Illan pimeys lauseitansa ilmoille syytää,
aamun kirkkaus, sen saman synnyttää.
Lauseissaan on melankoliaa,
mutta täynnä elämää ja tätä hetkeä.
Ahmin niitä rivi riviltä ja tunnen kuinka
sanat sisintäni koskettaa.
Tiedä en, kenelle? hän kirjoittaa,
mutta minuun ne osuvat, kuin sata salamaa.
Toivon joskus kohtaavani hänet...
aamun kirkkaus, sen saman synnyttää.
Lauseissaan on melankoliaa,
mutta täynnä elämää ja tätä hetkeä.
Ahmin niitä rivi riviltä ja tunnen kuinka
sanat sisintäni koskettaa.
Tiedä en, kenelle? hän kirjoittaa,
mutta minuun ne osuvat, kuin sata salamaa.
Toivon joskus kohtaavani hänet...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voi niin toivon, että minulle kirjoitat,
sanasi kauniit osoitat.
Uskoa niin saanhan,
sydämeni sopukoihin sanasi tallentaa,
huomisen toivoon, kauneuteen ne ripustaa.
Uskoa niin saanhan.