Kun herään aamuisin
ja haen Sinua,
minusta tuntuu,
että puolet itsestäin puuttuu,
kirjoitan Sinulle
lievittääkseni
polttavaa kaipuutain,
olen kiitoollinen Sinun
Sinun rakkautesi ihmeen tähden,
olen täynnä ihania tunteita
päiväni ovat niin paljon
onnellisempia
kun olet maailmassain,
meidän syvällinen yhteys
muodostuneena
niistä kaikista
yhteisistä tunneistamme,
jotka olemme
viettäneet yhdessä,
megneettiset voimat
kuljettaa
rakkauden intohimoisia aaltoja
seuraten kaikkialle,
aallokko velloo
suurentuen
niinkuin rakkautemme,
onnestain on puolet Sinun.
ja haen Sinua,
minusta tuntuu,
että puolet itsestäin puuttuu,
kirjoitan Sinulle
lievittääkseni
polttavaa kaipuutain,
olen kiitoollinen Sinun
Sinun rakkautesi ihmeen tähden,
olen täynnä ihania tunteita
päiväni ovat niin paljon
onnellisempia
kun olet maailmassain,
meidän syvällinen yhteys
muodostuneena
niistä kaikista
yhteisistä tunneistamme,
jotka olemme
viettäneet yhdessä,
megneettiset voimat
kuljettaa
rakkauden intohimoisia aaltoja
seuraten kaikkialle,
aallokko velloo
suurentuen
niinkuin rakkautemme,
onnestain on puolet Sinun.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Olipa kaunista runoutta :)
Voi kaunis kiitos MIkael
tyhjä paikka, kaipauksen syvä ääni ja rakkaus
- huoh ja huoh :)
Runostasi huokuu syvä rakkaus, olet onnellinen
ja varmaan on toinenkin osapuoli.
Kiitos runoelämyksestä ja lempeitä tuulia luokses.
Kiitos :)
eipä tää elämä aina niin ruusuilla tanssimista ole, nytkin on läheisillä huolia, murheita... mut onneksi on muru, jonka kainaloon käpertyä ja hellien nauttia ja saada tukea...
tähän sopii hyvin runo;
Murhe kyllä pitää huolen itsestään, mutta saadakseeen kaiken irti ilosta on oltava joku, jonka kanssa jakaa se. (Mark Twain)
Aamulla havahduin
ihmisten heräämiseen
laitoin ikäväni nukkumaan,
halasin Sua huomeneksi,
palatessani heräävään päivääni,
sähkömagneettisen suudelman
lähetin lemmenmuotoisena,
kuten aina puolellesi teen.
-Rakkaudella Tulitukalle-
Runon viulu tulitukalle
heleästi soi,
halit ja rakkauden tunnustukset
heräävään aamuun,
sydän lämpöisenä vilkkuen
kultareunaisin,
lemmen tuli palaa
toivois vaikka mitä sydän salaa,
matkaan lähettää
suudelman sähkömagneettisen kuuman
tuoden hekuman aamuun ja huuman.
(tää oli pikaruno)
Ikävä ottaa vallan illalla,
vaikka yritän sitä pakoilla.
Radiossa soitetaan tunteellista musiikkia,
taas putoan kaipuun kuoppaan.
Aamulla sieltä on ylös kiivettävä,
jotta saisin jotain tehtyä.
Pientä ongelmaa koneen kanssa,
älä hätäile kultaseni.
Taidan tarvita nimimerkkiä.
(Rakas olet Luonteva)
Iltapäivää runoilija
Margitta sinä ihana runoystävä,kiitos :) tulisieluja olemme molemmat, luovuuden innottamana runoja syntyy rakkauden kaipuusta ja lievittäähän tämä ikävää kun runoja rustataan...eix niin ja tulos on mikä milloinkin...ihanaa olla rakastunu, ja helliä murua...ja aistia toisen onnellisuus...
rakkaudellista ja ihanaa vapaapäivää :)
Elävästi kuvaat,
kuin puolet ois pois?
Tiedätkö,minä kannan itsessä
tuota,puolet on poissa.
Olenki sanonu,
se oikea käsi,
on elämästäni poissa.
Tänää lenkillä ,
ajatukset teki työtä.
Jotenki koin,
sydämessä on,
avoimia ,vesiä.
Ne on ,ei voi tyhjäks tehdä.
