Opintolaina

otatteko opintolainaa vai ette. Se on joskus maksettava takaisin. Kymmenettä vuotta opintilainaa takaisin maksaneena neuvon. Tehkää mieluummin samaan aikaan töitä ja maksakaa sillä opintonne.

ReiSKA* kirjoitti:

otatteko opintolainaa vai ette. Se on joskus maksettava takaisin. Kymmenettä vuotta opintilainaa takaisin maksaneena neuvon. Tehkää mieluummin samaan aikaan töitä ja maksakaa sillä opintonne.

Lue lisää

,että otatte täydet sarjat joka vuosi (itse asiassa yhtenä vuotena otin vain puolet) ja opiskelette ihan täysipäiväisenä. Ehkä sitä paskaa saa syödä 4-5,5 vuotta ja lainaa oli 60000mk, mutta sitten kun pääsikin sellasiin töihin, että 15km kilahtaa tilille joka kuukausi, niin ottaen huomioon minkälaiseen elintasoon on opiskellessa tottunut, niin tuon lainan maksamisessa ei kauan nokka tuhise.

Toinen vaihtoehto on, että käy töissä ja opiskelut viivästyy tai menee heikommin (turha väittää muuta, tämä on ihan varma juttu) ja rahat ei siltikään riitä yhtään mihinkään.. parempi kertarytinä kuin ainainen kituminen..

Niin ja sen päätyöksen tuleminen riippuu paljonko siellä paikallisessa kelassa on ruuhkaa, viikosta jopa yli kolmeen kuukauteen yo. kaupungeissa. Sillä välillä kun ei opintotukee tule, niin voit hakee sossusta enemmän, joudut maksamaan (ulosmitataan suoraan) opintotuen takaisin, mutta jäät kuitenkin voitolle! Itse käytän tätä aina.

Ymmärrät varmaan, että sitä opintolainaa ei saa ellei ole oikeutettu opintotukeen tai jos hait vain lainantakausta, niin sitä ei myönnetä. Aina kannattaa hakea molemmat kerralla, ei sitä lainaa ole pakko nostaa..

näin kirjoitti:

,että otatte täydet sarjat joka vuosi (itse asiassa yhtenä vuotena otin vain puolet) ja opiskelette ihan täysipäiväisenä. Ehkä sitä paskaa saa syödä 4-5,5 vuotta ja lainaa oli 60000mk, mutta sitten kun pääsikin sellasiin töihin, että 15km kilahtaa tilille joka kuukausi, niin ottaen huomioon minkälaiseen elintasoon on opiskellessa tottunut, niin tuon lainan maksamisessa ei kauan nokka tuhise.

Toinen vaihtoehto on, että käy töissä ja opiskelut viivästyy tai menee heikommin (turha väittää muuta, tämä on ihan varma juttu) ja rahat ei siltikään riitä yhtään mihinkään.. parempi kertarytinä kuin ainainen kituminen..

Niin ja sen päätyöksen tuleminen riippuu paljonko siellä paikallisessa kelassa on ruuhkaa, viikosta jopa yli kolmeen kuukauteen yo. kaupungeissa. Sillä välillä kun ei opintotukee tule, niin voit hakee sossusta enemmän, joudut maksamaan (ulosmitataan suoraan) opintotuen takaisin, mutta jäät kuitenkin voitolle! Itse käytän tätä aina.

Ymmärrät varmaan, että sitä opintolainaa ei saa ellei ole oikeutettu opintotukeen tai jos hait vain lainantakausta, niin sitä ei myönnetä. Aina kannattaa hakea molemmat kerralla, ei sitä lainaa ole pakko nostaa..

Lue lisää

"Sillä välillä kun ei opintotukee tule, niin voit hakee sossusta enemmän, joudut maksamaan (ulosmitataan suoraan) opintotuen takaisin, mutta jäät kuitenkin voitolle! Itse käytän tätä aina."

Onko rajaa ahneudella? 15000 mk kuukaudessa palkkaa, ja opiskeluaikana lainaa 60000mk jonka luulisi jo riittävän elämiseen, ja silti huijaat sossulta pennejä.. Oletko ylpeä itsestäsi? Onneksi sentään 15000 mk:sta joutuu jo tuntuvasti verojakin pulittamaan. Tiedätpä mihin ne menevät.

ReiSKA* kirjoitti:

otatteko opintolainaa vai ette. Se on joskus maksettava takaisin. Kymmenettä vuotta opintilainaa takaisin maksaneena neuvon. Tehkää mieluummin samaan aikaan töitä ja maksakaa sillä opintonne.

