eile meil oli kirjallisuuen päivä eläkeläistalolla ja aika monta meitä tuli peräti 11 ihmistä, mikä oli harvinaista.
sylvi kekkosen kirja kiinnosti monia.
sen kirjan puiminen jäi näin jälkee päin aateltuna rakkauskertomukseksi,ei juuri kukkaa puhunu siitä mite kovilla hää oli, ko kekkonen tienas leipää maailmalla ja oli oman tiensä valinnut. se johtu vissii siitä ko porukas ei ollu ko 1 mies.
no oliha hyö oikee rakastavaisii ja aino suholan kynän jäliltä iha oikea lave story.
sylvi oli lukihäiröinen, ihmettelen et mite hää on kumminkin kirjottanut niin monta kirjaa peräti 5. paljo hää sai kestää kekkosta niien nais seikkailujen takkii ja niist hää oli tietonen,mutta ko hää sairastu hänest ei ennää ollu puolisoksi.
mut nuorna heil lempi rouhus, hyö puhuivat keskenää lapsen kielellä ja kekkonen nimitti pupupsi ja monia muitakii lempinimmii heil oli.
se oli heil suurta intohimmoo, et piti oikee puollustella,sylvi sano et luonnollisten viettien ylenkatsominen oli nurjamielisyyttä elämän antimia kohtaan. aika hienosti sanottu.
tuos kotimatkalla ajaes ,tuo sylvin mielipide tuli mielee ja aattelin sen sopivan äitiini.hää oli kova miesten perrää, hää rakastu melkee jos vaa mies tuli kohalle.hänen turmiokseen miehet olivat ain pettureita tai muute hulivilejä. ehkä hää halus nautii erotiikasta eikä ylenkatsoo sitä,kute sylvi sano.
muistan kerran, en tarkaa muista oliko se sodan aikaa vai välirauhan, myö mäntii valamon luostariin ,saatii sielt keittiöstä hommii.sinne tuli suomalaisii sotilaita ja päällystöä.
ätini ihastu siel errääseen sotilaaseen ja ei hänelkää mitää naiskauneutta vastaa ollu,äitini oli kaunis nainen.hyö piti silmäpellii koko päivän,ain kun kohalle sattuivat,minnuu ihan nolotti,et joku huomaa.
illalla mäntii sallaa sotaherran huoneeseen hää oli järjestänny kahvit huoneeseen ja anto minul karamellii. yks kaks kuului käytävältä saapaitten kopinaa ja koputus ovelta,siel oli ylempi sotaherra ja tämä äitin ihastus pani meiät huonees olevaa komeroo piiloo.siel piti olla ihan hiljaa ja tuntu ettei herrat lähe ollenkaa pois. vihdoin ja viimein kuului asennon ääni ko kantapäät kolahti yhteen ja päästiin pois jalat puuduksissa.
mie sanoin et lähetää, mut äiti sano et mää sie mie tuun peräs. sotilas katso ettei käytäväs ollu kettää ja mie pujahin omalle puolelle.
aamulla äitii ei näkyny missää, piti jo lähtee töihi eikä vaan kuulu. minult kyseltii mis äitis on, sanoin vaa etten tiiä, tais männä kellarii. hää tuli vast ko työt oli jo alkanu, sai aika sapiskat ja meinattii joutuu lähtee,en muista mitä hää sano syyks.
mut niin hänelkii oli sitä intohimmoo ettei pysyny miehist yhtää eros,vaik tiesi et se on vaarallista.samoin se olis ollu sille sotilallekkii ,oli ankarasti kielletty mänemäst kenenkää huoneeseen ,jos se olis tullu ilmi et myö oltii siel ,ei ois tullu armoo se olis ollu lähtö ja mitä sit ois saannu sotilas.
onneks siit selvittii kuitenkii.
mie luulen et on siunaukses minulle etten oo perinny äitini hurjaa rakkautta miehii. vaik kylhä mie tykkään katella kommeita miehii ja jutella heiän kans.
mut en tuommosesta intohimosta tiiä ko sylvil ja äitilläinkii, rauha heil molemmille, sylvi oli hieno vahva nainen samoin äitini.