Rakkaus,virran,sydän kokee.
Rakkaudella.Liisa
Kaunis kiitos Liisa vastauksesta
haikeanan luin,
Voi Liisa, Sinäkin, miltä se tuntuu,
kun vahva syvällinen yhteys
rakkaan kanssa ja kun herää aamuun yksin,
tänäkin aamuna herkkänä ja avoimena
sydämessäin niin kauniita ajatuksia,
Voisin syleillä vaikka koko maailmaa
ja halia runoystäviä *lämmin hali* kaikille...
Ruskanhehkua,
lempeitä tuulia rakkauden kosketuksia
runosielu :)
Kiitos lämpimistä sanoistas.
Olen kokenu tuon aamun,
oli kaunis kesäaamu.
Mies herätti aamukahville,
sanomalla,aamuaurinko nousee.
Mökillä sielä,juotiin yhteiset,
viimeiset aamukahvit.
Mies meni liiteriin,
haki viikatteen teroitti.
Menin perästä sisälle,
hän lepäs petillä,oli lähteny.
Rakas ,sinä joka olit uskollinen,
nyt sinä jätit minut.
Sinulle näin avoimesti kerron,
aikaa on jo kulunu,mut kyynel,
vieläki nousee.
Nyt lähden sauvakävelylle,
metsä on minulle rakas paikka.
Kiitos sinulle ,rakkaudella .Liisa
Kuinka koskettavaa... syvältä riipaisi lukea,
kyyneleet, ihmeellistä, miten sitä runoystävinä sielun sisaren tuntee...
Kuinka sitä nauttiikaan rakkaan ihmisen läheisyydestä, antaa hellyyttä ja suukotella, jutella kaikesta, kun toinen on ymmärtäväinen, rakastaen ja tukien toinen toistaan.
Olen opetellu ja nykyään osaankin elää tätä päivää, ei odotuksia huomiselle, kun ei tiedä huomisesta, mitä se tuo tullessaan
niinkuin se aamu silloin sulle,
viimeiset aamukahveet rakkaan kanssa,
ei koskaan tiedä,
siksi elää joka päivää nauttien ja sanoa, ajatella kaunista...ja jos ei ole hyvää sanottavaa, niin parempi olla silloin hiljaa...
minä lähden kans aamulenkille metsään :)
Tänä aamuna
ajatus Sinusta on niin
äärettömän kaunis
sydämessäin, josko sanoiksi pukis sen;
sametinpehmeä
sydämein rajat
pikkuhiljaa
kuin herkän, aistikkaan kukan
terälehdet aukeaa
rakkauden lämmössä
ja lempeissä tuulissa
antautuen elämän virran
aalloille...
noin kauniista rakkausrunosta...
Mikael
myös suukkoja täältä...
Mikael, maalaan nimesi
arvostuksella
jumaloiden Sinua,
minun ei tarvitse sanoa Sinulle;
Rakastan Sinua,
katse sen kertoo
minun hellyydestä täyttyneet
silkkisen pehmeät käteni
kaipaavaa poskeasi vasten
värähtelee,
suudelmasi kutittaen niskan herkkää hipiää
kikatan
kun suutelet suullein
taivuttaen minut kuin ruuvin mutkalle,
taituurudella viekoitellen
suukotellen
kiihottaen koko aistillisuutain
veit minut suloisen nautinnollisesti
siihen valtakuntaan
missä vain Sinä rakkaani
saat tehdä mitä tahdot.
~~~~~~~~~~~~~~~~
Ei voi olla kauniimpaa
kuin herätä viereltäsi,
kätesi kädelläin
kuin olisimme yhtä,
Sinä minussa
kuin olisimme taivaassa*****
~~~~~~~~~~~~~~~~
Voi Mikael... kuinka paljon kaipaankaan
Sua, syliisi...
Olimme kaksi
vapaata kulkijaa
paljon kärsimyksiä koettu
etsien suojaan-
jonnekin,
varovaisin askelin
käsi kädessä
tukien ja rakastaen-
vahvistumme,
kiedoin ympärillesi
kauniin purppuranpunaisen viittani-
herkkyydellä,
helmaan olen kätkenyt
salaisuuteni helmet-
luottamuksella,
silmäsi ei näe
mutta sydämesi näkee ja tuntee
aidot jalokivet-
rakkauden,