Lue lisää

Ei kaikilla ole varaa olla ottamatta opintolainaa. Se on pakko ottaa, jos opintotuki ja asumislisä ei riitä kaikiin kuluihin, jos ei saa niitä pimeitä rahalähetyksiä vanhemmilta tai sukulaisilta (ne kun voi salata eikä vaikuta vuosituloihin) tai ei voi/pysty tekemään töitä opiskelujen ohessa.

Tietty laina on maksettava takaisin ja mielellään sen maksaakin, jos vaan olisi millä maksaa. 4,5 vuotta opiskeluja ja ammattikorkeakoulututkinto taskussa, vaan töitä ei ole. Lainat meni takausmaksuun ja nyt sitten Kela odottelee hurjan korkonsa juostessa, että joskus voin lainani heille maksaa. Onneksi Kelan kanssa voi neuvotella asiasta, päin vastoin kuin pankin kanssa, joka ilman mitään joustoa paukkasi lainat pellolle.
Ja vaikka oli täydet tuet ja lainatkin, niin siitä huolimatta sain lähes koko opiskeluajan toimeentulotukea. Jotta näinkin voi olla tilanne!

Kannattaa siis laskea ja miettiä mitä tekee. Jos ilman lainaa pärjää, onneksi olkoon. Mutta ei se lainakaan mikään peikko ole.
Opiskeluintoa kaikille!!

Ja tietty kannattaa muistaa se, että jos idiotismin takia on luottohäiriömerkintä tiedoissa, jää lainat saamatta.

entinen opiskelija kirjoitti:

Ei kaikilla ole varaa olla ottamatta opintolainaa. Se on pakko ottaa, jos opintotuki ja asumislisä ei riitä kaikiin kuluihin, jos ei saa niitä pimeitä rahalähetyksiä vanhemmilta tai sukulaisilta (ne kun voi salata eikä vaikuta vuosituloihin) tai ei voi/pysty tekemään töitä opiskelujen ohessa.

Tietty laina on maksettava takaisin ja mielellään sen maksaakin, jos vaan olisi millä maksaa. 4,5 vuotta opiskeluja ja ammattikorkeakoulututkinto taskussa, vaan töitä ei ole. Lainat meni takausmaksuun ja nyt sitten Kela odottelee hurjan korkonsa juostessa, että joskus voin lainani heille maksaa. Onneksi Kelan kanssa voi neuvotella asiasta, päin vastoin kuin pankin kanssa, joka ilman mitään joustoa paukkasi lainat pellolle.
Ja vaikka oli täydet tuet ja lainatkin, niin siitä huolimatta sain lähes koko opiskeluajan toimeentulotukea. Jotta näinkin voi olla tilanne!

Kannattaa siis laskea ja miettiä mitä tekee. Jos ilman lainaa pärjää, onneksi olkoon. Mutta ei se lainakaan mikään peikko ole.
Opiskeluintoa kaikille!!

Ja tietty kannattaa muistaa se, että jos idiotismin takia on luottohäiriömerkintä tiedoissa, jää lainat saamatta.

Lue lisää

Mihin olet kaikki rahat lyönyt? Tais siis kyllähän sijoituskohteita löytyy, mutta tosiaan opintotuki, asumislisä, opintolaina ja toimeentulotuki.... mahdoit elää aikas makeaa opinkelijaelämää??? Itse olen kituutellut kohta kolme vuotta opintotuella, asumislisällä ja säästöillä...

Marianne kirjoitti:

Mihin olet kaikki rahat lyönyt? Tais siis kyllähän sijoituskohteita löytyy, mutta tosiaan opintotuki, asumislisä, opintolaina ja toimeentulotuki.... mahdoit elää aikas makeaa opinkelijaelämää??? Itse olen kituutellut kohta kolme vuotta opintotuella, asumislisällä ja säästöillä...

Lue lisää

Juuri niin, rahathan tietenkin täytyy tuhlata johonkin. Ryyppäämiseen, rälläämiseen, matkustelemiseen, vaatteiden ostamiseen jne.
Ei voi olla sellainen tilanne, että rahaa vaan tarvitsee enemmän kuin toinen. Kiitän Marianne laajakatseisuudestasi!!

Eipä tarvinnut vuokran, bussikortin, kirjojen, lääkkeiden, ruuan ja muiden laskujen jälkeen miettiä niitä sijoituskohteita. Joskus jäi jopa ruhtinaallinen 50mk/vk ruokarahaa. Eipä ollut soluasuntoa vaan ihan tavallinen vapailta markkinoilta pakkotilanteessa otettu, ja vuokra nousi joka vuosi 5% ilman selityksiä. Koululle oli sen verran matkaa, että bussikortti oli pakko ottaa jotta pääsisi sinne opiskelemaan. Ei siis ollut autoa jolla kulkea omia aikojaan.
Ei ollut säästöjä eikä rikkaita vanhempia joilta oisi lypsänyt rahaa. Ei kesätöitä, paitsi kahtena kesänä kun sossu maksamisen sijaan työllisti omiin hommiinsa. Ei töitä myöskään muuten opiskelujen ohessa, kun ei pystynyt tekemään töitä oman terveyden takia eikä niitä juuri ollut muutenkaan saatavilla.