äiti oli aikansa kasvattama ihminen, jolloin mies oli tärkein,joka syötettii ensin ja kaikessa muussakii mies oli etusijalla, mutta miehen piti antaa naiselle turva ja huolehtia perheestä,siin äitillä vaa kävi huono tuuri, niist miehist ei ollu perhe elämää. täskii voip sannoo vanhan tutuks tulleen sanonnan ,miks naiset rakastuu ain rentuihin.
rattoisaa viikonloppua kaikille.
sylvi kekkosen kirja kiinnosti monia.
sen kirjan puiminen jäi näin jälkee päin aateltuna rakkauskertomukseksi,ei juuri kukkaa puhunu siitä mite kovilla hää oli, ko kekkonen tienas leipää maailmalla ja oli oman tiensä valinnut. se johtu vissii siitä ko porukas ei ollu ko 1 mies.
no oliha hyö oikee rakastavaisii ja aino suholan kynän jäliltä iha oikea lave story.
sylvi oli lukihäiröinen, ihmettelen et mite hää on kumminkin kirjottanut niin monta kirjaa peräti 5. paljo hää sai kestää kekkosta niien nais seikkailujen takkii ja niist hää oli tietonen,mutta ko hää sairastu hänest ei ennää ollu puolisoksi.
mut nuorna heil lempi rouhus, hyö puhuivat keskenää lapsen kielellä ja kekkonen nimitti pupupsi ja monia muitakii lempinimmii heil oli.
se oli heil suurta intohimmoo, et piti oikee puollustella,sylvi sano et luonnollisten viettien ylenkatsominen oli nurjamielisyyttä elämän antimia kohtaan. aika hienosti sanottu.
tuos kotimatkalla ajaes ,tuo sylvin mielipide tuli mielee ja aattelin sen sopivan äitiini.hää oli kova miesten perrää, hää rakastu melkee jos vaa mies tuli kohalle.hänen turmiokseen miehet olivat ain pettureita tai muute hulivilejä. ehkä hää halus nautii erotiikasta eikä ylenkatsoo sitä,kute sylvi sano.
muistan kerran, en tarkaa muista oliko se sodan aikaa vai välirauhan, myö mäntii valamon luostariin ,saatii sielt keittiöstä hommii.sinne tuli suomalaisii sotilaita ja päällystöä.
ätini ihastu siel errääseen sotilaaseen ja ei hänelkää mitää naiskauneutta vastaa ollu,äitini oli kaunis nainen.hyö piti silmäpellii koko päivän,ain kun kohalle sattuivat,minnuu ihan nolotti,et joku huomaa.
illalla mäntii sallaa sotaherran huoneeseen hää oli järjestänny kahvit huoneeseen ja anto minul karamellii. yks kaks kuului käytävältä saapaitten kopinaa ja koputus ovelta,siel oli ylempi sotaherra ja tämä äitin ihastus pani meiät huonees olevaa komeroo piiloo.siel piti olla ihan hiljaa ja tuntu ettei herrat lähe ollenkaa pois. vihdoin ja viimein kuului asennon ääni ko kantapäät kolahti yhteen ja päästiin pois jalat puuduksissa.
mie sanoin et lähetää, mut äiti sano et mää sie mie tuun peräs. sotilas katso ettei käytäväs ollu kettää ja mie pujahin omalle puolelle.
aamulla äitii ei näkyny missää, piti jo lähtee töihi eikä vaan kuulu. minult kyseltii mis äitis on, sanoin vaa etten tiiä, tais männä kellarii. hää tuli vast ko työt oli jo alkanu, sai aika sapiskat ja meinattii joutuu lähtee,en muista mitä hää sano syyks.
mut niin hänelkii oli sitä intohimmoo ettei pysyny miehist yhtää eros,vaik tiesi et se on vaarallista.samoin se olis ollu sille sotilallekkii ,oli ankarasti kielletty mänemäst kenenkää huoneeseen ,jos se olis tullu ilmi et myö oltii siel ,ei ois tullu armoo se olis ollu lähtö ja mitä sit ois saannu sotilas.
onneks siit selvittii kuitenkii.
mie luulen et on siunaukses minulle etten oo perinny äitini hurjaa rakkautta miehii. vaik kylhä mie tykkään katella kommeita miehii ja jutella heiän kans.
mut en tuommosesta intohimosta tiiä ko sylvil ja äitilläinkii, rauha heil molemmille, sylvi oli hieno vahva nainen samoin äitini.
