oon jonkun verran lukenu juttuja tältä palstalta,mut en oo viel törmänny niin pahaan tilanteeseen,ku mitä meillä on!!!
Eli oon seurustellu miehen kans 4 vuotta,hänellä on 10 vuotias tyttö edel. avioliitosta,minulla 8 vuotias poika,ja meillä yhteinen 3 vuotias poika.
Asuimme yhdessä noin 2 vuotta.Se oli yhtä helvettiä,en nimittäin voinut sietää mieheni tyttöä edes näköpiirissäni!!!
Puhuin tytöstä rumasti miehelleni,ja hänen mittansa tuli täyteen!!Ja hän muutti pois!!Ymmärrän ihan täysin tuon!Niin minäkin olisin tehnyt jos hän olisi minun poikaani ruvennut haukkumaan!!
syy siihen että,en voi sietää tyttöä on tämä:
olin viimesilläni raskaan kun tämän miehen ex vaimo hyökkäsi asuntoomme ja hakkasi minut!!!Kaiken lisäksi lasten nähen!!(minulle eikä vauvalle tullut onnexi mitään )
No eihän tämä hullu siitä saanut kuin muutaman vuoden tuomion,mikä ei vanhaa linnanvenkulaa juuri hetkauttanut!!
Hän sai jatkaa likan tapaamista entiseen tapaansa!!!!!
hän soitteli minulle jatkuvasti että tulee ja tappaa minut!vielä tänä päivänäkin joudun piilottelemaan kotikaupungissamme,ettei hän vaan törmäisi minuun!
En voi esim. omien lapsieni kanssa kulkea rauhassa ja pelkäämättä edes kaupassa,ja voitte uskoa kuinka paljon tämä asiaa vituttaa!!!
Mieheni ei voi ymmärtää miten monta vuotta vanha juttu voi vaivata minua näin paljon. tavallaan minut leimattiin tyhmäksi ja heikoksi kun en voinut kestää tilannetta jossa minulle on tehty pahasti!!
Tämän kaiken jälkeen tyttö vielä RAKASTAA hullua äitiään,mitä minä en todellakaan voi hyväksyä!!!!
pelkään että mieheni lakkaa rakastamasta minua koska en voi pitää hänen tytöstään,vaikka kuinka yrittäisin!!!
koko perheemme kärsii tilanteesta,koska emme asian takia voi edes asua yhdessä!!!
olen käynyt puhumassa asiasta psykologille,ja lääkärille,ja olen saanut lääkkeitä ahdistukseen!!
Mutta ei tämä helvetti lopu millään!!!!!!
Haluaisin vaan että voisimme joskus elää normaalina perheenä,ilman että mielessä on joka ikinen päivä se hullu joka pilasi elämämme!
tämä tuntuu olevan mahdotonta,koska:
Nopea vilkaisu mieheni tyttöön,ja melkein oksennan(siis ihan oikeasti) koska hän muistuttaa iljettävää äitiään ulkonäöltään!
tiedän että monet tämän lukevat pitävät minua lapsellisena ja idioottina kun kirjoitan näin,mutta ei tälle vaan voi mitään!!!!!!
jos minä saisin päättää niin haluasin todellakin rakastaa mieheni lasta niinkuin omiani,ja kasvattaa häntä niinkuin omaa,mutta kun ei vaan pysty.Ja siitä kärsii lapsi!
jos jollain on edes JOTAIN neuvoa tähän helvettin,niin otan ilomielin vastaan ehdotuksia!!!!
Eli oon seurustellu miehen kans 4 vuotta,hänellä on 10 vuotias tyttö edel. avioliitosta,minulla 8 vuotias poika,ja meillä yhteinen 3 vuotias poika.
Asuimme yhdessä noin 2 vuotta.Se oli yhtä helvettiä,en nimittäin voinut sietää mieheni tyttöä edes näköpiirissäni!!!