Juu kuule ihan helvetin makeeta oli se opiskeluelämä!!

Ja sitten viimeinen puoli vuotta meni ilman opintotukea, asumislisää ja opintolainaa, koska pelkän päättötyön tekemiseen EI saa edellä mainitsemiani tukia. Päättötyö vain jäi jäljelle ja valmistuminen myöhästyi vuodella sen vuoksi kun en joinakin päivinä päässyt asunnosta ulos terveydentilani takia ja ei ollut varaa ajella sinne koululle tekeen päättötyötä ja kun ei vaikka pyörällä voinu mennä, koska kävelykin oli vaikeaa. Onneksi sain sen aikaa toimeentulotukea, alennettuna, että vauhdilla kahdessa kuukaudessa kasasin päättötyöni.

Kertakaikkiaan kaipaan niitä yltäkylläisyyden vuosia lämmöllä...

Onnea vaan niille, joiden elämä noin vaivatta onnistuu ilman lainoja ja säästöjäkin on päässyt kertymään syystä tai toisesta. Hienoa ettei teidän tarvitse nöyryyttää itseänne elämällä valtion kustannuksella. Toivottavasti ette törmää elämän tosivaikeuksiin, sillä tuskin niistä edes selviäisitte.

Opiskeluintoa!!

Ei asiat aina niin helppoja.. kirjoitti:

Juuri niin, rahathan tietenkin täytyy tuhlata johonkin. Ryyppäämiseen, rälläämiseen, matkustelemiseen, vaatteiden ostamiseen jne.
Ei voi olla sellainen tilanne, että rahaa vaan tarvitsee enemmän kuin toinen. Kiitän Marianne laajakatseisuudestasi!!

Eipä tarvinnut vuokran, bussikortin, kirjojen, lääkkeiden, ruuan ja muiden laskujen jälkeen miettiä niitä sijoituskohteita. Joskus jäi jopa ruhtinaallinen 50mk/vk ruokarahaa. Eipä ollut soluasuntoa vaan ihan tavallinen vapailta markkinoilta pakkotilanteessa otettu, ja vuokra nousi joka vuosi 5% ilman selityksiä. Koululle oli sen verran matkaa, että bussikortti oli pakko ottaa jotta pääsisi sinne opiskelemaan. Ei siis ollut autoa jolla kulkea omia aikojaan.
Ei ollut säästöjä eikä rikkaita vanhempia joilta oisi lypsänyt rahaa. Ei kesätöitä, paitsi kahtena kesänä kun sossu maksamisen sijaan työllisti omiin hommiinsa. Ei töitä myöskään muuten opiskelujen ohessa, kun ei pystynyt tekemään töitä oman terveyden takia eikä niitä juuri ollut muutenkaan saatavilla.

Juu kuule ihan helvetin makeeta oli se opiskeluelämä!!

Ja sitten viimeinen puoli vuotta meni ilman opintotukea, asumislisää ja opintolainaa, koska pelkän päättötyön tekemiseen EI saa edellä mainitsemiani tukia. Päättötyö vain jäi jäljelle ja valmistuminen myöhästyi vuodella sen vuoksi kun en joinakin päivinä päässyt asunnosta ulos terveydentilani takia ja ei ollut varaa ajella sinne koululle tekeen päättötyötä ja kun ei vaikka pyörällä voinu mennä, koska kävelykin oli vaikeaa. Onneksi sain sen aikaa toimeentulotukea, alennettuna, että vauhdilla kahdessa kuukaudessa kasasin päättötyöni.

Kertakaikkiaan kaipaan niitä yltäkylläisyyden vuosia lämmöllä...

Onnea vaan niille, joiden elämä noin vaivatta onnistuu ilman lainoja ja säästöjäkin on päässyt kertymään syystä tai toisesta. Hienoa ettei teidän tarvitse nöyryyttää itseänne elämällä valtion kustannuksella. Toivottavasti ette törmää elämän tosivaikeuksiin, sillä tuskin niistä edes selviäisitte.

Opiskeluintoa!!

Lue lisää

No, oletkos elämäsi tosivaikeuksien keskellä ja niistä karaistuneenä laajakatseisuuden saavutettuasi tullut ajatelleeksi, että voi olla muitakin tosielämän vaikeuksia kuin ne jotka ovta sinun kohdallesi osuneet.