äiti oli aikansa kasvattama ihminen, jolloin mies oli tärkein,joka syötettii ensin ja kaikessa muussakii mies oli etusijalla, mutta miehen piti antaa naiselle turva ja huolehtia perheestä,siin äitillä vaa kävi huono tuuri, niist miehist ei ollu perhe elämää. täskii voip sannoo vanhan tutuks tulleen sanonnan ,miks naiset rakastuu ain rentuihin.
rattoisaa viikonloppua kaikille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
on kuitenkin sanottava että vaikka hänen ja Sylvin fyysillinen puoli kehittyi niin eri tavalla niin Urho ei kuitenkaan koskaan hylännyt vaimoaan. Oli luonnollista, että hän tyydytti miehiset tarpeensa omalla tavallaan ja sen varmaan Sylvikin siinä tilanteenssa ymmärsi.
Toisin on nykyään. Kuusikymppinen pitkän avioliiton kokenut mies, hyppää surutta nuoremman sänkyyn ja jättää vanhenevan vaimon "lehdellä soittelemaan". Sitten vielä aikaansaadaan uusi lapsi ajattelematta ollenkaan lapsen asemaa.
Tällähän lapsella on jo syntyessään isä joka on isoisän ikäinen, eikä oikeista isovanhemmista ole enää tietoakaan.
Lapsiparat.
Suosittelen myös muita lukemaan Suholan kirjoittaman kirja Sylvi Kekkosesta. Tuntuu aivan erilaiselta koko ihminen kun tietää taustat.
Miten kovilla hän on eläessään erillään miehestään ja yrittäessään pitää maatilaa josta ei ymmärrä mitään.
Samoin tietäessään miehensä heikkoudet.
Sellaisiahan me naiset usein olemme,annamme helpommin anteeksi pettämisen kuin miehet ja
muutenkin elämme sitkeämmin kuin mies samassa tilanteessa. Nykyajan nuoret naiset eivät tosin enää. Itse olen elänyt aikoja vähän samassa tilanteessa kuin Sylvi .Siksi kai tunnen sympatiaa häntä kohtaan. Muusikon muijana sai kokea kaikenlaista ,vaikka toisaalta pidin puolenikin,etten ole katkera . Se oli sitä aikaa eikä onneksi koko elämän ajan ,vaan nuorena ollessa.
Sylvi Kekkonen käy hyvin esikuvaksi, suomalaisesta naisesta. Semmoisia me tahdomme olla,kestämme mieheltä pettämiset, lyönnit, alistamisen ja kaiken muunkin paskan. Sitten sanomme, urhoollinen nainen.
Urho Kekkonen oli kova panomies, mitä sitä kieltäminen ja siihen myös Sylvikin aluksi ihastui ja myöhemmin valtaan, että ei se sen kummempaa ollut.
Minusta on hyvä kun ihminen pystyy tuntemaan rakkautta - ilman sitä ei elämä olisi elämisen arvoista. Sylvi varmaan tunsi syvää rakkautta (myös intohimoa) Urhoa kohtaan. Heidän suhteensa oli sikäli erikoinen, että vaikka Urholla oli niitä muita naisia, niin aina hän kunnioitti ja tarvitsi Sylvin tukea ja hyväksymistä elämänsä ratkaisuihin.
Kun ajattelen omaa äitiäni niin varmaankin hänellä oli suuria intohimoisiakin hetkiä, vaikkakin lapsena ja nuorena aina ajattelee, ettei "vanhoilla" voi olla enää rakkauselämää. Toivosin, että meidän suhteemme olisi ollut avoimempi, mutta niihän se oli, ettei sellaisista asioista saanut keskustella, edes naisten kesken.
Tosin on tänään. Oman tyttäreni kanssa voimme avoimesti kertoa tunteistamme. Tiedän ja toivon, että voisin omalta osaltani helpottaa hänenkin tunne-elämää, jos se on mahdollista, mutta ainakin voin olla kuuntelijana.