Puhuin tytöstä rumasti miehelleni,ja hänen mittansa tuli täyteen!!Ja hän muutti pois!!Ymmärrän ihan täysin tuon!Niin minäkin olisin tehnyt jos hän olisi minun poikaani ruvennut haukkumaan!!
syy siihen että,en voi sietää tyttöä on tämä:
olin viimesilläni raskaan kun tämän miehen ex vaimo hyökkäsi asuntoomme ja hakkasi minut!!!Kaiken lisäksi lasten nähen!!(minulle eikä vauvalle tullut onnexi mitään )
No eihän tämä hullu siitä saanut kuin muutaman vuoden tuomion,mikä ei vanhaa linnanvenkulaa juuri hetkauttanut!!
Hän sai jatkaa likan tapaamista entiseen tapaansa!!!!!
hän soitteli minulle jatkuvasti että tulee ja tappaa minut!vielä tänä päivänäkin joudun piilottelemaan kotikaupungissamme,ettei hän vaan törmäisi minuun!
En voi esim. omien lapsieni kanssa kulkea rauhassa ja pelkäämättä edes kaupassa,ja voitte uskoa kuinka paljon tämä asiaa vituttaa!!!
Mieheni ei voi ymmärtää miten monta vuotta vanha juttu voi vaivata minua näin paljon. tavallaan minut leimattiin tyhmäksi ja heikoksi kun en voinut kestää tilannetta jossa minulle on tehty pahasti!!
Tämän kaiken jälkeen tyttö vielä RAKASTAA hullua äitiään,mitä minä en todellakaan voi hyväksyä!!!!
pelkään että mieheni lakkaa rakastamasta minua koska en voi pitää hänen tytöstään,vaikka kuinka yrittäisin!!!
koko perheemme kärsii tilanteesta,koska emme asian takia voi edes asua yhdessä!!!
olen käynyt puhumassa asiasta psykologille,ja lääkärille,ja olen saanut lääkkeitä ahdistukseen!!
Mutta ei tämä helvetti lopu millään!!!!!!
Haluaisin vaan että voisimme joskus elää normaalina perheenä,ilman että mielessä on joka ikinen päivä se hullu joka pilasi elämämme!
tämä tuntuu olevan mahdotonta,koska:
Nopea vilkaisu mieheni tyttöön,ja melkein oksennan(siis ihan oikeasti) koska hän muistuttaa iljettävää äitiään ulkonäöltään!
tiedän että monet tämän lukevat pitävät minua lapsellisena ja idioottina kun kirjoitan näin,mutta ei tälle vaan voi mitään!!!!!!
jos minä saisin päättää niin haluasin todellakin rakastaa mieheni lasta niinkuin omiani,ja kasvattaa häntä niinkuin omaa,mutta kun ei vaan pysty.Ja siitä kärsii lapsi!
jos jollain on edes JOTAIN neuvoa tähän helvettin,niin otan ilomielin vastaan ehdotuksia!!!!
Vastaukset 21
Vanhimmat
mutta eihän se tytön vika ole mitä äitinsä teki sinulle. Tottakai lapsi rakastaa vanhempiaan tekivätpä ne mitä tahansa.
Ainoa keino on yrittää keskutella asioista ( olivatpa ne miten kipeitä tahansa) yhteisen pöydän ääressä. Et voi vaatia että miehesi pitäisi luopua tyttärestään!
Voisitte keskustella miltä tilanne tytöstä tuntui, miltä se tuntui miehestäsi ( tämä pahoinpitely ).
Älä kanna kaunaa sellaiselle joka on syytön!
Mieti mitä haluat: miehesi takaisin... hänellä on tytär, tulee aina olemaan. Siitä et pääse eroon.
Laita paperille perheesi hyvät ja huonot puolet, mieti kummalle puolelle vaakakuppi asettuu.
Voisit pyytää tytöltä anteeksi haukkumisiasi, voisit selittää että hänen äitinsä teot ovat saaneet sinut pois tolaltaan, ei tytön teot.
Toivottavasti saatte selvyyden suhteesseenne!
Asioista on puhuttu TODELLA paljon!
Olen pyytänyt tytöltä anteeksi!Tämä tyttö tykkää minusta valtavasti,vaikka kohtelen häntä huonosti!!????
On niin hyväsydäminen!Hän tietää mistä kaikki johtuu!!!
hän on todella kiltti lapsi,ja on hämmästyttävän hyvin selviytynyt tästä tilanteesta!!