Tottahan on ettei kaikkien opnilainat mene juhlintaan ja vaatteisiin, mutta ainakaan minä en tunne ketään, joka ei olisi saanut opintolainaan vikkelästi tuhlattua pleikkareihin televisioihin ja muihin tärkeisiin juttuihin.

Muutkin ovat asuneet vapailta markkinoilta vuokratuissa asunnoissa ja maksaneet itsensä kipeäksi. Jotkut eivät ole raskineet ostaa bussilippua, vaan kävelleet paikkaan kuin paikkaan, säällä kuin säällä. Puuroa ja perunoista ja pakastevihanneksista keitettyä keittoa on syöty välillä pitkiäkin aikoja, kun ei oel muuhun ollut varaa, no aiankni siinä laihtui ihan kivasti...

Joillakin on kertynyt säästöä pääasiassa kesätöistä ja he ovat eläneet niillä rahoilla, kun vanhemmat ovat olleet niin ilkeitä etteivät jostain syystä olekkaaan rikkaita... oi joi...

Joskus asioiden näkeminen on vähän omastakin asenteestasi kiinni! Jos naama on aina rutussa eikä mikään ole niin kuin mielestäsi pitäisi, niin pitäisiköhän itse yrittää tehdä jotain asioiden eteen? En minuakaan kukaan ole kotiovelta kesätöihin tullut hakemaan, vaan kovasti on nähty vaivaa ja katsoin kyllä viime kesänä ansainneeni työpaikan sen jälkeen kun soitin yli 50 paikkaan ja lähetin yli 20 hakemusta...

Hauskaa kevättä!

Marianne kirjoitti:

No, oletkos elämäsi tosivaikeuksien keskellä ja niistä karaistuneenä laajakatseisuuden saavutettuasi tullut ajatelleeksi, että voi olla muitakin tosielämän vaikeuksia kuin ne jotka ovta sinun kohdallesi osuneet.

Tottahan on ettei kaikkien opnilainat mene juhlintaan ja vaatteisiin, mutta ainakaan minä en tunne ketään, joka ei olisi saanut opintolainaan vikkelästi tuhlattua pleikkareihin televisioihin ja muihin tärkeisiin juttuihin.

Muutkin ovat asuneet vapailta markkinoilta vuokratuissa asunnoissa ja maksaneet itsensä kipeäksi. Jotkut eivät ole raskineet ostaa bussilippua, vaan kävelleet paikkaan kuin paikkaan, säällä kuin säällä. Puuroa ja perunoista ja pakastevihanneksista keitettyä keittoa on syöty välillä pitkiäkin aikoja, kun ei oel muuhun ollut varaa, no aiankni siinä laihtui ihan kivasti...

Joillakin on kertynyt säästöä pääasiassa kesätöistä ja he ovat eläneet niillä rahoilla, kun vanhemmat ovat olleet niin ilkeitä etteivät jostain syystä olekkaaan rikkaita... oi joi...

Joskus asioiden näkeminen on vähän omastakin asenteestasi kiinni! Jos naama on aina rutussa eikä mikään ole niin kuin mielestäsi pitäisi, niin pitäisiköhän itse yrittää tehdä jotain asioiden eteen? En minuakaan kukaan ole kotiovelta kesätöihin tullut hakemaan, vaan kovasti on nähty vaivaa ja katsoin kyllä viime kesänä ansainneeni työpaikan sen jälkeen kun soitin yli 50 paikkaan ja lähetin yli 20 hakemusta...

Hauskaa kevättä!

Lue lisää

Kun kerran Marianne olet elämän "tosivaikeuksien" asiantuntija, niin voisitko kertoa minullekin mitä ne sitten ovat?
Itsehän alunperin ihmettelit, että minne rahat voi mennä ja vastasin siihen. Omat pienet vastoinkäymiseni kun eivät kerran olleet salonkikelpoisia vaikeuksia. Kerro mitkä ovat.
Eiköhän jokaisela ihmisellä ole joskus vaikeuksia, toisilla suurempia ja vaikeampia, ja toisilla pienempiä, mutta ehkä juuri sen henkilön mielestä niitä tosivaikeuksia? Oletko todella mielestäsi niin yläpuolella muusta väestöstä, että juuri sinulla on oikeus arvostella muiden ongelmia ja sijoittaa ne omalle asteikollesi oman vaikeusasteesi mukaan??

Niin, jotkut jopa käyttävät opintolainansa asunnon ostamiseen ja ovat mielestään käyttäneet sen rahan kuten pitääkin. Toinen juttu sitten on se, onko se laina tarkoitettu juuri siihen tarkoitukseen. Noin niinkuin yhteiskunnan kannalta katsottuna..

