Yritin tuolta sukututkimusseuran sivuilta saada tietoa, mutta en sitä löytänyt, tai sitten en ihan ymmärtänyt tuota henkilötietolaki-selvitystä.
Eli, mitä tietoja sukututkija saa laittaa sukututkimukseen ilman elossa olevan henkilön suostumusta?
Entä mitä tietoja saa laittaa kuolleesta henkilöstä, joka kuitenkin oleellisesti liittyy elossa olevan henkilön menneisyyteen?
Eli, mitä tietoja sukututkija saa laittaa sukututkimukseen ilman elossa olevan henkilön suostumusta?
Entä mitä tietoja saa laittaa kuolleesta henkilöstä, joka kuitenkin oleellisesti liittyy elossa olevan henkilön menneisyyteen?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tietosuojavaltuutetun toimiston sivuilta löytyy tämä: Sukututkimus henkilötietolain mukaan
http://www.tietosuoja.fi/1976.htm
Siellä lukee mm.:
Sukututkimuksen tekijän pitää ilmoittaa elossa oleville suvun jäsenille
tutkimuksestaan
tutkimukseen otettavista tiedoista
kuinka laajasti sukututkimusta tullaan luovuttamaan suvun jäsenille ja mahdollisesti ulkopuolisille
painatetaanko se kirjaksi, joka on kaikkien ostettavissa jne.
Samalla on syytä ilmoittaa, että rekisteröidyllä on oikeus kieltää itseään koskevien tietojen ottaminen rekisteriin.
...jonkun henkilön tietoja laitetaan sukututkimuskirjaan häneltä mitään kysymättä?
Harvempi kai kuitemkaan ketään oikeuteen haastaa koska on niin iso prosessi...
Henkilötietolain 18 §:n 1 momentin mukaan saa sukututkimusrekisteriin kerätä ja tallettaa
sukuun kuuluvasta henkilöstä ja tämän aviopuolisosta yksilöintitiedot samoin kuin
muut sukututkimuksen kannalta tarpeelliset henkilötiedot sekä
yhteystiedot.
Lain esitöiden mukaan yksilöintitiedoilla tarkoitetaan nimeä, syntymäaikaa ja -paikkaa, vihkimisaikaa, kuolinaikaa ja -paikkaa sekä arvoa ja ammattia.
Tiedottamisvelvollisuus ja rekisteröidyn kielto-oikeus
Henkilötietolain 24 §:n mukaan rekisterinpitäjän on henkilötietoja kerätessään huolehdittava siitä, että rekisteröity voi saada tiedon
rekisterinpitäjästä ja tarvittaessa tämän edustajasta
henkilötietojen käsittelyn tarkoituksesta sekä
mihin tietoja säännönmukaisesti luovutetaan.
Sukututkimuksen tekijän pitää ilmoittaa elossa oleville suvun jäsenille
tutkimuksestaan
tutkimukseen otettavista tiedoista
kuinka laajasti sukututkimusta tullaan luovuttamaan suvun jäsenille ja mahdollisesti ulkopuolisille
painatetaanko se kirjaksi, joka on kaikkien ostettavissa jne.
Samalla on syytä ilmoittaa, että rekisteröidyllä on oikeus kieltää itseään koskevien tietojen ottaminen rekisteriin.
Henkilötietolain 24 §:n 2 momentissa todetaan, ettei edellä selostettu informointi ole tarpeen, jos tietojen antaminen rekisteröidylle on mahdotonta tai vaatii kohtuutonta vaivaa. Arvioitaessa sitä, aiheutuuko rekisteröidyn informoinnista kohtuutonta vaivaa, tulee lain esitöiden mukaan ottaa huomioon muun muassa rekisteröityjen määrä ja käsiteltävien tietojen ikä. Erityisesti hallituksen esityksessä (HE 96/98) todetaan, että kun tietoja käsitellään historiallista tai tieteellistä tutki-musta varten, voi tiedon antaminen olla mahdotonta tai vaatia kohtuutonta vaivaa.
" Sukututkimuksen tekijän pitää ilmoittaa elossa oleville suvun jäsenille tutkimuksestaan
tutkimukseen otettavista tiedoista
kuinka laajasti sukututkimusta tullaan luovuttamaan suvun jäsenille ja mahdollisesti ulkopuolisille
painatetaanko se kirjaksi, joka on kaikkien ostettavissa jne. "
Näinhän pykälä sanoo...
Viime vuonna ilmestyi sukukirja, jossa oli runsaasti lähisukuani. En itse eikä kukaan kyselemistäni kuitenkaan ollut saanut pienintäkään vihiä projektista etukäteen. Kun kummastelin asiaa tekijälle, hän sanoi kysyneensä asiaa lakimieheltä etukäteen ja asia kuulemma oli ok. Eli olisiko kyseessä sitten ollut se pykälässä mainittu "kohtuuton vaiva" ...
