Jospa jonkulla on hyvä idea siitä, että miten saisi repäistyä itsensä ylös, ulos ja lenkille. Tuntuu etten saa liikutettua itseäni mihinkään. Aina on auto peffan alla. Painon pudotus olisi pelkästään eduksi, mutta mitään ei tapahdu. Olen kuitenkin ihan terve - taidan olla vain laiska. Tämäkin päivä on suurimmalta osalta mennyt epäämäräisessä löhöilyn tapaisessa oleilussa. Kun en saa itseäni niskasta kiinni niin pyydän vinkkejä ja apua pulmaani. Olen jo miettinyt koira kaverin hankintaa, mutta näin yksin eläessä ja töissä käydessä tuntuu vähän huonolta ajatukselta.
Pirteyttä lisää
vailet
14807
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Koira ei ole ehkä liikuntaan paras vaihtoehto. Itselläni kyllä on, mutta siinä olet sitten lapsenlikkaa hakemassa yli 10 vuotta, jos otat sen sinkkuna. Mutta osta salikortti. Jäsenenä tulet käyneeksi säännöllisesti. Rehkiä ei tarvitse. Otat oman tahdin. Huomaat, että saat tosi paljon piristystä. Tänään raahauduin salille, ei huvittanut, mutta hokkuspokkus. Olin iloinen kun tuli lähdettyä. Piristi. Kilot karisee huomaamatta ja ryhti paranee, puhumattakaan iloisesta mielestä.
Kyllä liikkua pitää, tuloo niin tunkkaanen olo jos ei pääse lenkille. Kesääsin ajan pitkiä taipaleita vapaa-aikanani polkupyörällä 80 km. ja joskus vieläkin piremmästi. Sillälaalla nautiskellen, välihin menöö orava tien yli "häntä torvella" ja kuuloo tuulen suhinan ja lintujen laulun. Ajelen rauhallisehen tahtihin ja aikaakin menöö mutta menköhön, kohtahan ne painaa taas uuren alamanakan kyllä päiviä ja tunteja piisaa. Ainakin täällä maaseurulla on polkupyörä kuntooluvälineenä ihan ykkönen kesäaikahan. Talvisin käyn hiihtämäs ja jos on sellaanen "roskakeli" niin menen sitten puntteja nostelemahan, samoonkuin lentopalloakin pelatahan poikaan kanssa. Saahan sitä tuolla työskin päivänmittahan liikuntaa, kuorma-autojen kimpus, mutta ei kuitenkaan oo sama asia. Syksyysin marjamatkat on mettässä mitä parasta liikuntaa ja siellä sielu lepää ja on oma rauhansa. Kyllä syksytalavisin kun on polttopuu mettäs rankoja keräämäs, niin saa hien pintahan varmasti päivän aikana. Liikkuminen nostaa yleeskuntoa ja muutoonkin, se on terapiaa mielehenkin.
ei siihen varmaankaan ole mitään hokkus
pokkus konsteja. Valitset kävelyn aina
kun mahdollista, auton käytön sijaan ja
mieluummin rappuset kuin hissi. Tärkein
on kuitenkin oma tahto, tsemppiä:))
joskus mukava naapuri, jonka kanssa kävimme sali- ja vesijumpassa kerran viikkossa.
Tällainen lenkki- ja liikunta ystävä on siitäkin hyvä silloin, kun ei m i l l ä ä n meinaa saada pehvaansa irti sohvasta.
En minäkään kehdannut kieltäytyä, kun ystäväni soitti ja "höykytti" lähtemään, samoin tämä varmaan toimi toiseenkin suuntaan.
Nyt kun olemme muuttaneet toiselle paikkakunnalle, minulla ei ole tällaista innoituksen lähdettä :/..ja ei ole kyllä katuvalojakaan, pimeääkin kuin "siellä" jouluna..
totta turiset "höykytti"....minunki pittää hommata semmonen persiille potkija...ehottomasti
on joskus tarpeen, tai olisi..täälläpäin ei asu kuin maalaisemäntiä, ja hehän eivät perusta paljoakaan "joutavasta" pitkintietä juoksenteluista :/
Itse olen kanssa hyvin laiska liikkumaan mutta tuo koira pitää huolen siitä, että lenkillä on käytävä säännöllisesti, satoi tai paistoi.
Ja nyt vuoden verran olen ollut siitä yksin vastuussa ja hyvin on mennyt töissä käynnistä huolimatta. Myönnettävä on, että joskus, varsinkin viikonloppuaamuisin tekis mieli jäädä sinne sängynpohjalle. Mutta parempi kuitenkin näin.
Eihän se koira toki pelkästään minun lenkittäjänä ole, onhan se muutenkin mukava kaveri. Ja täytyyhän ihmisen eläimistä tykätä, jos koiraa meinaa pitää.
Onhan yksin asuvalla kuitenkin hyvä olla joku paikka, jonne koiran voi tarvittaessa viedä hoitoon.
saa jäädä,yksin kun ei uskalla sinnekkään mennä enää.
Huono kunto ja ei jalat kestä juosta kun nuorempana.
Kaikenlaisia on ollu liikkeellä vai jäikö trauma nuoruudesta kun keskellä ,metsää tapasin juuri näitä joita nyt pelkään.