>>Muutkin ovat asuneet vapailta markkinoilta vuokratuissa asunnoissa ja maksaneet itsensä kipeäksi. Jotkut eivät ole raskineet ostaa bussilippua, vaan kävelleet paikkaan kuin paikkaan, säällä kuin säällä. Puuroa ja perunoista ja pakastevihanneksista keitettyä keittoa on syöty välillä pitkiäkin aikoja, kun ei oel muuhun ollut varaa, no aiankni siinä laihtui ihan kivasti... >>
Ja pointtisi oli mikä??? Se on opiskelijan arkea tuo.

Liian moni joutuu turvautumaan vapaiden markkinoiden sikakalliisiin asuntoihin, koska esim. soluasuntoja ei ole jokaiselle halukkaalle tarjolla. Ja kävely on todella mukava keino liikkua paikasta toiseen, jos vaan voi kävellä. Perunat ja vaikka makarooni ovat hyviä perusruoka-aineita, joiden sekaan voi laittaa vaikka ketsuppia, jos muuta ei ole. Puurohan kuuluu jokaisen itsestään huolta pitävän ruokavalioon.

Onneksi olkoon niille, jotka ovat saaneet nauttia kesätöistä ja niistä saamistaan tuloista!
Vanhempien rikkaus on sekin suhteellista. Olen kuullut jopa niinkin ikävistä vanhemmista, että vaikka hongat humisee metsässä ja miljoonat makaa pankkitilillä, niistä ei anneta penniäkään jälkipolvelle syystä tai toisesta. Minulle vieras tilanne, mutta niinkin voi käydä.

Kaikkihan on kuitenkin omasta asenteesta kiinni, kuten ah, niin viisas ja avarakatseinen Marianne totesi.
Jos asenne on jassosta, niin on todennäköisesti muutkin asiat elämässä.

On se vaan hyvä ettei sellainen ole päässyt tapahtumaan omalla kohdalla!! Voi niitä reppanoita, jotka kulkevat joukossamme aina naama rutussa. Kumpa he kaikki saisivat näitä kultaakin arvokkaampia elämän viisauksia Mariannelta, niin heidänkin elämä olisi sen jälkeen pelkkää auringonpaistetta ja myötätuulta. Ei enään rahaongelmia, ei sairauksia, ei työttömyyttä, vain täyttä elämää!

Onnea täydelliseen elämääsi!!

Ei asiat aina niin.... kirjoitti:

Kun kerran Marianne olet elämän "tosivaikeuksien" asiantuntija, niin voisitko kertoa minullekin mitä ne sitten ovat?
Itsehän alunperin ihmettelit, että minne rahat voi mennä ja vastasin siihen. Omat pienet vastoinkäymiseni kun eivät kerran olleet salonkikelpoisia vaikeuksia. Kerro mitkä ovat.
Eiköhän jokaisela ihmisellä ole joskus vaikeuksia, toisilla suurempia ja vaikeampia, ja toisilla pienempiä, mutta ehkä juuri sen henkilön mielestä niitä tosivaikeuksia? Oletko todella mielestäsi niin yläpuolella muusta väestöstä, että juuri sinulla on oikeus arvostella muiden ongelmia ja sijoittaa ne omalle asteikollesi oman vaikeusasteesi mukaan??

Niin, jotkut jopa käyttävät opintolainansa asunnon ostamiseen ja ovat mielestään käyttäneet sen rahan kuten pitääkin. Toinen juttu sitten on se, onko se laina tarkoitettu juuri siihen tarkoitukseen. Noin niinkuin yhteiskunnan kannalta katsottuna..

>>Muutkin ovat asuneet vapailta markkinoilta vuokratuissa asunnoissa ja maksaneet itsensä kipeäksi. Jotkut eivät ole raskineet ostaa bussilippua, vaan kävelleet paikkaan kuin paikkaan, säällä kuin säällä. Puuroa ja perunoista ja pakastevihanneksista keitettyä keittoa on syöty välillä pitkiäkin aikoja, kun ei oel muuhun ollut varaa, no aiankni siinä laihtui ihan kivasti... >>
Ja pointtisi oli mikä??? Se on opiskelijan arkea tuo.

Liian moni joutuu turvautumaan vapaiden markkinoiden sikakalliisiin asuntoihin, koska esim. soluasuntoja ei ole jokaiselle halukkaalle tarjolla. Ja kävely on todella mukava keino liikkua paikasta toiseen, jos vaan voi kävellä. Perunat ja vaikka makarooni ovat hyviä perusruoka-aineita, joiden sekaan voi laittaa vaikka ketsuppia, jos muuta ei ole. Puurohan kuuluu jokaisen itsestään huolta pitävän ruokavalioon.

