höyry ympärilläni
järveltä nousevan usvan takaa
näen tutun talon...
ja jos osaisin laulaa,
niin laulaisin,mutta
kun en osaa
Joten jään sanoistyani kiinni
joten jatkan matkaani
Jos sinäkin löydät saman tien
Tämä tie on niin tuttu
vaikka tällä tiellä ei ole nimeä.
Laulan, lennän, hyräilen,
metsä ympärilläni kieppuu
kuin outo metsä
vailla puita
ja vailla nimeä.
Jatkanko matkaa
vai pysähdynkö
tämän nimettömän puun juurelle?
Istunko sammaleelle
itkenkö itseni uneen
tämän puun juurelle
näiden nimettömien juurien suojaan?
löydät,sen mitä haet.Toivon,että jaksat odottaa--
eN IKÄVÄ,KYLLÄ PYSY PERÄSSÄSI.eNKÄ MUUTEN'KAAN VOI ONNISTUA.mENKÄÄ,VIELÄ,KUN YEILLÄ ON VIELÄ AIKAA!
kun näin aamutuimaan täällä surffailen, niin tämän runon kohdalla tuli mieleeni se, kun
Pappa sanoi mulle aina:
...se laulaen tulee mikä viheltäen menee ...
(vai oliko se sittenkin päinvastoin?)
______
täällä on tänä aamuna yllättävän paljon hyviä runoja
ja tämä niistä yksi hyvä
Kiitos runoilijoille!
kumarran,koska tämä on harvinaista,kun
saa joskus kiitosta.Jotkut vain haistattavat
,mutta murrosikäisiähän ne ovatkin.
Tohtisinko minäkin
pisaran tästä kiitoksesta ottaa
sivellä sen sieluuni
levittää sen pehmeillä sormenpäillä
pyörivin, kevein liikkein
ravitsemaan mieltäni
niin etteivät riimini rutisisi
ajatukseni nivelet naksuisi
vaan pehmeinä, rasvattuina lepattaisivat
niiden luokse
joiden sielut sointuja kiittävät.
Muistat kai,kun
yksin kuljin?
ja sinä sitten
vieressäin kuljit
Yhdessä kai nämä
säkeet syntyivät,
kai muistat?
Yhdesssä siis
kiitokset jakaa
saamme
Nyt lopetan ja
sulle kuiskaan
oli ihanaa,kun
sain vaihtaa
ajatuksen
sanoja,nyt
jään vain
muistelemaan