Kuinka moni nainen tunnustaa odottaneensa poikaa, kun odotti vauvaa?
Jos väitteeni on, että vielä nykyäänkin varsinkin ensimmäisen lapsen tulisi olla poika ja poikaa odotetaan valtaosin, niin kumoatteko sen ja oletteko aivan rehellisiä?
Miksi edelleen pojan arvo tuntuu olevan suurempi kuin tytön? Onko meidät naiset aivopesty, nujerrettu niin, että ei omaa arvoamme tunnusteta vieläkään? Huomaatteko, kuinka asenteet ja arvot säilyvät, vaikka järjen tasolla tiedetään asian olevan toisin!
Jos väitteeni on, että vielä nykyäänkin varsinkin ensimmäisen lapsen tulisi olla poika ja poikaa odotetaan valtaosin, niin kumoatteko sen ja oletteko aivan rehellisiä?
Miksi edelleen pojan arvo tuntuu olevan suurempi kuin tytön? Onko meidät naiset aivopesty, nujerrettu niin, että ei omaa arvoamme tunnusteta vieläkään? Huomaatteko, kuinka asenteet ja arvot säilyvät, vaikka järjen tasolla tiedetään asian olevan toisin!
Vastaukset 44
Vanhimmat
Kui te ees kehtaatte liikkua kadulla ilman säkkiä päässä?
... voin tunnustaa halunneeni ensimmäiseksi lapsekseni tytön. Tyttö tuntui siinä vaiheessa "tutummalta". Ajattelin, että ymmärrän lastani paremmin, jos hän on samaa sukupuolta kuin minä.
Toista lasta odottaessani ajattelin, että tulevan lapsen sukupuolella ei ole väliä. Mutta sitten kun sain pojan, huomasin, että olipa kiva saada poika. Oman pojan kautta olen jotenkin myös ymmärtänyt paremmin sen, että miehetkin voivat olla ihania ja ajattelevia ihmisiä :) Eli ettei sillä sukupuolella ole niin väliä...
Enpä usko tunnetasollakaan ajattelevani, että miehet olisivat jotenkin arvokkaampia kuin naiset.
Osuit Gila naulan kantaan: miehet VOIVAT olla ihania ja tuntevia sun muuta mukavaa: kasvatuksestahan se on kiinni. Kun me äidit (vanhemmat) kasvatamme heidät hyvin, heistä voi kasvaa ihan aitoja, tuntevia, helliä yms. ihmisiä.
Money miehissä kaipaamamme myönteiset piirteet eivät olekaan kiinni sukupuolesta vaan siitä paljolti, mitkä eväät itse kullekin on annettu.
Onni kai se, että nykyään alkaa olla isä, jotka osaavat olla lastensa kanssa... Vanhat roolimallit kannattaisikin heittää romukoppaan isolta osin.
vaiheessa huomasit miesten positiiviset ominaisuudet! Mikähän trauma sullakin on taustalla, kun miehet eivät ennen lasten saantia ole olleet 'ihania ja ajattelevia ihmisiä'. Mitä ne sitten olivat olleet? Ihmisiä ensinkään vai pelkästään teinimutanttikilpikonniako?
kommentti.mä en kyllä ole vielä koskaan kuullut että sen enempää poikaa toivottas ko tyttöäkään..kylläkin niin että jos jo on poikia ni sitten toivotaan tyttöä tai toisin päin..mulla kyllä ystäväpiirissä on tyttösiä toivottu enenpi.jopa miehet on nykyään siirtyneet toivomaan isin pikku prinsessaa..joten aika kaukaa haettu toi poika juttu..no naisethan on nykypäivänä jo nujertaneet miehet jalkoihinsa näissä ns hyvinvointivaltioissa..eikä aina ihan hyvä juttu vaikka naisena sanonkin..
Ehkä olet syntynyt laput silmillä ja säkki päässä tai olet vähän yli 10-vuotias, että et asiaa tiedä. Ehkäpä vanhempasikin ovat niin nuoria, että vanha ketju on jo katkennut.
Me vähän vanhemmat kyllä tiedämme, mistä on kyse.
ja sen takia olen toivonut tyttöä. Pojat ovat usein todella villejä, mutta tytöt ovat ehkä sitten teini-iässä hankalampia...
