Matkustaminen

Minulla on suvussa paljonkin muualle muuttaneita ja taas takaisin palanneita ja/tai matkalleen jääneitä. Useimmat lähtivät kaupunkeihin (Hamina, Viipuri, Pietari) elantoa etsimään, usein pitkienkin matkojen päähän.

Suurten perheiden lapset lähtivät naapuriin pitäjän rajan yli piioiksi,rengeiksi vuodeksi pariksi ja palasivat ehkä takaisin tai menivät eteenpäin seuraavaan pitäjään tietämättä muuttoilmoituksen teosta sen enempää,kunnes joskus oli mentävä jostain syystä pappilaan selvittelemään sukuaan ja menneisyyttään.Eivätkä monet papitkaan pitäneet rahvaan kirjaamista vuosittain kovin tärkeänä.Oman vaarini muuttokirja oli hukkunut neljä vuotta takaperin, kuitenkin koko perhe kirjattiin uutteen seurakuntaa muuttaneeksi kokonaisuudesaan, vaikka osa lapsista oli merkitty piioiksi syntymäseurakuntansa taloihin.

Käsityöläisammatin harjoittajt, kuten vaatturit, sepät ja suutarit kiersivät talosta taloon ja pitäjästä pitäjään.

Mökkiläisten lapset menivät piioiksi ja rengeiksi muualle niin tiuhaan tahtiin, että 1700-luvulla oli ihan laki, joka vaati torpparien lapsia menemään palvelukseen omaan pitäjään 16-vuotiaana, eikä heille saanut antaa muuttolupaa pois seurakunnasta.

Kerrotaan, että karkulaisia haettiin esim. Espoossa ihan Viron puolelta saakka takaisin kotipitäjän taloihin palvelukseen, kun palvelusväki oli vähissä katovuosien ja muiden suurten kuolonvuosien vuoksi.

Piat ja rengit saivat muuttaa uuteen työpaikkaan lokakuussa, jolloin heillä oli viikko lomaa palveluksesta. Muina aikoina he joutuivat edesvastuuseen, jos jättivät työpaikkansa kesken sopimuskauden.