Hei! Miten teidän vanhemmat ja muut läheiset ihmiset ovat suhtautuneet lesbouteen? Mun täytyy myöntää että olen ihan 100% lesbo. Kun kerroin kaikille kavereilleni lesboudestani, kaikki kaikkosivat ympäriltäni ja olen nykyään suuren kiusaamisen kohde koulussa...kaikki kiertävät minut kaukaa. Olissin eilen kertonut kaiken äidilleni kun olimme kaupungilla kävelemässä...olinkin juuri aloittamassa, kunnes veljeni käveli tyttö ystävänsä vastaan kadun toisella puolella...ja sitten vanhempani vain totesivat: "On se hyvä että meidän Simo kävelee vastaan tytön kanssa käsi kedessä, eikä kenenkään muun kanssa...silloin olis pahasti joku pielessä...Miltäköhän tuntuis olla äitinä tytölle tai pojalle joka on SELLAINEN?...Mutta kyllä mie ootan sitä päivää kun nään siun kävelevän kadulla jonkun ihanan pojan kanssa." Joten päätin jättää tälläkin kertaa kertomatta. Mulla harvoin on tilaisuutta kertoa vanhemmilleni, koska he ovat niin paljon töissä. He kyllä tietävät kiusaamisestani mutta opettajat eivät ole onneksi kertoneet lesbouteni olevan sen syy. Kukaan suvustani ei tiedä tästä mitään koska hekin ovat hirveän rasisteja koko porukka..siksi pelkään kertoa heille. Miulla ei ole siis ole ketään kenen kanssa jutella asiasta..paitsi netissä olen keskustellut muutaman tyypin kanssa,,,mut ei se ole sama asia..
Apua!
once, i had a dream and thi...
51110
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Monet homoutta pelkäävät nuoret varmasti ajattelevat juuri noin. Tosiasiassa harvat joutuvat kiusaamisen kohteeksi homoseksuaalisuutensa vuoksi. Mitä ennemmin asiasta kerrot, sen nopeammin muut asian hyväksyvät, ja voit keskityä elämäässäsi oikeisiin asioihin. Hakeudu seuraan jossa sinut hyväksytään.
Lisää asiallista tietoa saat esim. osoitteista:
http://lepakkolaakso.net/
http://ranneliike.net/
Sopii muuten kaikille, joita homoseksuaalisuus jotenkin pelottaa tai arveluttaa ;)
"Apua!
Kirjoittanut: once, i had a dream and thi... 16.10.2006 klo 12.22
Hei! Miten teidän vanhemmat ja muut läheiset ihmiset ovat suhtautuneet lesbouteen?"
Ne ovat vuosien mittaan sulaneet tasolle Inarijärvi tammikuussa.
Minä en ole koskaan oikeasti myöntänyt asiaa. Se on asia josta ei puhuta. Sieltä tulee kuitenkin hyvin ilkeämielistä puhetta homoseksuaalisuudesta jatkuvasti. Äiti on kieltänyt minua tulemasta koko lääniin. Isä hyväksyy koska olen niin vahva että jos hän minua löisi, minä saattaisin lyödä takaisin vielä kovempaa. Se on sellainen kauhun tasapaino ja kun se jatkuu vuositolkulla niin se kyllä syö minun voimiani. Tahtojen taisto joka kerta.
Minä uskon, että minun äitini puhuu kokemuksesta, toisin sanoen hän tasan tietää kuinka suvaitsemattomia ihmiset ovat ja jos vaikka minulle tulisi mieleen kantaa sateenkaarilippua pitkin kaupungin katuja niin siitä puhuttaisiin ainakin neljä sataa vuotta. Minä olen kertonut, ettei minulla ole haluja kokeilla kepillä jäätä ja että minä kyllä hyvin tunnen Suomen asenneilmaston jääkauden ja sen, että se menee yhtä nopeasti ohi kuin vaikkapa pronssikausi. Vastaus tyydyttää häntä.
"Mun täytyy myöntää että olen ihan 100% lesbo. Kun kerroin kaikille kavereilleni lesboudestani, kaikki kaikkosivat ympäriltäni ja olen nykyään suuren kiusaamisen kohde koulussa...kaikki kiertävät minut kaukaa."
Mun ei tarvinnut edes kertoa, joku toinen kertoi mun puolestani. Minä elän jonkinlaista nomadielämää Pienen Silkkisen luona, tosin sielläkin vähän sipistään.
"Kukaan suvustani ei tiedä tästä mitään koska hekin ovat hirveän rasisteja koko porukka..siksi pelkään kertoa heille."
