Elämäni ensimmäistä kertaa kärsin rakkaussuruista. Tuska ei helpota, mikä avuksi?
APUA?!!!!!
N40+
13971
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mistä on kysymys? Oletko rakastunut varattuun mieheen, menettänyt omasi vai muuten vain kahden vaiheilla? Vai onko kohde niin saavuttamaton, että se surettaa?
Ensinnäkin suosittelen kunnon itkua ja vähän aikaa itsesäälissä rypemistä. Kunnon itkun jälkeen on helpompi jatkaa arkea eteenpäin.
Toiseksi omalta kohdalta pyrin järkeistämään tunteeni. Näkemään tilanteen mahdollisimman realistisessa valossa.
Kolmanneksi keksi jotakin mukavaa, erilaista tekemistä. Sellaista, jossa et muista sydänsurujasi.
Neljänneksi aika parantaa haavat. Omalla kohdalla näyttää kestävän useamman vuoden :(.
...joten ei lisättävää, mutta toivotan viestiketjun aloittajalle voimia eteenpäin.
..auttaa kuin flunssaan,krapulaan,yms.Aika.
harmiin elämän tiellä auttaa aika.
Hyvät ystävät, harrastukset antavat muuta ajateltavaa tuskaasi.
nämä tunteet taitaa herättää...kuitenkin mieluisinta ja halutuinta..Itse yritän hakea kaikkea muuta tekemistä niin ei kerkiä ajattelemaan...
Olen naimisissa. Hän on eronnut. Hän jätti minut. Kakaranakaan ollut näin vaikeaa. En pysty hetkeäkään ajattelemaan mitään muuta.
Olet yli 4-kymppinen ja tällaista täälla parut. Ja jos vielä näin myöhäisellä iällä koet elämäsi ensimmäiset rakkaussurut, niin jo on korkea aika!! Ehkä opit ymmärtäväisyyttä muitakin kohtaan.
Älä valita, jos sulla kerran vielä on oma aviomies rinnallasi tällaisen salarakas-suhteen jälkeen!!!
Oppia sitä ymmärtäväisyyttä...
joka kirjoitti tuossa ylempänä,mutta ei sen väliä.
haluan kuitenkin sanoa sinulle en antaa mitään neuvoa saatikka väheksyä sinua mutta;
sinullahan on perhe.mies ja lapset?
olet omalla käytökselläsi satuttanut niin itseäsi kuin myös miestäsi sekä ,ehkä myös häntä joka jätti sinut.
nyt tuntuu kurjalta,sen voin uskoa,mutta kuka ihminen on valmis elämään kaksoiselämää?
harva meistä siihen pystyyilman ,että on tunnetta mukana kaikkiin osapuoliin.
ehkä hän alkoi ajatella kokaisuutena teidän suhdetta,tullen siihen tulokseen että ns.toiseksi mieheksi hän ei ryhdy ,vaan haluaa sinut itselleen joka kokonaan tai luopuu sinusta.
koska onhan hänelläkin tunteet;)
kun aikaa kuluu luulen että sinäkin tajuat tilanteen,nyt se vaan on vaikeaa.
entäs sinä itse.oletko valmis olemaan toisena naisena?
minusta siihen ei olisi.ei koskaan,minulle on tärkeää perheeni hyvin vointi,sekä tietoisuus että minua rakastetaan,juuri sellaisena kun minä olen.
sekä myös annan vuorostani vastarakkautta joka tulee täydestä sydämmestäni.
kuitenkin toivon että sinä saat isellesi sitä voimaa ja elämän halua mitä parisuhteeseen kuuluu,unohtamatta itseäsi sekä jos sinulla on lapsia niin ennen kaikkea heitä.
mutta jos elät kulissa avioliitossa,on sinun itse tehtävä ratkaisu joka tyydyttä sinua itseäsi;)
Joo, ymmärtäväisyyttä riittää vaikka kuinka muille jakaa. Oikeasti.
Mutta kun on itse käynyt läpi omia virheitään ja toisten ihmisten virheitä - ja sitä kautta syntyneitä vaikeuksiaan, ei oikein riitä sympatiat sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka ruikuttavat nettipalstoilla "vaikeuksiaan" - eivätkä näe OMAA OSUUTTAAN niiden synnyssä... Höh!
Halusin sen verran vielä kirjoittaa, että elämässä sattuu kaikenlaista. Tuskin keneenkään elämä on niin puhtoista, ettei kömmähdyksiä sattuisi. Pärjäile ja kyllä se ajan kanssa helpottaa..
Että riittää =)
Periaatteessa olenkin kanssasi samaa mieltä siitä, että pitää pystyä myös näkemään oma osuutensa asioiden mennessä, miten menevät... toisaalta taas sydämenasioiden ollessa kyseessä, tuskin kenelläkään (meidän ikäisellä) on varra heitellä kovinkaan isoja kiviä... =)
Puhuminen helpottaa - tänne puhuminen helpottaa myös, siksi toivon sallivuutta enemmän, kun joku tänne tohtii ongelmistaan kirjoittaa...
Jossain kohtaa surutyötä tehnyt kyllä itse oivaltaa tuon omankin osuutensa - toivon ;D