Onhan se aika kummallista jos tuo "kohtuuton vaiva" kumoaa koko tietosuojalain sukututkimuksen osalta. Kohtuuton vaiva on kuitenkin niin tulkinnanvaraista ja mahdollisesti estää ketään viemästä asiaa eteenpäin.
Tosin Tietosuojavaltuutetunhan niitä rikkomuksia käsittääkseni pitäisi sitten selvitellä, eli ei kai siitä mitään kustannuksia yksityiselle henkilölle tule.
Luulis että "kohtuuton vaiva" käsittää esim. ulkomailla asuvia sukulaisia...
kirjaa tehdään tod,näk. pitkään suunnitteluvaiheesta painatukseen, ja jo ennen varsinaista suunnittelua on ollut ainakin idea, joten aikaa lupien hakuun on ollut. Postikin kulkee suht nopeasti maailman sivu. Eri asia on henkilöt, joiden asuinpaikka ulkomailla ei ole tiedossa.
Asiaa sivuten, mietin miten sitten kiellon antaneiden henkilöiden tila täytetään, jos ko. sukuhaaran vanhemmat ja nuoremmat jäsenet ovat antaneet luvan.
Tyhjä paikka vai ilmoitetaanko asia tekstillä tyhjässä boxissa " x "?!
Kuinkahan moni sukututkimuksesta kiinnostumaton ihminen näitä kirjoja lukee ja tutkii? Montako oikeusjuttua on mahdettu nostaa? Mistä henkilöä edes tietää nimensä olevan sukutauluissa?
Tämä laki menee mielestäni saivartelun puolelle, jos normaaleista matrikkeleista saatuja tietoja ei voisi siirtää sukututkimusta käsittelevään teokseen.
Henkilö, joka kieltää tietojensa julkaisemisen sukutauluissa, ei mielestäni ole käsittänyt mitään sukututkimuksen ideasta. On ihan oikein, ettei häntä sitten mainitakaan. Pannaan se tyhjä täplä siihen.
Mutta lasten ja heistä eteenpäin pitää päästä mukaan omaan sukupuuhunsa.
Ettei nyt tulisi väärinkäsitystä, niin minä kyllä tuolle sukukirjan tekijälle olisin ilomielin antanut lähisukuni tiedot OIKEINA, jos ylipäätänsä hän olisi niitä kysynyt ja ilmoittanut johonkin laittavansa. Nyt kaikki tietomme ovat vähän hassusti ja kieliopillisia kömmähtelyjä näkyy (kuten koko teoksessa).
..henkilöitä jotka haluaisivat antaa vain esim. nimen ja syntymäajan tutkimukseen, mutta ei esim. kummien tietoja. Onhan se aika tylyä jos ei edes kysytä mitä tietoja henkilöstä saa tutkimukseen laittaa, onhan se yleensä kuitenkin kaikkien sukulaisten luettavissa.
Mun mielestä pitää kuitenkin aina kunnioittaa henkilöiden omaa tahtoa omien tietojensa kohdalla ja samallahan tiedot tulee varmasti oikein kun ne on henkilöltä itseltään varmistettu.
Tuttavani sukututkimuksessa kun ei ole näin menetelty niin nyt ovat monet sitten kohdistaneet suuttumustaan tutkimuksen toimeksiantajaa kohtaan. Tämä kuitenkin olisi ollut vältettävissä jos olisi toimittu "suositusten" mukaan ja lähetetty esim. kyselykaavakkeita sukulaisille.
ei kummien tietoja ole ja jos niitä löytyy niin tutkijan kätkö3:ssa.
Mielenkiintoista tosiaan...jengi kailottaa omiaan ja kolleegoiden tietoja sotuista diagnooseista, tuloista ja varallisuudesta näiden lisäksi aviorikoksiset yms. juorut julkisesti mm. mobileen ja sitten vouhotetaan nimen ja synt. ajan sukututkimustiedoista. En yleistä, mutta jösses sentään.
Jos teet sukututkimusta ihan harrastuksena ja keräät tietoja omasta suvustasi, niin ei ole mitään estettä merkitä muistiin kaikki sukulaisten tiedot.
Sinä voit tehdä sukutaluja ja kirjata kaikki tiedot tietokoneesi sukututkimusohjelmiin, eikä sinun tarvitse kertoa asiasta kenellekään. Omiin tietoihisi voi kirjoittaa myös kaikki saamasi tiedot muistiin.
Mutta asia muuttuu heti, jos rupeat julkaisemaan tutkimuksiasi ja vaihtamaan tietoja esim. internetissä. On viisainta silloin pysytellä niissä, jotka ovat jo manan majoilla. Eli 1900-luvun alkuvuosiin ja sitä ennen.
On viime aikoina korostettu sitä, että henkilö voi kieltää tietojensa antamisen.