Tinni-Tunni
Minun tyttäreni ei ole ollut hankala teini-iässä. Riippuu kasvatuksesta ja tyttären kohtelusta, miten murrosikänsä läpi käy.
Vanhemmillakin on sanansa sanottavana siihen.
... varmaksi, että tyttö on rauhallisempi. Minun tyttöni oli jo kohdussa vilkkaampi kuin poika. Ja sama on jatkunut.
Heh, kummallakin tuntuu olevan myös putkiaivoa ja kukkakaalia sopivasti yhdistettynä. Eli se siitä sukupuolien erilaisuudesta.
On sullakin käsitykset!
No, ehkä sun pojat sitten tulevat olemaan villejä, jos niitä joskus saat.
Mutta ei voi mitenkään lähtökohtaisesti olettaa, että tytöt ovat kilttejä ja pojat villejä/tuhmia.
"Mutta ei voi mitenkään lähtökohtaisesti olettaa, että tytöt ovat kilttejä ja pojat villejä/tuhmia."
Sinähän niin tässä oletat! Minä puhuin poikien villeydestä ja tyttöjen rauhallisuudesta, toki tähän on aina poikkeuksia. On tullut ystävien/tuttavien lapsia nähtyä ja pojat voivat olla melkoisen energisiä ja villejä. Tytöt taas ovat yleensä paljon rauhallisempia, kai se pieni ero jo silloin vaikuttaa asiaan.
Tinni-Tunni
PS. Et tunnu paljoa kommentoivan sitä hedelmöityslain tulosta?
seurannut vierestä. Minä taasen puhun omista lapsista, enkä voi yhtyä väitteeseesi, että tytöt on kilttejä ja pojat villejä. Jos joskus niitä lapsia saat, niin voit sitten muodostaa pätevämmän käsityksen asiasta.
Hedelmöityshoitolain käsittelyn tulosta olen kommentoinut tällä palstalla useaan otteeseen, mutta monet kommentit on seriffi poistanut, koska asian kommentoinnin yhteydessä ei saa käyttää termejä 'rukka' tai 'poloinen' tms.
Kommenttina nyt voin todeta, että lapset hävisivät, ja aikuisen itsekäs tänne-mulle-heti-niitä-lapsia -mentaliteetti voitti!
tähän kommentoin sitten minä, että rauhallinen ei ole yhtä kuin kiltti ja villi ei ole yhtä kuin tuhma. Millainen vanhempi sinäkin oikein olet? Mielestäsi varmaan kaikki lapset, joilla on jokin ylivilkkaushäiriö, ovat villejä ilkeyttään?
Minulla on lapsi, joka on aivan ihanan suloinen, kiltti, hyväsydäminen ja poikkeuksellisen empaattinen lapseksi, mutta silti hän on vilkas ja hieman keskittymiskyvytön, sekä tekee kohtuullisen paljon "tuhmuuksia", eipä ole tullut mieleen ajatella, että hän olisi tuhma tai ilkeä. Lapsen sukupuoli jääköön mainitsematta.
Oletko koskaan kuullut, että lapsenkasvatuksessa on tärkeää se seikka, että lapsi itse ei ole tuhma, paha tai tuomittava, vaan hänen tekonsa saattavat olla. Jos lasta haukkuu tuhmaksi, ilkeäksi tms, hänen tehtyään jotain kiellettyä, alkaa lapsi myös ajatella olevansa paha. Ymmärrätkö?
ehkäpä enemmän kuin sinä. Meillä on lapsia molempia 'merkkiä', että eiköhän siinä ole tullut kokemusta ja ymmärrystä asiaan.
olet saanut päähäsi, että tyttö olisi rauhallisempi??? Ja teini-iässä hankalia osaavat olla kaikki kokoon, näköön ja sukupuoleen katsomatta.
sitten se riippuu tytöstä itsestään. Samassa perheessä sikiää ihmeteltävän erilaisia tyttölapsia, olen huomannut.
Niin, ja vanhemmillakin on sanansa sanottavana tiettyyn pisteeseen asti. Ja sen jälkeen...
"Sinä oletkin vain seurannut vierestä. Minä taasen puhun omista lapsista, enkä voi yhtyä väitteeseesi, että tytöt on kilttejä ja pojat villejä. Jos joskus niitä lapsia saat, niin voit sitten muodostaa pätevämmän käsityksen asiasta."