Onneksi olkoon niille, jotka ovat saaneet nauttia kesätöistä ja niistä saamistaan tuloista!
Vanhempien rikkaus on sekin suhteellista. Olen kuullut jopa niinkin ikävistä vanhemmista, että vaikka hongat humisee metsässä ja miljoonat makaa pankkitilillä, niistä ei anneta penniäkään jälkipolvelle syystä tai toisesta. Minulle vieras tilanne, mutta niinkin voi käydä.

Kaikkihan on kuitenkin omasta asenteesta kiinni, kuten ah, niin viisas ja avarakatseinen Marianne totesi.
Jos asenne on jassosta, niin on todennäköisesti muutkin asiat elämässä.

On se vaan hyvä ettei sellainen ole päässyt tapahtumaan omalla kohdalla!! Voi niitä reppanoita, jotka kulkevat joukossamme aina naama rutussa. Kumpa he kaikki saisivat näitä kultaakin arvokkaampia elämän viisauksia Mariannelta, niin heidänkin elämä olisi sen jälkeen pelkkää auringonpaistetta ja myötätuulta. Ei enään rahaongelmia, ei sairauksia, ei työttömyyttä, vain täyttä elämää!

Onnea täydelliseen elämääsi!!

Lue lisää

Ei millään pahalla, mutta itse kuulostit siltä, että olet kokenut kaikki elämän "tosivaikeudet" ja muut pitäköön suunsa supussa, koska eivät tiedä niistä mitään.

Minulle on aivan sama mihin kukin rahansa käyttää, mutta joidenkin kohdalla mikään ei tunnu riittävän mikä hieman toisinaan ihmetyttää. Varsinkin, kun sen jälkeen nau'utaan ettei ole rahaa.

Minä en tähän mennessä katso törmänneeni mihinkään ihme tosivaikeuksiin vaan normaaliin elämään, jossa toisinaan on tehtävä kovemmin työtä saavuttaakseen tavoitteensa ja toisinaan purtava hammasta yhteen ja kärsittävä tappioita. Tiukan paikan tulleen ajattelen, että tämä on varmaan jollain toisella ollut vielä kovempi juttu ja jos kerran muutkin ovat pärjänneet niin pärjään minäkin!

Kunkin ihmisen voi itse luoda elämänsä, täydellisen tai vähemmän täydellisen. Ikävää jos elämäsi on niin kurjaa. Minun elämäni ei ole. Olen tyytyväinen siihen mitä minulla on ja muut asiat mitä haluan aion kyllä joskus saavuttaa. Se saattaa ottaa aikaa, mutta ei sillä välinkään surkeilu auta.

Kiitos onnen toivotuksista, kyllä onnea aina tarvitaan!

Ei asiat aina niin helppoja.. kirjoitti:

Juuri niin, rahathan tietenkin täytyy tuhlata johonkin. Ryyppäämiseen, rälläämiseen, matkustelemiseen, vaatteiden ostamiseen jne.
Ei voi olla sellainen tilanne, että rahaa vaan tarvitsee enemmän kuin toinen. Kiitän Marianne laajakatseisuudestasi!!

Eipä tarvinnut vuokran, bussikortin, kirjojen, lääkkeiden, ruuan ja muiden laskujen jälkeen miettiä niitä sijoituskohteita. Joskus jäi jopa ruhtinaallinen 50mk/vk ruokarahaa. Eipä ollut soluasuntoa vaan ihan tavallinen vapailta markkinoilta pakkotilanteessa otettu, ja vuokra nousi joka vuosi 5% ilman selityksiä. Koululle oli sen verran matkaa, että bussikortti oli pakko ottaa jotta pääsisi sinne opiskelemaan. Ei siis ollut autoa jolla kulkea omia aikojaan.
Ei ollut säästöjä eikä rikkaita vanhempia joilta oisi lypsänyt rahaa. Ei kesätöitä, paitsi kahtena kesänä kun sossu maksamisen sijaan työllisti omiin hommiinsa. Ei töitä myöskään muuten opiskelujen ohessa, kun ei pystynyt tekemään töitä oman terveyden takia eikä niitä juuri ollut muutenkaan saatavilla.

Juu kuule ihan helvetin makeeta oli se opiskeluelämä!!