Tätä pitäisi harkita vakavasti, sillä kielto johtaa siihen, että myöhemmin tehtävät sukututkimukset pudottavat pois paitsi kiellon antajan, myös hänen lapsensa ja heidän jälkikasvunsa, joten he eivät voi päästä mihinkään sukukirjaan, vaikka haluaisivat.
On mielestäni väärin estää vielä syntymättömienkin ihmisten harrastukset tai rajata heidän oikeutensa omiin sukupuihin.
Kiellon voi rajata esim. siihen, että eihalua omia tietojaan mukaan, vaan pelkkä nimi sallitaan sukutaulussa, mutta jälkikasvu saa itse päättää, miten heidän tiedoistaan mukaan otetaan.
Itse olenkin pidättäytynyt harrastusmuotoisessa tutkimuksessa joka käsittää vain vanhoja tietoja, ja jotka ovat vain omissa papereissa.
Mielenkiinto tietosuojaan heräsi erään tuttavan suvun tutkimuksesta. Siinä kun on tehty mielestäni jo monta ikävää "rikkomusta", mm.toimeksi saaneen tutkijan nimeä ei ole kerrottu, ei ole ilmoitettu tutkimuksen alkamisesta kaikille sukulaisille, ei ole ilmoitettu mitä tietoja tutkimukseen tulee, ei ole kysytty lupaa tietojen julkistamiseen jne.
On aika ikävää että näin toimitaan, en yhtään ihmettele jos jotkut inhoavat sukututkijoita.
Minusta sukututkijan pitää kunnioittaa kaikkia tutkimuksensa kohteita, ovat sitten elossa tai vuosisatoja sitten eläneitä.
Omissa tutkimuksissani on tullut vastaan parikin miesmurhaa, muutama muukin linnareissu, sillä esim. viinanpoltto 1800-luvulla oli ihan yleinen sivuelinkeino, jota sitten lain kouralla yritettiin lannistaa. Sakkotuomiotkin merkittiin kirkonkirjoihin.
Ne ovat mielenkiintoisia tarinoita, joiden soisi jäävän jälkipolvillekin tiedoksi, kun tutkija on ne esiin kaivellut.
Jos tehdään julkaisu suvusta, niin tarinat voidaan kertoa erillisinä lukuina ilman tarkkoja sukulaisuustietoja, niin että kenenkään ei tarvitse tuntea kauhistusta siitä, että OMA isoisoisoisä on tehnyt jotain tuollaista lainvastaisuutta.
Muutenkin jutut, joita suvun piirissä kulkee, voidaan kertoa otsikolla Kerrotaan, että... tai Tarinan mukaan kävi niin...
Vastaanotto on silloin lempeämpi.
kun toinen vanhempani kieltäytyi antamasta tietoja suku-kirjan tekijälle/tutkijalle ymmärtääkseni itsestään, niin en minäkään voi antaa tietoja vaikka tahtoisinkin?
Tietosi ovat sinun omaisuuttasi. Jos äitisi ei anna omia tietojaan, pitää sukulinjaan vain merkitä: Antin ja Eevan lapset Matti, Kauko, Reetta sekä tytär,jonka tietoja ei ole käytettävissä, hänen poikansa Arvo Ensio, s. xx.xx.xxxx.
En voi ymmärtää, ettet saa omia tietojasi antaa, niistä ei muut voi päättää.
Ehkä tähän mielipiteeseen voisi joku asiantuntija antaa vastauksen tarkemmin.
..ja sitten iskee browseriisi hijacker tms. öllötys ja kun täyttelet "yksityistä" taulukkoasi, katoavat sekä omat että ne sukulaisen tiedot data-avaruuteen, ja kohta on koko suku massapostituksen uhreja ja suodattimet ohjelmista tukossa...
että silleen ne sitten nämä mainosohjelmat myös leviävät.
Minusta kysyminen on erittäin tarpeellista ja varsin korrektia,itse olen kysynyt luvat,yksi puhelinsoitto ja homma toimii.
Sitä pientä puheluahan voi käyttää myös täydentämään puuttuvia tietoja,jos asianomainen on suostuvainen sukututkimuksen "uhriksi".Mieluummin kysyn kuin kadun mahdollisia väärinkäsityksiä ja suvun joukkopakoa kun näkevät omat tietonsa kartoissa.
Ja kyllä tietosuojalakia nykyisin käytetään kuten esim kotirauhanrikkomus-kohtaa, törkeastä rikoksesta rikesakkoon asti.
Suomeksi siis linnatuomiosta sakkoihin.
Vaivaa kysymisessä on, mutta toisaalta, kuka meistä haluaa joutua henkilökllisyysvarkauden uhriksi jonkun harrastuksen takia ??
Ihmettelen moista lakimiestä joka tuollaisen luvan voi antaa, sillä viestintälakihan on eduskunnan virpoma.
Parempi katsoa ja katua kuin katsoa katua.