Outoa...olen ollut ihastunut yhteen tyttöön vuoden nytten...tuli mun luokalle vuos sitte...me pidettiin tässä diskot...öööh...2kk sitten...siellä olin ihan onnessani...tanssin ja juttelin hänen kaa tosi paljon...sitten illalla ku tulin kotiin puhuttiin chatissä ja se sano et me ollaan vaan kavereita...se ei halua enempää musta(jotenki aina sama juttu..pääsenköhän mä koskaan kenekään kanssa yhteen???) mä hyväksyin sen koska halusin pitää vähintään meidän ystävyyden...sitä lähtien tunteeni häntä kohtan ovat kyllä olleet voimakkaammat kuin ennen ja haikailin useimmin hänen peräänsä...diskossa oli bändi soittanut yhden biisin...erittäin surullinen...se taas soitettiin kaks kertaa tänään, ekan kerran jälkeen oli vaikea pidättää kyynelia kun se biisi oli niinkuin merkki mulle siitä päivästä(13. päivä..sanoinhan et ne on huonon onnen päiviä)..mut tokan kuuntelun jälkeen se ei enää vaikuttanut niin vahvasti ja tunsin itseni osittain tyhjäksi...ja nyt on kuin jos ajattelisin niin törmäisin seinään, joka olisi mun ajatusten tiellä...ei mitään todellista havaintokykyä mitä nyt muualla ku mun sisällä tapahtuu...(kirjotan tätä ja tuijotan vaan tyhmänä näppäimistöä ja ihmettelen miten kirjotan...)
Outo unohdus...
Sorrower
1185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itselläni sama ilmiö monesti: Kaipuu. Et sä mitään unohda, vaan sulla tuntuu että teidän välissä on joku seinä, muuri, valli. Tuntuu että siitä ei pääse läpi. Varmasti pääsee.
Se on omalta osaltani vain kaipuuta.