Toki myönnän että minulla ei ole ja sinulla on lapsia, mutta vaikka sinulla olisi 15 lapsinen suurperhe, niin kyllä sinäkin pohjaat käsityksesi varsin rajoittuneeseen aineistoon. Siis jos tältä pohjalta aletaan ajattelemaan.
"Kommenttina nyt voin todeta, että lapset hävisivät, ja aikuisen itsekäs tänne-mulle-heti-niitä-lapsia -mentaliteetti voitti!"
Tähän totean saman, kuin jo joskus aikaisemminkin. Aina se lasten hankinta lähtee itsekkäistä lähtökohdista. Niin hetero- kuin muillakin. Ja syyt ovat aina itsekkäitä, ovat ne sitten biologisia tai henkisiä. Ei kukaan hanki lapsia epäitsekkäistä syistä tai pääministerin kehoituksesta:)
Tinni-Tunni
PS. Ai niin, aika yleinenhän se käsitys on, että tytöt ovat rauhallisempia kuin pojat, noin yleensä. Onko yleinen käsitys väärässä?
Onko niin, että tämä asia halutaan unohtaa ja vaieta, koska on niin vaikea sanoa, että en ole osannut arvostaa itseäni ja siksi odotin poikavauvaa?
naiset eivät mitenkään erityisesti toivo poikaa. Ei ainakaan kukaan minun tuntemani. Ehkä sinä olet toivonut/toivot, mutta se on sitten sinun henk.koht. arvostamisen puutetta tms.
Me hyvin koulutetut naiset joilla on itsetunto uskallamme odottaa lasta miettimättä noin pitkälle. Kamalaa että tästä maasta löytyy vielä noin ennakkoluuloista porukkaa. Hanki itsellesi elämä.
Meitä koulutettuja naisia on monenlaisia ja kokemuksia erilaisia. Minä olen osannut suhtautua poikien paremmuusasiaan jo toisin, vaikka kasvoin perheessä, jossa pojat olivat arvostetumpia - miksi kieltäisin sen? Olen pitänyt asiaa aina epäkohtana ja nurinkurisena, tyttöjen syrjintänä yms. Ei siis ole kovin kauaa siitä, kun "apina on tullut alas puusta" ja osittain se on siellä vieläkin!
Minun tuttavapiirissäni taaas on odotettu poikaa - ja osattu vetää sanat takaisin, jos tyttö tulikin.
Ei tämä poikien parempana pitäminen ole asia, josta pitäisi vaieta: päinvastoin asia pitäisi tiedostaa, siitä pitäisi puhua ja sitä kautta saada naiset tajuamaan, että vain he itse arvostamalla itseään pystyvät kasvattamaan itseään arvostavia tyttäriä. Ettei vaan enää kukaan lankeaisi loveen ja pitämään itseään huonompana pelkän sukupuolen takia. Sitä kun ei pidä sallia.
No en hurskastele. Ja onhan se niinkin, että pitäisi olla ennen kaikkea kiitollinen terveestä jälkikasvusta eikä miettiä tuollaista sivuseikkaa.
asian ydin onkin: itse itsensä arvostaminen. Hyvä esimerkki löytyy meidän perheestämme. Minä olen esikoinen ja kaiketi hienoinen pettymys kun tyttölapsi tuli.. Kuitenkin olin onneksi toivottu lapsi ja sen verran vahva luonne ja persoona, ettei minua paljoa liikuttanut se, että pikkuveljeni tavallaan nostettiin jalustalle hänen synnyttyään. Taisin syyllistyä siihen itsekin ;)
Perheen kuopus, tyttölapsi hänkin, nuorin sisareni - potee vielä aikuisenakin sitä, että isoveljeään pidettiin hänen mielestään aina parempana jne. Olen yrittänyt puhua hänelle aiheesta juuri noin, että hänen pitäisi itse hyväksyä itsensä ja arvostaa itse itseään, mutta silti hänen itsetuntonsa ja -luottamuksensa tuntuu olevan tuon kadehtimansa ja vihaamansa veljen hyväksynnästä kiinni. Nurinkurista, eikö vain?
Jos lapsen odottaa olevan kumpaa tahansa sukupuolta, sitä alitajuisesti jo alkaa pistää pystyyn rajoituksia lapsen elämälle, ennen kuin se alkaakaan. Entäs jos lapsi onkin intersukupuolinen, eikä siitä pysty sanomaan mikä siitä tulee? Tai jos se on trans, eikä sovikaan ulospäin näkyvän sukupuolen rooliin?