Ja sitten viimeinen puoli vuotta meni ilman opintotukea, asumislisää ja opintolainaa, koska pelkän päättötyön tekemiseen EI saa edellä mainitsemiani tukia. Päättötyö vain jäi jäljelle ja valmistuminen myöhästyi vuodella sen vuoksi kun en joinakin päivinä päässyt asunnosta ulos terveydentilani takia ja ei ollut varaa ajella sinne koululle tekeen päättötyötä ja kun ei vaikka pyörällä voinu mennä, koska kävelykin oli vaikeaa. Onneksi sain sen aikaa toimeentulotukea, alennettuna, että vauhdilla kahdessa kuukaudessa kasasin päättötyöni.

Kertakaikkiaan kaipaan niitä yltäkylläisyyden vuosia lämmöllä...

Onnea vaan niille, joiden elämä noin vaivatta onnistuu ilman lainoja ja säästöjäkin on päässyt kertymään syystä tai toisesta. Hienoa ettei teidän tarvitse nöyryyttää itseänne elämällä valtion kustannuksella. Toivottavasti ette törmää elämän tosivaikeuksiin, sillä tuskin niistä edes selviäisitte.

Opiskeluintoa!!

Lue lisää

Miten ihmeessä et saanut päättötyön tekemiseen opintotukea??? Monnenko opnitoviikon laajuinen se oli? Ei päättötyön tekemisen aikana opintotuen nostamiselle pitäisi olla muuta estettä kuin se että tuliviikot on jo käytetty tai liian korkeat tulot (minkä ei ilmeisesti sinun kohdallasi pitänyt olla näin) tai että päättötyöstä saisi alle 3 opintoviikkoa...

Ihmettelen.

Marianne kirjoitti:

Ei millään pahalla, mutta itse kuulostit siltä, että olet kokenut kaikki elämän "tosivaikeudet" ja muut pitäköön suunsa supussa, koska eivät tiedä niistä mitään.

Minulle on aivan sama mihin kukin rahansa käyttää, mutta joidenkin kohdalla mikään ei tunnu riittävän mikä hieman toisinaan ihmetyttää. Varsinkin, kun sen jälkeen nau'utaan ettei ole rahaa.

Minä en tähän mennessä katso törmänneeni mihinkään ihme tosivaikeuksiin vaan normaaliin elämään, jossa toisinaan on tehtävä kovemmin työtä saavuttaakseen tavoitteensa ja toisinaan purtava hammasta yhteen ja kärsittävä tappioita. Tiukan paikan tulleen ajattelen, että tämä on varmaan jollain toisella ollut vielä kovempi juttu ja jos kerran muutkin ovat pärjänneet niin pärjään minäkin!

Kunkin ihmisen voi itse luoda elämänsä, täydellisen tai vähemmän täydellisen. Ikävää jos elämäsi on niin kurjaa. Minun elämäni ei ole. Olen tyytyväinen siihen mitä minulla on ja muut asiat mitä haluan aion kyllä joskus saavuttaa. Se saattaa ottaa aikaa, mutta ei sillä välinkään surkeilu auta.

Kiitos onnen toivotuksista, kyllä onnea aina tarvitaan!

Lue lisää

En todellakaan aliarvioi toisten vaikeuksia. Jokaisella on omansa ja on ne sitten tosi vaikeita tai tosi helppoja, se on jokaisen oma katsontakanta. En ole todellakaan kokenut kaikkia elämän tosivaikeuksia, mutta omasta mielestä alkaa vähempikin vastoinkäyminen riittää. Vaan niinhän sitä sanotaan, että vaikeudet jalostaa ihmistä ja että paremmin osaa arvostaa hyviä asioita, kun ne ei ole tullut liian helpolla.

Jotkut todella tuntuu potevan ikuista rahapulaa, vaikka todellinen pula on heille aivan vierasta. Siinä olen samaa mieltä Mariannen kanssa. Turhan valittajiakin on aivan liikaa. Valittavat kai valittamisen ilosta,ja monesti he ovat juuri niitä joilla aina on rahaa ja jos ei ole, tietävät mistä sitä ottaa.

Ei minunkaan tämän hetkinen elämä ole mitään kurjaa. Tämä juttuhan lähti opiskeluihin liittyen ja siitä olen kertonut, en tästä päivästä.
Olen kyllä työtön ja velkaakin on ja sairautta, mutta asun ihan mukavassa kämpässä, tekemistä riittää mukavasti ilman palkkatöitäkin, rahaa tulee sen verran että toimeentulee. Tulot ja menot kun pitää osata suhteuttaa toisiinsa. Siinä se salaisuus. Välillä on tiukempaa ja välillä sitten voi jopa käydä leffassa tai Mc Donaldsilla herkutteleen. Elämän pieniä asioita ja iloja arvostaa ja saa niistä piristystä harmaaseen päivään. En parane elää pää vaaleanpunaisissa pilvissä vaan tukevasti maan pinnalla. Niinä päivinä kun sattuu ja olo on paska, ajattelen että kyllä mullakin vaan on hyvin asiat, kun sentään pääsen liikkumaan omin avuin ja saan elää kuten haluan. Ei siis niin kovasti sairastaminenkaan rajoita elämää onneksi. Lääkeet kun ottaa ja pitää huolta itsestään saattaa tulevaisuuskin näyttää ihan mukavalta. Ikinähän ei tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan...

