Onko kokemusta ihastumisesta, rakastumisesta tai seksisuhteesta työkaverin kanssa?
Jos on, kertokaamiten suhteenne on edennyt ja onko suhteella ollut onnellinen vai dramaattinen loppu?
Jos on, kertokaamiten suhteenne on edennyt ja onko suhteella ollut onnellinen vai dramaattinen loppu?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Onneksi ne eivät ole edenneet sen pidemmälle. Töissä on mukavampi keskittyä työhön kuin romanttisiin suhteisiin.
Olen rakastunut lähipiirini ihmiseen, jota en voi koskaan saada. Hän on onnellisesti(?) naimisissa ja aikuistumassa olevien lastensa äiti. Tapaan hänet päivittäin työpaikallani, välien pitää pysyä koko ajan korrekteina.
Onko kenelläkään vastaavasta kokemuksia, ja neuvoja mitä kannattaisi tehdä, että pääsisi pinteestä?
samankaltainen tilanne --eli ootko käynyt asiasta keskustelua ihastuksesi kaa?
Jos hänel ei tunteita -- sun täytyy pohtii, jäätkö siihe roikkuun vai päästätkö irti ja jatkatko rakkauden etsintää jostai muualta--
En voisi edes kuvitella kertovani, kainosti vain unelmoin että tunne olisi molemminpuolinen... Miten sinä, oletko kertonut tai aiotko?
Tiedän kyllä kertomattakin, että meillä ei olisi mitään mahdollisuuksia. Päästäisin irti koko jutusta, jos pystyisin. Järki ei vain tunnu saavan tunteesta otetta, ja tilanne jatkuu...
ystävä on kai maininnu asiasta
ja nyt tilanne lienee selkeempi..
Eli siis ihastuminen - rakastuminen (ilmeisesti vain minun osaltani vaikka muuta väitettiin)
lyhyt suhde - ero (minut jätettiin) ja lopputulos oli katastrofaalinen...
miten jaksat nyt?
ootko päässy jo eron yli?
tsemppiä
Minä myös tapasin nykyisen tyttöystäväni pari vuotta sitten työpaikalla. Itse olin häneen varmaan puolivuotta ihastunut ennen kuin tapahtui mitään. Oli se aluksi ihan hirveää, kun ei tiennyt miten häntä lähestyä ja tilannehan oli silloin se, että minä olin heterosuhteessa ja kahden lapsen äiti.. nyt kuitenkin olemme onnellisesti yhdessä;)
Etkö kertoisi hieman tarkemmin, miten pääsitte etenemään suhteessanne... Täällä taitaisi moni kaivata käytännön esimerkkejä, miten ihmiset ovat uskaltautuneet ottamaan sen ratkaisevan askeleen kohti lähempää ystävyyttä :)
Eipä se oikeastaan ollut mitenkään kummoista.. pyysin vaan häntä kerran lähtemään kanssani oluselle ja sitten muutaman rohkaisevan jälkeen otin häntä kädestä kiinni ja kerroin tunteistani.. Eipä se oikeastaan sen enämpää vaadi.. Ilman rohkaisevaa nestettä en kyllä olisi saanut sanaakaan suustani. Sitten se vain lähti siitä omalla painollaan eteenpäin! Nyt voin vain huokailla jälkeenpäin, että onneksi tein asialle jotain! :)
Oliko ihastuksellasi lapsia tai miestä, silloin aloititte vai sinulla vain?
Mulla oli ainostaan lapsia.. siksi hän varmaan oli aluksi aika varuillaan mun suhteen. Kyllä hän sitten kuitenkin ajan kanssa tajusi, että olen tosissani enkä hae hänestä vain jotain piristettä elämään!
tuo, mitä kerrot, mutta minun on silti sinetöitävä suuni. Mutta ihana kuulla, että jotkut ovat uskaltaneet ja onnistuneet. Onnea teille ja hyvää jatkoa suhteellenne ja perheellenne.