... sinänsä tuo, että lapsi voi olla intersukupuolinen.
Usein juuri ensimmäinen kysymys lapsen synnyttyä on, että tuliko tyttö vai poika. Miksiköhän se sukupuoli onkin niin tärkeä asia myös kaikille tutuille ja vieraammillekin?
"Usein juuri ensimmäinen kysymys lapsen synnyttyä on, että tuliko tyttö vai poika. Miksiköhän se sukupuoli onkin niin tärkeä asia myös kaikille tutuille ja vieraammillekin?"
Ennenhän oli tärkeää, että lapsi oli poika ja onhan se joissakin maissa vieläkin sitä. Uskoisin että että nykyään se kiinnostus johtuu siitä, että tyttö ja poika ovat erilaisia. Eikös ne sikiön aivot jo kohdussa kehity erilaisiksi sukupuolen mukaan? Minulle ei olisi se sukupuoli tärkeä, ainoastaan tuo jaksaminen ehkä tyttölapsen kanssa voisi olla helpompaa... Ei silti ettenkö poikaakin haluaisi, kyllä me kumpikin haluaisimme molemmat mutta en tiedä onnistuuko tuo lapsen saaminen...
Tinni-Tunni
...kyllä tunnustan toivoneeni poikaa ensimmäistä lasta odottaessani.
Asia johtui tuttuudesta, itselle oli poikavauva tutumpi "ajatus" jo lapsuudesta, olin hoitanut pikkuveljeäni, joka on minua 10,5 v nuorempi. Myös kummilapseni olivat poikia. Minulla oli myös lähiympäristössäni ystävilläni ollut vain poikavauvoja.
Esikoiseni, joka olikin poika, jälkeen toivoin tyttöä.
Mutta edelleen rehellisesti, ei minulle mikään pettymys olisi tyttö esikoisena ollut, eikä vaikka kaikki lapseni olisivat olleet tyttöjä. Ihania, rakkaita ja omia ovat joka tapauksessa! :)
Asia erikseen on se, kuinka vanhempani arvostavat edelleen poikia enemmän... :(
Ei mitään poikaa.
Pojat on vaikeampia. Enkä edes tiedä mitään pojista.
Tyttö!
pojat olisivat vaikeampia?
...pojat pitää vaan kasvattaa niin, että ne osaa ottaa huomioon toisetkin ja että ne joutuvat huolehtimaan osaltaan kodin töistä. Niiden pitää oppia ottamaan vastuuta kodista siinä, missä tytönkin. Silleen se polvi pojasta paranee. Naiset ovat tässä = kasvatustyössä avainasemassa.
Ehkä täällä liikkuu naisia, jotka arvostavat itseään ja tyttäriään ja naista tai naisia enemmän kuin noin keskimäärin arvostetaan. Mutta on se hyvä puhua aiheesta.
Hitaasti, hitaasti asenteet kuitenkin muokkaantuvat. Olettekos kuulleet, että Kiinassakaan ei enää jätetä tyttövauvoja kuolemaan. On havaittu sielläkin, että tytöt pitävät poikia paremmin huolen vanhoista vanhemmistaan. Siihenhän sen poikalapsen paremmuus on ainakin osittain perustunut, että poika on jäänyt jatkamaan talon pitoa (vääryys sekin, että talo ja maat jäi pojille, tytöt sai lähteä maailmalle).
Oma mummini on yli 80-vuotias. Hän on syntynyt ekana lapsena. Hänellä oli onni, että hänen isänsä oli vähän sivistyneempi mies ja tytär kelpasi hyvin hänelle. Tyttö pääsi mukaan kaikkialle ja oli isälleen tärkeä. Mummi on kuitenkin itse sitten pitänyt tärkeänä sitä, että hänen ensimmäinen lapsensa oli poika. Tuliko tuo mummin asennen sitten siitä, että vaikka hän oli vanhin lapsi, talo jäi itsestäänselvästi häntä nuoremmalle pojalle. Eli kun oltiin epätasa-arvoisia, niin oltiin.