Olen kuitenkin huolissani mitä tämä kaikki saa lapsillemme aikaan??!!Ja varsinkin tytölle!
minua HÄVETTÄÄ käyttäytyä tällä tavoin,mutta en voi itselleni/tunteilleni mitään!!!
Niin kyllähän lapsi rakastaa vanhempiaan huolimatta siitä mitä he tekevät!Mutta kun tässä asiassa äiti tekee touhuillaan pahaa myös omalle tytölleen!Ja sitähän tämä isä tässä yrittää tytölle kaunistella!!
Isä pitää kaikin puolin yllä tätä sairasta äiti-lapsi suhdetta!?
Asiat on kääntyneet mielestäni aivan nurinpäin!
Tämä kaikki tuska,ahdistus ja viha olisi pitänyt sataa sen ämmän niskaan joka tämän on aiheuttanut,mutta kun kaikki paha tapahtuu minulle!!!
ämmä siinä sivussa "nauttii" lapsestaan(ylpeilee kavereilleen) jota me mieheni kanssa kasvatamme,syötämme,vaatetamme,ym..!!
jos isä ei suhtaudu asiaan järkevästi! Jotta asiat järjestyisi se vaatii KAIKKIEN osapuolien panosta!
Miehesi siis tietää miten nainen on häntä uhkaillut ja tietoinen (tietenkin) miten kävi silloin, eikä välitä ja vähättelee asiaa? Onko hän oikeasti pitämisen arvoinen? Niin, ymmärrän täysin vihasi, mutta valitettavasti se kohdistuu samalla väärään henkilöön.
Esimerkki.
Äitisi sekoaisi ja pahoinpitelisi jonkun ihmisen, mitä ajattelisit jos tämä pahoinpidelty alkaisi vihaamaan sinua kaikella sielunsa voimalla, koska olet hänen lapsi? Lopettaisitko täysin rakastamasta äitiäsi? Ja tyttö tosiaan on 10-vuotias.
Niin kamalalta kuin se tuntuukin, niin jos miehesi ei millään pysty ymmärtämään pelkoasi, sinä et pysty hyväksymään hänen tytärtään, niin ehkä se ero tuntuisi parhaimmalta ratkaisulta, pääsisit ainakin edes vähän enemmän eroon tuosta naisesta. Eikö todellakaan viranomaiset tee asialle mitään jos hän vieläkin uhkailee ja hänen taustansa on tiedossa? Mitä jos vielä yrittäisit vielä jotain sillä saralla. En haluaisi, että joutuisit uudelleen hakatuksi. Koita nyt ensin puhua todella vakavasti miehesi kanssa ja muista myös mainita, että ymmärrät sen olevan väärin että tunnet negatiivisia tunteita tyttöön (sitä sinun pakko yrittää muuttaa, jos haluat jatkaa - itsesi ja muiden vuoksi). Jos ette kummatkaan pysty muuttumaan, niin joko sitten yhdessä onnettomina tai erillään onnellisempina.
Lykkyä tykö! Kaiken maailman hullujen hakkaajien sitä annetaankin vapaana tallustaa! >:O
niin toi sun esimerkki ei ollut oikein tilanteeseen sopiva,koska eihän tässä olla tehty pahaa jollekkin ketä tyttö ei tunne,vaan minulle,joka olen tytön jokapäiväinen kasvattaja,ja TYTÖLLE ITSELLEEN!!
Minä en ainakaan omasta äidistäni enää siinä vaiheessa välittäisi jos hän alkaisi sabotoimaan ja pilaamaan MINUN elämääni!kyllä siinä kuolisivat rakkauden tunteet tyystin.
Vaikka tyttö vasta 10v. onkin niin miten ihmeessä ulkopuolisen tarvitsee selittää ettei ole normaalia että oma äiti pilaa lapsen elämää!!!!
Tätä asiaa ei tyttö tunnu tajuavan!!????
Luulisi tämän olevan asia jonka vaistoaa ja aistii jo aivan pieni lapsi.Siis sen että äiti ei hänestä välitä!!!!!!
niin ja ero ei tule kysymykseenkään koska rakastamme mieheni kanssa kaikesta huolimatta toisiamme valtavasti!