Päivänvalossa ja ihmisten keskellä on parasta liikkua.
Olen kokenut ja kokemassa ihan samaa. Se on kuulemma vaan sellainen juttu, että ihmisen hermot tottuu mihin opetetaan.
Liikkumattomuus tulee tavaksi ja liikunta tuntuu epämiellyttävältä.
Olen nyt vähän päässyt tavoistani ja liikun puoli tuntia kuutena päivänä viikossa. Sunnuntai on vapaapäivä, ei pakkoa tehdä yhtään mitään. Ja liikunta tuntuu helpommalta ja helpommalta, kun voimat lisääntyy ja lihakset kehittyy.
Olen myös yrittänyt liittää siihen mukavia assosiaatioita, kuten radio lenkillä ja kotiaerobikissa televisionauhoitus jotain kivaa ohjelmaa.
...sanoa pätevää temppua mutta kyllä se on vain itse tehtävä se päätös,että lähtee lenkille ym.
Voin omasta kokemuksesta sanoa,että ajattele ne hyvät puolet mitä siitä saa,on se kuule mukavaa sitten löhöillä ja katsella esim. lempi ohjelmia Tv.stä kun ensin käy lenkillä ja käy suihkussa on se autuaallinen olo mulla ainakin ja en voi rauhoittua ennen kuin olet käynyt lenkillä.
Olen kylläkin liikkunut koko ikäni ja todella paljon en tiedä onko se mulle jonkinlaista huumetta mutta minä kaipaan liikuntaa monella tavalla.
Jos sinäkin aloittaisit ensin pienillä lenkeillä ainakin joka toinen päivä niin kyllä ne siitä itestään lenkit sitten pitenee ja se kannattaa tehdä,että palkitsee itsensä suorituksen jälkeen en tarkoita millään suklaalla mutta muuten.
Ja muista ottaa sauvat mukaan ne antaa liikettä myös ylävartaloon mutta se on tärkein,että pyrit oikeaan tekniikkaan sauvojen veteleminen ei auta yhtään.
Sanoit olevasi aivan terve ja se on ihmisen tärkein asia mikään muu ei ole niin tärkeää muista se ja pyri se myös säilyttämään ja lähde lenkille sillä liikunta on parasta ennalta ehkäisevää lääkettä eikä maksa paljon.
Minäkin tiedän paljon ystäviä ja kavereita,jotka ensin olivat kaikkea liikuntaa vastaan mutta sitten kun oma terveys alkoi horjua niin sitten alettiin vasta käymään lenkillä kyllähän se auttaa vielä silloinkin mutta on kohta jo myöhäistä.
Eihän liikunta sinänsä estä mitään sairauksia mutta riskit on paljon pienemmät.
Sressin poistoon liikunta on minusta parasta lääkettä nimimerkki kokemusta on.
Jos vielä löydät jonkun kaverin ja yhdessä tsemppaatte toisianne niin siitä saa hyvän mielen.
Huom. Jätä auto pitempiä reissuja varten.
Joo ihan totta, esim. kauppareissut voi käyrä ihan mainiosti vaikka polkupyörällä. Ainakin kun on tällaanen pienempi talous, niin tuloovat pyöränsarves kevyesti. Itte en autohon koske ennenkun on ihan viimeenen pakko, jos tarvittoo hakea jotaan sellaasta mitä ei pyöräs saa tuoruksi tai sitten on työhommis kiire jotta ei joura aikaalemahan.
mutta kun itselläni kävi tänä kesänä niin, että pyörän otin talvisäilöstä ulos ja laitatin uudet renkaatkin. Siinä se seissyt nököttänyt seinän vieressä ja minä vaan suhailen yariksellani. Kauppaan ei ole kuin kilometri ja sen joutaisi vaikka kävellä. Totta puhut. Ei ole useinmiten ihmeitä ostettavaa paitsi silloin, kun lapset tulevat syömään. Ei se kuitenkaan tapahdu edes joka viikko, mutta luulen, että naisella on kuitenkin enemmän ostettavaa kaupasta kuin miehellä. Olen nyt lukenut näitä vinkkejä ja ilokseni todennut, että ne ovat olleet hyviä. Yritän tässä ryhdistäytyä :-) Kiitos!
ps. pieni puolustus,töissä on aivan hirvee kiire ja prässi kai se vähän vie mehuja, mutta liikunta kyllä toisi lisää energiaa
ala liikkumaan,tulen täältä ja annan vauhtia ja kyllä pyöräsi saa sellaista kyytiä,että et ole kuuna päivänä nähnyt!;DHus,hus,heti se "varis"talliin!
se on (laiskan) niin helppo hypätä siihen pököttiin, tai jarikseen;) Niin tuota itsekkin viime talvena PÄÄTIN, että keväällä alan mennä pyörällä töihin. Vaan tuossa se pyörä on seissyt vuoden koskematta seinustalla. Eikun kesällähän sitä pikkusen siirtelin ruohoa leikatessa.
Ja siks minä tarviin sen koiran, muuten jalat surkastuu.
Mutta koitappa sinä nyt ottaa oppia noista himoliikkujista ennekuin nessie tulee antamaan niin kovat vauhdit, ettet enään uskalla nousta koko pyörän selkään.