Ehkä olemme enää vain tomua,
tiimalasin hienoa hiekkaa.
Valtoimenaan liian moneen suuntaan.
Paitsi minä, joka pysyn paikoillani
haaveineni, jo viottuneiden,
lettosuohon rakennettuihin,
turhiin kuvitelmiin muutoksesta,
joka ei ole mahdollinen.
Sanat eivät tuota tekoja.
Eivät minkäänlaisia.
En voinut tietää, kuinka paljon on pelko.
Vain tuulta sänkyelämän ja arkielämän välissä.
Lakkaamatonta tuulta.
tiimalasin hienoa hiekkaa.
Valtoimenaan liian moneen suuntaan.
Paitsi minä, joka pysyn paikoillani
haaveineni, jo viottuneiden,
lettosuohon rakennettuihin,
turhiin kuvitelmiin muutoksesta,
joka ei ole mahdollinen.
Sanat eivät tuota tekoja.
Eivät minkäänlaisia.
En voinut tietää, kuinka paljon on pelko.
Vain tuulta sänkyelämän ja arkielämän välissä.
Lakkaamatonta tuulta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tuulta
lakanoita tomuttavaa,
ilmaa,
arjen harmaudesta hengittävää
haaveista ilmakehään kohoavaa
ilmaa,
ja suolla kasvaa
tädyke,
pieni valkoinen kukka
Tuulen lämmöstä avoin.