Lisäksi myös toinen poikani pitää tätä miestä hänen isänään ja tyttöä siskonaan.Eli siis hajottaisimme myös heidänkin elämän jos eroaisimme!
Ei tässä kukaan muu kärsi kuin minä.minulla ei ole läheisiä ystäviä kenen kanssa voisin purkaa ajatuksiani,eli siis mieheni on se joka joutuu kuuntelemaan ahdistuksiani.
siis ongelma on vain ja ainoastaan minun,ja muilla olisi hyvä olla jos he eivät kuulisi/näkisi sitä tuskaa minkä se minulle aiheuttaa....
minkä ikäinen olet? eikö sinulla ole ystäviä tai sukulaisia...? Kyllä asiat järjestyy...
koska rakastatte toisianne, mutta lapsen tunteista viisveisataan.
Mistä tiedät että kuolisivatko tunteesi omaa äitiäsi kohtaan jos hän olisi käyttäytynyt samalla tavalla. maailma ei ole niin mustavalkoinen. Älä ole naiivi!
Oon 29v.
Onhan mul ystäviä,mut suurin osa niistä niin "lapsellisia" ettei pysty vakavia juttuja puhumaan heille!
Tää helvetti on jatkunut JO 4 vuotta!!!!!!!!
Eikä loppua näy:((
Ei ihminen kauaa voi tällästä kestää......
Johan tässä pää sekoo jos ei muuta!!
Olemme koko perhe uskossa eli onneksi edes HÄN on kanssamme,ja uskomme että loppujen lopuksi sieltä apu tulee!!
vilkaise peiliin ennenkuin haukut ketään lapselliseksi! Lapselliselta kuulostat itsekin. Ja tuollainen minäminä-asenne vieläpä.
Jos kerran ero ei tule missään nimessä kysymykseenkään ettekä te aikuiset osaa muuttaa suhtautumistanne, niin eihän siinä auta muu kuin kitkutella ja kääntää toinen poski, ottaa se vastaan mitä heitetään :( KUNHAN et nyt oikeasti purkaisi vihaa tyttöön!!!!!!!!!!!!!
tuo tilanne jossa sanot eläneesi jo neljä vuotta ei tule IKINÄ muuttumaan ennen kuiin sinä pystyt ymmärtämisen lisäksi myös käytännössä elämään siten että tajuat että TYTTÖ EI OLE MISSÄÄN MÄÄRIN SYYLLINEN sinun pahaan oloosi.
asetupa tytön asemaan ja mieti miltä hänestä on tuntunut 6-7 vuotiaana nähdä kuinka oma äiti hakkaa sinut ja vuodet siitä eteenpäin. tyttö ymmärtää sinun suuttumuksesi ja tuntee varmasti kovasti osasyyllisyyttä tapahtuneesta koska kyseessä on hänen oma ja rakas äiti. et voi unelmissasikaan olettaa että pieni lapsi lopettaisi vanhempansa rakastamisen. miksi edes toivot sellaista? on järjetöntä ajatella että lapsen pitäisi ymmärtää noin monimutkaisia asioita. lapselle äiti on äiti ja vaikka äiti tekesi mitä äitiä rakastetaan aina.
eli siinä minusta se suurin kompastuskivi. sen ymmärrän täysin että asia on sinulle vaikea mutta itseäsi säälimällä et pääse yhtään eteenpäin. eteenpäin pääset kun pystyt hyväksymään tytön äidinrakkauden ja varmasti kaipuunkin ja osoitat tytölle että hän on sinulle tärkeä ja rakas vaikka hänen äitinsä ei.
sinä olet aikuinen, tyttö on lapsi. lapsen etu menee omasi edelle! voimia asian kanssa ja käännä katseesi tulevaan, joskus on vaan pakko jättää joitain asioita taakseen.
(niin ja tytön äidille voit hakea lähestymiskiellon sinua kohtaan jos uhka on todellinen. tällöin sinun ei tarvitse pelätä enää yhtä paljon, soitto poliisille riittää jos nainen rikkoo kieltoa)
Todella karmeaa luettavaa.. Ei voi muuta sanoa, kun että sääliksi tyttöä varmasti jää traumojo, kun kasvaa tollasten sekobltsien keskellä.
Tilanteessa ei ole muuta toivoa, kun että mies tajuaa ottaa jalat alleen ja jättää tollasen sunlaisen lapsivihaaja-persreijän omaan arvoonsa. (Aivan varmasti näin ajan myötä tekee, kattoisitko sä "ihmistä" joka kertosi avoimesti vihaavansa lastasi.)
Ex-vaimo oli sekopää on, mutta niin olet sinäkin.. niinhän sitä sanotaan että uudesta kumppanista löytyy myös entisen piirteitä ja niin on myös toteutunut tässä suhteessa.
Sinulle voi vain suositella tässä vaiheessa lataamoa, mutta tokkopa sekään auttaa joten suoraan saunan taakse/ lobotomia tuollaiselle sekopää eukolle!
Minä tiedän että tyttö ei ole syllinen mihinkään,enkä ole koskaan sitä väittänytkään!!tuon kaiken mitä kirjoitit niin tiedän kyllä!tiedän lapsen tuntevan syyllisyyttä,ja tiedän ettei hän voi lakata rakastamasta äitiään,koska eihän hänellä paremmasta ole edes tietoa!!
Lähestymiskielto ei tässä tapauksessa auta asiaa,koska on kysymyksessä täys hullu,eli juoppo-narkkari,linnanvenkula,sekakäyttäjä,ihminen joka ei välitä mistään mitään,eli hänelle on aivan sama vaikka istuisi lopun elämää esim. taposta!!!
Ymmärrän miten asioitten pitäsi olla,mutta sitä en ole vielä keksinyt miten siihen tulokseen tullaan!!?
ei tässä auta se että järjellä ajattelee,kun tunteet on pelissä!!
että et tajuaisi asioita, sanoithan moneen kertaan että tyttö kärsii ja tiedät että hän ei ole syyllinen tilanteeseen.
kirjoitinkin että minun mielestä tärkeintä olisi päästä eteenpäin siinä miten tytön kanssa käytännössä päivittäin olet. ilmaisin asian varmaan huonosti ja sekavasti.
mutta siis. voisitko pienin askelin huomata tytössä esim. kaksi hyvää asiaa päivässä (vaikka näet hänessä äitinsä) ja kertoa niistä vilpittömästi tytölle. kerroit kuitenkin että tyttö pitää sinusta, hän haluaa varmasti kipeästi sinun hyväksyntääsi sillä hänellä on kertomastasi päätellen varmasti rankka elämä takanapäin.
voisit aloittaa ihan vaikka sanomalla tänään kun hn tulee koulusta että "kiva kun tulit jo, millainen päivä sulla oli". ehkä pikkuhiljaa, toivon niin, sun tunteet muuttuu.
ongelman ydin onkin siis sun vahvat negatiiviset tunteet. luulen että niihin ei osaa kukaan muu antaa mitään neuvoa miten ne saisit muuttumaan kuin sinä itse. vastaukset löytyy sinusta itsestäsi miksi jostain syystä olet kulminoinut kauheat negatiiviset tapahtumat tyttöön.
mun mielestä on ihan turhaa että täällä joku sua solvaa kuten tuo yksi joka kirjoitti mun jälkeen. ei se auta yhtään ketään. kerroit että käyt psykologilla ja lääkärilläkin oot käynyt asian takia. eikö heillä ollut antaa neuvoja? nuo tunnepuolen asiat vaan on sellaisia että ne liittyy ihmisen persoonaan ja siihen miten hän on tottunut elämässä selviämään ja käsittelemään asioita.