On kuitenkin niitäkin ihmisiä joilla asiat on todella huonosti, joten arvostan kyllä kaikkea sitä mitä minulla on.

Kokonaisuutena siis olen tyytyväinen elämääni. Vähemmälläkin tulee toimeen ja voi olla onnellinen. Kesää vaan odottelen, jotta pääsen jatkamaan remppaa mökille.

Jatkakaamme siis elämäämme täysin purjein, jokainen sillä kokoonpanolla minkä kohtalo on suonut ja tietty voimme joskus haaveilla ajoista "paremmista", jos siltä tuntuu. Jokainenhan kuitenkin ainakin jonkin verran voi vaikuttaa omaan tilanteensa. Luulen.

Take it easy!

Marianne kirjoitti:

Miten ihmeessä et saanut päättötyön tekemiseen opintotukea??? Monnenko opnitoviikon laajuinen se oli? Ei päättötyön tekemisen aikana opintotuen nostamiselle pitäisi olla muuta estettä kuin se että tuliviikot on jo käytetty tai liian korkeat tulot (minkä ei ilmeisesti sinun kohdallasi pitänyt olla näin) tai että päättötyöstä saisi alle 3 opintoviikkoa...

Ihmettelen.

Lue lisää

Kun jäljellä oli vain 10 ov:n laajuinen päättötyö, sille ei myönnetty opintotukea. Ei ollut tarpeeksi opintoviikkoja jäljellä tuen myöntämiseksi. Tukiviikkoja ois kyllä ollu vielä muuten jäljellä yleensä ottaen ja tulotkaan ei ollu esteenä tuen saamiselle.
Näin oli tilanne vuonna 1998. Sitä en tiedä onko ehdot opintotuen saamiseksi vastaavassa tilanteessa oleville nyt muuttuneet.

Näinkin voi mennä tilanteet. Onneksi siitä selvittiin ja sain tukea muualta.

Ei asiat.... kirjoitti:

Kun jäljellä oli vain 10 ov:n laajuinen päättötyö, sille ei myönnetty opintotukea. Ei ollut tarpeeksi opintoviikkoja jäljellä tuen myöntämiseksi. Tukiviikkoja ois kyllä ollu vielä muuten jäljellä yleensä ottaen ja tulotkaan ei ollu esteenä tuen saamiselle.
Näin oli tilanne vuonna 1998. Sitä en tiedä onko ehdot opintotuen saamiseksi vastaavassa tilanteessa oleville nyt muuttuneet.

Näinkin voi mennä tilanteet. Onneksi siitä selvittiin ja sain tukea muualta.

Lue lisää

En tiedä mistä lähtien näin on ollut, mutta kolme opintoviikkoa kuussa takaa opintotuen, mikäli sitä on jäljellä, siis tukikuukausia. Eli ois pitänyt saada ainakin kolmeksi kuukaudeksi.

Kelan täterötkin on joskus pihalla noista jutuista, joten itse ainakin yritän onkia juttuja aina muualtakin selville varan vuoksi.

lisäksi Meillä Kelalla on niin hyvät säännöt, että jos et saa opintotukea niin et voi saada lainaakaan.... MIETTIKÄÄ NYT VÄHÄN! Jos ei saa tukia niin ei voi saada edes lainantakausta, että vois elää.

Kun menet hakemaan valtion takausta kelalta niin siihen voi mennä enemmän kun viikko.
Itse menin kelalle ja pyysin, että saisin sen heti koska niin kova kiire asialla, täti mumisi vähän aikaa jotain ja haki yhden paperin jonka printtasi. Päätös siis tuli about kymmenessä minuutissa.

Mutta miettikää, että tarvitteko todella sitä...
Jokaisesta laina-erästä menee 50€ nostokuluja, ensimmäinen lainaeräni oli 160€ ja yllätyin kovasti kun tilille tuli vaan 110€ =(
Seuraavat lainaerät tulevat kolmen kuukauden välein ja ovat 660€, tosin tilille napsahtaa vain 610€.

Siis 50€ eli 300mk menee nostokuluja.
TÖRKEÄTÄ RYÖSTÖÄ...
Ei sitä lainaa kukaan huvikseen hae ja sitten vie viedään korkojen päälle jokaisesta erästä tuollainen summa =(