Sanat katoavat,
keinuvat epätasaisesti silmissä,
mutta hämärtyvät sumuun.
Sanat menettävät merkitysensä,
tulevat tarpeettomisiksi,
kääntyvät lähteäkseen muualle.
Sanat etsivät kohdetta,
niillä ei ole enää halua leikkiä.
Sanat eivät enää suutele,
eivät puhu eivätkä ole.
Kaiken merkityksettömyydessä
kaiken näkymättömyydessä
sanat uppoavat hiljaisuuteen.
Emme voi olla kaikille merkityksellisiä.
Odottaminen kuolettaa sanat,
muutos käy mahdottomaksi.
Sanoilla ei ole sitoumuksia,
ei niitä pienimpiäkään.
keinuvat epätasaisesti silmissä,
mutta hämärtyvät sumuun.
Sanat menettävät merkitysensä,
tulevat tarpeettomisiksi,
kääntyvät lähteäkseen muualle.
Sanat etsivät kohdetta,
niillä ei ole enää halua leikkiä.
Sanat eivät enää suutele,
eivät puhu eivätkä ole.
Kaiken merkityksettömyydessä
kaiken näkymättömyydessä
sanat uppoavat hiljaisuuteen.
Emme voi olla kaikille merkityksellisiä.
Odottaminen kuolettaa sanat,
muutos käy mahdottomaksi.
Sanoilla ei ole sitoumuksia,
ei niitä pienimpiäkään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
On surullista menettää sanansa. Yhtä surullista on menettää rakkaansa, menetyksestä tulevat sanat, mutta jossainhan tulee piste. Käsittää, mennyt on ohi.
Runous sammuu, jos valitsee yleisön väärin. Yleisön tulee olla sellainen, jolla on samanlainen arvomaailma. Vain siten voi tulla ymmärretyksi runoineen. Asioista voi silti olla eri mieltä - sehän on vain rikkautta.
Kriitikko, jolle jokin aika sitten näytin runojani, kysyi heti "kenelle kirjoitat", kuka on yleisösi?
Täällä minulla ei ole yleisöä. Valitsin siis väärin. Arvomaailmani on kohdallaan, mutta niin on teidän kaikkien muidenkin, jotka tänne kirjoittavat. Ne ovat vain liian erilaisia. Surullista, mutta totta.