sulla on aika vahvana tuo käsitys siitä että sulle tapahtuu kaikki huono. itse uskon että ihmisille tapahtuu juuri niin kuin hän ajattelee tapahtuvan. eli sulle vois olla apua jostain sellaisesta itsensäkehityskirjoista ja tärkeintä olisi että antaisit kokonaan anteeksi tuolle tytän äidille. voi kuulostaa omituiselta mutta se on sun tie irti tuosta tilanteesta. kun et enää vihaa naista, voit suhtautua häneen neutraalisti ja katsoa asiaa ulkopuolisen silmin kuinka kurja ja surkea hänen elämänsä on. siten ehkä näkisit miten paljon sulla on kaikkea hyvää ja osaisit iloita niistä ja tuntea tyytyväisyyttä siitä että tytön ei tarvitse kasvaa sellaisen äidin kanssa joka ei pysty hänestä välittämään. sinä luultavasti pystyt kun olet tänne kirjoittanut ja olet asiasta huolissasi.
voimia sinulle oikein paljon! sano nyt ensimmäisenä ääneen että annan anteeksi tytön äidille vaikka tuntuisi kuinka omituiselta/vaikealta . niin kauan kuin vihaat häntä annat sen naisen tavallaan tuhota sun elämää. kun annat anteeksi, pääset vapaaksi. selitin ehkä taas vaikeasti mutta toivon että ymmärsit oikein mitä tarkoitan.
ihminen olla lapsellinen!
"tiedän ettei hän voi lakata rakastamasta äitiään,koska eihän hänellä paremmasta ole edes tietoa!!" Paremmasta? Eihän se äidinrakkaudella ole mitään tekemistä paremmuuden kanssa. Ai että lapsi lopettaa rakastamasta äitiään kun ymmärtää että on parempiakin? Vai mitä ajoit takaa?
"Ymmärrän miten asioitten pitäsi olla,mutta sitä en ole vielä keksinyt miten siihen tulokseen tullaan!!?
ei tässä auta se että järjellä ajattelee,kun tunteet on pelissä!!" Niinpä niin.. tuossa tilaanteessa EI MIKÄÄN muu auta kuin järjellä ajatteleminen! Millään muulla tapaa et tilanteesta ulos pääse kuin järjellä. Opettele ajattelemaan järjellä, älä tunteella!
Ps. itse tiedän, olen joutunut jättämään ihmisen jota rakastan! Yritä ymmärtää.. rakkaus ei aina riitä!!!
No just tällästä puhetta mä kaipasinkin!!KIITOS sulle "LAI-NE"!Tossa olis oikeesti sellasta neuvoo mitkä mä uskon et todellakin mua auttaa!!
Eiköhän tää tästä jotenkin joskus selviä,pahempaan suuntaan ei ainakaan,koska mä en anna niin tapahtua!!!:)
eihän lapsi omalle äidilleen mitään voi. sitä se nainen juuri haluaa että eroatte. tiedätkö että, ÄITI ON AINA ÄITI OLI SE HYVÄ TAI HUONO!!!! luulis sunkin tajuavan kun äiti olet!
Hei!
Kun luen tuota sinun kirjoitustasi tulee vängällä mieleen millainen lapsuus sinulla itselläsi on ollut? Oletko kokenut lapsena jotain sellaista mitä et ole voinut käsitellä ja nyt purat sitä ulos tavallaan väärällä tavalla?
Älä syytä tyttöä, että hänen äitinsä on mikä on. Se on vaikeaa, mutta jos ajattelet tytön tunteita, et pyty käyttäytymään itse noin.
Ja mitä siihen äitiin tulee, kyllä sinä voit lähestymiskiellon hakea, se on turva sinulle ja jos hän sen rikkoo, hän istuu linnassa sen jälkeen. Ei hän voi olla tästä välittämättä ja jos on sen jälkeenhän sinä olet turvassa kun se nainen istuu kiven sisässä. Ei muutakuin toimeksi ja heti.
Koeta kasata ajatuksesi ja tutustu tyttöön uudella tavalla. Ajattele, että hän on viaton tyttö riepu joka tarvii sinua. Yrität hyväksyä hänet ja teet työtä tämän asian suhteen ja kovati nyt.
edes lapselle turvallisuuden tunnetta kun oma äitinsä ei pysty.
toivottavasti. Joku 15 vee tarinoinut hauskuttaakseen itteensä. Ei kait aikuinen ihminen voi ilmaista itteensä tuolla tavalla, tai sitte ei oo ihan täydellä kauhalla annettu...