Helmiä sioille. Tosin joku voi saada sydänkohtauksen, mikä olisi palvelus koko kansalle.
Kamalaa lukea tuollaisesta oman tyttären kohtelusta. Saan vain huokaista helpotuksesta, kun oma äitini on sanonut aikaa sitten, että minä saan tulla kotiin vaikka norsun kanssa, kunhan tulen kotiin. Niin minä olen mennyt.
Luotan äitiini ja hänen suvaitsevuuteensa, mutta en minä myöhäisheränneenä ole hänelle mitään "näistä asioista" kertonut - eipä ole oik. ollut kerrottavaakaan (vain yksi rakastuminen samaa sukup.olevaan eikä "mitään tapahtunut" - siis ei ollut suhdetta tms. Pään sisällä kyllä tapahtui paljon!)
Omalle tyttärelleni olen opettanut suvaitsevaisuutta, koettanut muokata asenteita siihen suuntaan, että erilaisuus on rikkaus. Jne. Tyttärenikin saa tulla kotiin vaikka norsu kainalossaan, kunhan tulee. Uskonpa myös, että minun tyttäreni uskaltaa ja voi minulle kertoa myös suuntautuneisuutensa, jos ei sattuisi olemaankaan "normihetero". Olisi aivan kauheaa ajatella, että hän joutuisi olemaan kaapissa ja kieltämään itseltään vain lähimmäistensä pelosta jonkin tuollaisen täysin henkilökohtaisen ja viattoman asian.
Otan osaa Catsy666 ja muutkin, jotka olette joutuneet kärsimään siksi, että olette sellaisia kuin olette- minun sympatiani saatte kympisti.
Juu...tiedän suunnillen,mistä puhut.Mäkin luuluin että mun "kaverit" ois mun kavereita,olin mä sit heteron tai en. No toisimpa oli,no mutta koita ajatella positiivisesti ootpa ainakin rohkeesti mitä todella oot muitten mielipiteistä huolimatta!Itekkään en oo kertonu VIELÄ vanhemmille,mitään eikä toi kavereiden "kannutus" ainakaan helpota asiaa..Tsemppiä!
Mä olen tiennyt ala-asteelta saakka olevani lesbo. Kaapista tulin ulos kuitenkin vasta parikymppisenä. Vanhempien käsitykset homoseksuaalisuudesta eivät ole olleet mieltä ylentäviä. He ovat sitä mieltä, että se on sairaus, jonka he ovat minulle aiheuttaneet. Eli he syyttävät siis itseään, eivät minua.
Vanhemmat uskovat, että voin "parantua", mutta sehän on tietenkin pelkkää satuilua. Olen ottanut tiukan linjan vanhempieni suhteen. Eli asiasta on pariin otteeseen keskusteltu, mutta näyttää siltä, että mielipiteet ovat erilaisia eikä kukaan ole valmis muuttamaan omia käsityksiään. Niinpä olen sanonut, että asioista on turha puhua. En hyväksy vanhemmiltani minkäänlaisia negatiivisia kommentteja asian suhteen, vaan oletan heidän kunnioittavan minua ja sitä mitä olen, ja hyväksyvän minut sellaisena kuin olen. Niin kuin minäkin hyväksyn heidät.
Vanhempani joka tapauksessa toivovat minun olevan onnellinen, eivätkä he esimerkiksi yritä käännyttää minua, kun olen tehnyt selväksi, etten sellaista kuuntele. Tyttöystäväni on tervetullut vanhempieni luokse, mikä on mielestäni heiltä hieno ele. Ei tietenkään ole mukavaa, että tiedän vanhempieni toivovan, että olisin tavallinen normihetero... Mutta asiat ovat hyvin päällisin puolin.
Kaikki sisarukseni, ystäväni, luokkakaverini, työkaverini ja harrastuskaverini ovat sen sijaan suhtautuneet lesbouteeni hyvin. Sisarukseni sanovat, että ovat aina lapsuudestani saakka tienneet minun olevan lesbo, ja se on heidän mielestään luonnollista. Ystävät ja kaverit ovat suhtautuneet lesbouteeni luonnollisesti, ja ystävyyssuhteet ovat jatkuneet samanlaisina kuin ennenkin. Parille ystävälleni asia oli aluksi hienoinen tyrmistys, mutta pienen sulattelun jälkeen he ovat ymmärtäneet, että olen sama ihminen kuin ennen kaapista ulos tulemistanikin.
Tsemppiä sulle, aina ei ole helppoa, mutta varmasti löydät ympärillesi ihmisiä, jotka hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet.