oon jo pari vuotta ollu yksinäinen ja kiusattu hylkiö koulussa istun vaan yksin luokassa kuuntelen muiden meijän luokkalaisten ivailuja ja ootan että koulu loppuu vapaa ajalla enimmäkseen istun koneella tai makoilen sängyllä tekemättä mitään ei huvita mennä uloskaan kun siellä vaan huuellaan,haukutaan ja ivaillaan koko ajan aluks viiltelin itteeni mutta sitten siitäkin alettiin ivailla ja lopetin senkin nyt ei mielessä pyöri oikein muuta kun itsemurha jota en oo pystyny tekee vaikka mua ei kukaan jäis tänne kaipaamaankaan kerran meinasin vetää ranteen auki mutta sitten en pystynykkään ja viiltelin vaan käsivarttani oli pakko avautuu jonnekkin kiitos jos joku viittii lukee tän.
elämänilo hävinny
yksinäinen93
8839
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
histamiinia vereen,siitä hyvä olo,miksi yrittää ryhmään joka ei välitä,elä vain itselles tee jotai joka herättää kateutta muissa
..muka sais toiset kateellisiksi?
nii syö vähemmän,turha suruunsa syödä,jaa sit vielä,ihmisen ulkonäkö muuttuu 4 kertaa ennen aikuisuutta
vaikka asiat menisivät kuinka huonosti, aina pitää katsoa eteenpäin! Itsemurhan ajattelut eivät kuulu nuorenelämään, siitä aiheutuu surua vain muillekkin.
Elämä hymyilee vuorotellen kaikille, kaikki tulevat kokemaan jotain surullista aikanaan, minuakin tympäsee välillä yksinäisyys, mutta yhä jaksan uskoa parempaan.
Ja aina sitä välillä kaikki on hyvin.
Jos nyt luovut elämästä, luovut kokonaan mahdollisuudesta saada hieno elämä. Elämänalku voi olla ties millainen, mutta tulevaisuutta et tiedä! Tulevaisuutta et tiedä! Joten anna tulevaisuuden tulla. Ties vaikka saisit todella hyvän elämän. Älä luovu elämästä näin aikaisin!
Jaksamisia. Itselläkin on käynyt mielessä, että kunpa elämä päättyisi... Mutta ei luovuteta.
elämä on tässä, jostakin tuli myötätuuli ja kantoi kullankeltaiseen auringonlaskuun katsomaan kaiken kauneutta.
Huomasit, se kantaa sittenkin.
Juuri kun luulit, ettei kukaan kuule,
kuulit hiljaisen äänen sydämessäsi.
"Puhu lapseni, minä kuuntelen."
Juuri kun luulit, ettei kukaan välitä.
Tuuli kuivasi kyyneleesi.
Hieno runo , :>
ymmärrän kyl et oot ihan maas, mut ittensä vahingoittaminen ei oo mikään ratkaisu. Noi teinivuodet on just kaikist vaikeimmat. Muakin kiusattiin yläasteel koulus, eikä mul pahemmin ollut kavereita, mut kyl sitä aina löytää jonkun saman henkisen ihmisen jos vaan jaksaa tutustua.
Toivotan sulle tsemppiä ja jaksamista.
Ite olen 19 uunituore ylioppilas, joka sai lukiossa paljon kavereita.