Kuulutko tähän ihmisryhmään joka kommentoit armotta kadulla vastaantulijoita, tuttuja ja tuntemattomia heidän ulkonäkönsä perusteella? Arvotatko ihmisiä ulkonäön mukaan? Mietitkö ikinä miten iso vastuu sinulla on, miten pieni viaton kommentti voi laittaa vireille sairauden ja lopulta jopa kuoleman? Haluaisin tietää mikä on syy tähän ääneen arvostelemiseen, jota en itse ymmärrä? Haetko itsesi hyväksyntää halventamalla toista, oletko kateellinen vai onko sinulla vain huono päivä? Mietitkö koskaan miltä tuntuisi itse kuulla omat sanasi?
Tässä vähän linkkiä ja mietittävää itse kullekin..
http://www.syomishairioistentuki.fi/phpBB2/viewtopic.php?t=1079
Tässä vähän linkkiä ja mietittävää itse kullekin..
http://www.syomishairioistentuki.fi/phpBB2/viewtopic.php?t=1079
Vastaukset 3
Vanhimmat
Läskit voivat sentään laihduttaa, jos olisivat muuten nättejä. Entä minun kaltaiseni rumat laiheliinit, naamalleen kun ei oikein mitään voi.
Jokaisella on oikeus näyttää, miltä haluaa. Muista kuitenkin, että muut joutuvat sinua katsomaan. Jos ei kestä kritiikkiä ulkonäöstään, kommentteja vaatteistaan, katseita tai sanoja, on syytä pysyä poissa ihmisten ilmoilta.
Unohdat, että syömishäiriöt ovat mielisairauksia. Ennen vanhaan mieleltään järkkyneet pidettiin laitoksissa, jossa he aiheuttivat mahdollisimman vähän haittaa niin itselleen kuin yhteisöllekin (ennen vanhaa heitä kutsuttiin kylähulluiksi).
Yksikään laki ei yhdistä sanaa rieska murhaan, ei vaikka joku kuolisi kolme päivää sen jälkeen, kun olen todennut rieska hänelle päin naamaa. Jos et kestä sitä, vika on sinussa, ei sanojassa. En hae hyväksyntää haukkumalla muita, mutta myönnän kuiskanneeni miehelleni silloin tällöin, että meneepäs tuossa lihava ihminen. En ilkeästi vaan lähinnä järkyttyneenä. Luurangoista olen todennut samaa, tai lähinnä sanonut, että tuo näyttää siltä kuin tekisi kuolemaa. Ja nyt olen paha ihminen, koska olin rehellinen ja ilmaisin oman henkilökohtaisen mielipiteeni, johon Suomen lakien mukaan jokaisella on oikeus? Siistiä. Mut varmaan pitäisi pidättää.
Syömishäiriö on mielisairaus, yksilön vastuu ei yhteisön. Juuri nämä mieletään järkkyneet hakevat hyväksyntää äärimmäisillä keinoilla (mikä osoittaa melkoista narsismia) ja ovat itse vastuussa omista teoistaan (ellei heitä ole oikeudessa todettu vajaavaltaisiksi, jolloin luultavasti äiti hoitaa kaiken). Älä syytä yhteisöä yksilön ongelmista, yhteisö ole vastuussa. Yksilö on. Jos et kestä elämän paineita, kuolet pois. Niin on aina ollut, niin on aina oleva. Ei muiden tarvitse edes kiinnostua asiasta.
Mun mielestä näiden ylilihavien ja kävelevien kuolleiden pitäisi ajatella muita! En mä tykkää katsoa, kun ihminen syö itseään hengiltä tai jotakin, joka kuolee parin päivän sisällä. Sehän vasta kamalaa onkin. Ei se ole sitä, että menisin heille päätäni aukomaan, en vain halua olla lähellä. Koska se voi tarttua. Sairaus ei ole ikinä kaunista, on kyseessä mikä sairaus hyvänsä.
..mutta voisiko sitä arvostelua mitenkään tehdä niin, että arvostelun kohde 'kärsisi' siitä mahdollisimman vähän? Kaikki me varmasti joskus arvostelemme muiden ulkonäköä esim. tökkäämällä kaveria ja supisemalla, että "kato kun tukeva" tms. mutta onko pakko arvostella ääneen siinä kuuloetäisyydellä , mulkoilla ja osoitella sormella, kääntyä porukalla katsomaan kun kulkee ohi.. Mitenkään mahdollista olla tekemättä niin? Tai ainakin yritää?
Ai niin ja vielä.. Kaikki ei välttämättä ole ihan sitä miltä näyttää. Olen "elävän kuolleen" näköinen, mutta se ei ole minun syyni.. Minulla ei ole mitään syömishäiriötä ulkonäöstäni huolimatta, mutta oon tosi pahoillani, jos olen täällä maisemia rumentamassa. Kun en liho niin en liho.
Mutta kyllä mä käsitän, mitä ajat takaa, mutta kun kaikki ei oikeesti voi asialle mitään.
Mut jos pelkäät tartuntaa, niin ok... Kaikillahan meillä omat pelkomme vissiin on.. :Z