... tuosta mitä kerroit mummostasi:
Oma äitini on 79-vuotias. Hänen lapsuusperheessään (maaseudulla) esikoinen oli poika, joka kuoli talvisodassa. Äidistäni tuli sitten isälle "pojan korvike" miesten töihin, eli hänet valittiin - ja halusi iteskin - isän avuksi siskojen joukosta. Metsätyöt ja muut sopivat hänelle ehkä reippauden ja fyysisen voiman puolesta?
Sillä että joskus on toivottu lasten olevan poikia, on ollut semmoisiakin perusteita muiden ohella, että pojista olisi isälle työapua. Kuten tietysti myös suvun jatkajia.
Ympäristö ja olosuhteet muuttuvat, ihmisten asenteet muuttuvat jälkijunassa.
nykymiehille on, että sukunimi säilyy......
Minun mieheni ei asettanut valintaani kyseenalaiseksi, kun valitsin oman nimeni naimisiin mennessämme. Kun kysyin häneltä, olisitko sinä valmis muuttamaan sukunimesi minun nimekseni, niin hän ei ollut. Ymmärsi, kun sanoin, että en minäkään voi kuvitella muuttavani nimeäni hänen nimekseen. Naimisissa on oltu 18v.
Kyllä tuokin nimiasia on selvästi muuttumassa. Ainakin yhdysnimiä näkee ja näkeepä miehellä vaimonkin nimeä.
Mistä lie sinä olet tuollaista kuullut?
Kyllä siellä Kiinassa yhä edelleen jätetään tyttövauvat kuolemaan. Luuletko, että yhtäkkiä vaan syntyvien poikalasten prosentuaalinen osuus on itsestään kasvanut?
Ei kannata uskoa ihan kaikkea, mitä kuulee...
mutta vain sen takia että se ei ole aivan tavallinen. Olisin mielelläni voinut ottaa vaimoni sukunimen, jos sukunimeni olisi ollut joku virtanen tms... Ja taitaisivat lapsemme saada vaimoni sukunimen, kun se hänelle on tärkeä asia, ainakin tärkeämpi kuin minulle.
Tinni-Tunni
Mutta en kylläkään siitä syystä, mitä sinä sanot..
Jostain ihmeen syystä minusta tuntui jo raskauden alusta asti, että lapsi on poika. En toivonut sen kummemmin tyttöä tai poikaa heti alussa, mutta tuntemusteni vuoksi lapsi oli koko ajan mielessäni poika. Sen vuoksi sitten aloin toivomaankin että se olisi poika ja halusin tietää lapsen sukupuolen heti kun mahdollista. Poikahan se oli :)
Totta on kyllä se, että moni äiti toivoo ensimmäisen olevan poika.. sen jälkeen ajatellaan, että: 'Nyt saa tulla tyttö'. Saa?? Useammankin suusta olen kuullut tuon, että saa tulla tyttö. Poikaa siis toivotaan, tyttö sallitaan tai "hyväksytään". Ihme hommaa.
Ei siinä todellakaan toivo poikaa ei tyttöä, toivoo vain että kaikki menisi hyvin ja lapsi olisi terve.
Ehkä toi kysymys oli enempi sun mielipide asiasta kuin mikään yleinen fakta?
En odottanut poikaa enkä olisi oikeasti edes halunnut poikaa eikä sitä sitten tullutkaan. Toisenkin lapsen halusin olevan tyttö...
vastaan, että jos saisin lapsen, toivoisin hänen olevan TYTTÖ!!! :)
ollenkaan? Lesbothan käsitykseni mukaan harrastaa seksiä, mutta ei sillä tavalla,että siinä lapsia alulle laitettaisiin!
Niistä selvinnee, että aika paljon vastanneilla on lapsia, sekä niitä toivotaan.
meidän talouteen, jos se on musta kiinni ! Fakta on vain se, että puolisoni tulee tekemään sen lapsen, ja hän haluaa mieluummin pojan. Mutta jos toiveistani tulee joskus totta, on meillä sitten pienen pieni Tiina Ellinoora joskus :)
Ja sen sanon, ettei mahdollinen poika voita ainakaan mua tappelussa. Koskaan.
Lesbo nainen haluaa mieluummin pojan!? MILLÄ tämä selittyy?
Ei se maailma näköjään tätäkään kautta muutu: poikalasta ne lesbotkin haluaa... Kärjistys on tahallinen, mutta...