Laitanpa huvikseni tähän mielipiteitä Eddingsin kirjoista, koska täälläkin esille on tullut nimenomaisesti Belgariad parhainpana Eddings -kirjana. No, ette ole yksin. Fanisivustot eivät ehkä ole tieteellisen aineiston lähde, mutta jotakin kertoo että suosikkisarjaksi on sielläkin äänestetty Belgariad (57%) ja toista sijaa hallitseee Mallorean taru (18%). Yhteensä siis 75% vastaajista. Edelleen on mielenkiintoista, että seuraavana järjestyksessä tulevat Eleniumi (11%) ja Tamuli (8%).
Johtuvatko tulokset yksinomaisesti kyllästymisestä (huomaa aikajärjestyksen korrelaatio tuloksien kanssa)vai onko aiemmissa kirjoissa todelle mielikuvituksekkaampi maailma / mielenkiintoisempi juoni. Itse arvioin, että on. Miksi? Verrataan Belgariadia Unennäkäkijöhin, emmekö huomaakin eron yksityiskohtien määrässä? Edelleen Belgariad tarjosi tarinaan selkeää vaihtelua, sillä kysymyksessä oli myös (Bel)Garionin kasvutarina.
Sivu: http://www.eddingschronicles.com/
Johtuvatko tulokset yksinomaisesti kyllästymisestä (huomaa aikajärjestyksen korrelaatio tuloksien kanssa)vai onko aiemmissa kirjoissa todelle mielikuvituksekkaampi maailma / mielenkiintoisempi juoni. Itse arvioin, että on. Miksi? Verrataan Belgariadia Unennäkäkijöhin, emmekö huomaakin eron yksityiskohtien määrässä? Edelleen Belgariad tarjosi tarinaan selkeää vaihtelua, sillä kysymyksessä oli myös (Bel)Garionin kasvutarina.
Sivu: http://www.eddingschronicles.com/
Vastaukset 7
Vanhimmat
tekstinkäsittelylaitteet ovat pilanneet kirjallisuuden.
Loppupään kirjat ovat usein enemmän tai vähemmän kopioita aiemmista tai jopa suoria lainauksia.
Tulee niin valmiiksi pureskellun maku että voi jättää kirjan lukematta loppuun.
Seksin ja väkivaltaisten kohtausten yksityiskohtaisempi kuvaus ei pelasta jos kokonaisuus alkaa haista vedätykselle.
Enemmän harmittaa ne viattomat metsät joita on hakattu tuohon toilettikäyttöönkin huonosti sopivaksi sepitelmäksi. Rahan takia voidaan painaa silkkaa skeidaa.
Kuulun siihen vähemmistöön, joka pitää Elenium-sarjaa parhaana. Minua kiehtoo sen kyynisyys tai jopa moraalittomuus.
Muuten, väittämä, jonka mukaan kaikki kirjalliset vedätykset ovat tekstinkäsittelylaitteiden ja - ohjelmien syytä on hätäinen. Vedätysten alkusynty on siinä hetkessä, jolloin kirjallisuuden kysyntä mahdollisti ns. "tehtailun".
Esimerkki:USA:n suuri kysyntä länkkäreille mahdollisti, että mm. työryhmä "Jackson Cole" kirjoitti valtavan nivaskan länkkäreitä ja myöhemmin julkaisi ne uudelleen vaihtamalla päähenkilönnimeä! Suomessakin ko. tekeleitä julkaistiin yli 100 ja päähenkilö oli jälkimmäinen versio sankarista eli Walt Slade!
Eddings ei kykene kirjoittamaan niin hengetöntä tekstiä, vaikka sairastuisi alkoholismin aiheuttamaan dementiaan tai potisi neurosyfiliksen tertiäärivaihetta!
Eddingsin teksti ei ole (mielestäni) lainkaan hengetöntä, eikä kirjoittajaa ole moisesta ymmärtääkseni moitittukaan. Pikemminkin yksioikoisuudesta, realismin puutteesta ja ennen kaikkea itsensä toistamisesta. Teksti itsessään on kyllä hyvin kirjoitettua.
Realismista. Eddings yksinkertaisesti ei edes yritä (vaikka on tainnut mainita toisin, olen varma että hän pystyisi parempaan). En tarkoita pelkästään yhteiskunnan kuvailua, vaan myös pieniä yksityiskohtia. Kuinka ihmeessä saippuasta tehty haude parantaa yhtikäs mitään? Mutta, ja tämä on tärkeää, mikään fantasia (siis mielikuvituksellinen) tarina ei ole realistinen. Tuntuu kuin ihmiset olisivat ottaneen Eddingsin yhteiseksi mollauksen kohteeksi vailla objektiivisia perusteita.
Fantasiakin voi olla realistista. Tavallaan.
Tämä vaatisi siis sen että fantastinenkin elementti maailmassa seuraisi selkeitä ja loogisia luonnonlakeja. Taikuus voi toimia, mutta sille pitää löytyä perustelut - ja kaiken taikuuden on näitä perusteita noudatettava.
Tässä suhteessa Eddings ei ole pahimmasta päästä, mutta ei nyt mitenkään parhaastakaan. Mitäänsanomatonta keskikastia.
Belgarionin taru oli paras ja Elenium samaa luokkaa, mutta ikävä kyllä vanhan toistoa. Juoni kun oli suht suoraan pääpiirteissä Belgarionin tarusta - eli tapetaan paha jumala. Maailmat kuitenkin erosivat kunnolla ja henkilöt olivat täysin erilaisia. Mallorean taru oli hyvä, mutta täysin tarpeeton ja epälooginen(miksi helvetissä se Valinta isolla v:llä piti tehdä? Entäs jos Torak olisikin voittanut Belgarionin, miten sitten olisi käynyt? Kaksi Pimeän lasta? Zandramas valon lapsena?)
Tamul meni jo törkeäksi sekametelisopaksi(oikeasti, välillä en tiennyt MISSÄ ja KUKA teki MITÄKIN - siis tämä hyppymatkailu).
Tässä unennnäkijähommassa ottaa päähän tolkuttoman huono kieli(käännös?), samojen kaavojen je henkilöiden kierrätys ja täysin pintapuolisesti kokoon raapaistu maailma. Jumalat ovat suoraan matkittu Eleniumista/Tamulista. Jopa henkilöiden nimet ovat perseestä. Vaaleanpunaiset delfiinit tosin on IHQUI...
"Mallorean taru täysin tarpeeton"
Suhteellisen mielenkiintoinen väittämä. Belgarionin tarun vimmeinen Tapahtuma, Torakin ja Garionin törmääminen, ei ollut lopullinen. Homma jatkui kohti lopullista valintaa, joka päätti sitten koko jutun. 'Valinta' oli Mallorean tarun, ja samalla Garionin seikkailun, päätös. Eikä kirjoissa ole tarkoitus pohtia "mitä jos garion olisi hävinnyt?" Niin ei käynyt ja sillä siisti. Mieti sitä itseksesi hiljaa.
"Kaksi pimeän lasta?" tässä äkkiä keksin: entäpä jos zandramasta ei silloin tulisi? Jos Zandramas oli pimeän kakkosvaihtoehto? Ja jos garion olisi hävinnyt torakille, niin Valolta olisi ilmestynyt joku toinen kohtaamaan Torakin?
Toiseksi: Kuinka kokenut lukija olet, jos et pysty seuraamaan Tamulia? Siinähän sanotaan aivan täsmälleen missä kukin on ja mitä he tekivät.
Kolmanneksi: Olen täysin samaa mieltä unennäkijöistä.