Joskus kirjoitin tunteella lujalla,
kaipuulla kaihoisalla,
ikävän polttavin sanoin.
Mihin on hävinyt taito tuo,
mihin hävinnyt on tunne teksteistä.
Koskettava, sielun sopukoita repivä
sanojen ja lauseiden virtaus?
kaipuulla kaihoisalla,
ikävän polttavin sanoin.
Mihin on hävinyt taito tuo,
mihin hävinnyt on tunne teksteistä.
Koskettava, sielun sopukoita repivä
sanojen ja lauseiden virtaus?
Vastaukset 2
Vanhimmat
innoittaja silloin, kun runoja syntyi kauniita?
mä tunnistan sinut
kaikkien tähtien joukosta.
Lumihiutaleena,
monisakaraisena,
taivaalta alas leijailen.
Untako vain rauhaisaa ihmismieli kohdata saa.
Päivän kirkkaus,
auringon säde,
siinä minut näet.
Untako vain olen kanista,
olemmeko eri maailmoista?