Olemme seurustelleet 2 vuotta ja muuttaneet juuri yhteen,ensimmäiseen kotiimme. Olemme hyvin onnellisia, rakastamme, seksi sujuu, olemme pikkasen vajaa 30.v jne jne.
Nyt minulle, naisen on nyt tullut mieleen pitäisikö kihlautua?
Meillä ei ole sovittuna mitään hääpv, eikä varmasti tule olamaankaan pitkään aikaan, sillä teemme uraa ja opiskelemme jne. Lisäksi olemme olleet 2 vuotta vasta yhdessä.. mietin sitä.. pitäisikö silti kihlautua ja sitoutua ns. virallisesti..?
Tämä viesti saattaa vaikuttaa hassulle, että kyselen täällä tälläisiä, mutta haluisin selvittää itselleni miksi kihlautuisin, miksi tahtoisin sitä? Miksi sinä kihlauduit?
Jotenkin en vaan saa ajatusta kiinni.. en pysty ajattelemaan miksi tekisin näin, vaikka pieni ripe minussa haaveileekin nykyisin asiasta (oisko iällä merkitystä)koska olen aikaisemmin vakautunut niin että en tule ikinä kihlautumaan ja häät ovat olleet punainen vaate minulle..
..nyt on ajatukset vähän sekaisin tästä.. ei tiedä mitä pitäisi tehdä, mies on ollut nuorempana kerran kihloissa.
Nyt minulle, naisen on nyt tullut mieleen pitäisikö kihlautua?
Meillä ei ole sovittuna mitään hääpv, eikä varmasti tule olamaankaan pitkään aikaan, sillä teemme uraa ja opiskelemme jne. Lisäksi olemme olleet 2 vuotta vasta yhdessä.. mietin sitä.. pitäisikö silti kihlautua ja sitoutua ns. virallisesti..?
Tämä viesti saattaa vaikuttaa hassulle, että kyselen täällä tälläisiä, mutta haluisin selvittää itselleni miksi kihlautuisin, miksi tahtoisin sitä? Miksi sinä kihlauduit?
Jotenkin en vaan saa ajatusta kiinni.. en pysty ajattelemaan miksi tekisin näin, vaikka pieni ripe minussa haaveileekin nykyisin asiasta (oisko iällä merkitystä)koska olen aikaisemmin vakautunut niin että en tule ikinä kihlautumaan ja häät ovat olleet punainen vaate minulle..
..nyt on ajatukset vähän sekaisin tästä.. ei tiedä mitä pitäisi tehdä, mies on ollut nuorempana kerran kihloissa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse ajattelisin, että viiden vuoden sisällä pitäisi kihlautua, mutta ikäkin varmasti vaikuttaa. Eli jos kovin nuorena alkaa seurustelemaan.
Itse olen seurustellut 1,5 vuotta ja kovasti haluaisin jo kihloihin, mies ei vielä. Mielestäni asialla ei vielä olekaan kiire. Mutta olen nyt saanut kovan kihloihinmenoinnostuksen. Toivon itsekin, että pääsisin tästä pois, ettei se mielessäni kummittelisi. Miestäni en tällä asialla vaivaa.
Mieheni ajattelee niin, kuten monet täällä, että kun pidämme toisistamme ja haluamme olla toistemme kanssa ja kaikki sujuu hyvin ja olemme jo siis sitoutuneet toisiimme, niin ei se sormus siinä mitään muuta.
En ole koskaan ollut kihloissa eikä miehenikään. Minun mielestäni kaikki on silloin varmempaa, kun on kihloissa. Eli tuo mies on lupautunut minulle eikä muut naiset häntä havittele, kun näkevät sormuksen. Ja minusta sormus on suuri rakkaudenosoitus toiselle.
Nyt kun olen tässä kihlajaishuumassa ja romanttinenkin, tuntuu ettei mieheni halua osoittaa minulle tällaista rakkaudenosoitusta ja olen vähän surullinenkin. Mutta ei näin kai pidä ajatella, kun mieheni on samaa mieltä, että kumminkin jossain vaiheessa menemme kihloihin, kun aika on sopiva.
kihlautumista olen minäkin ajatellut. yhdessä ollaan oltu yli 3,5 vuotta. asiasta on puhuttu mutta mitään ei olla asian suhteen tehty. yhessäkin on asuttu jo kolme vuotta. Avis ei sormusta halua.Ja hän kans samaa mieltä että eikö se ole jo sitoutumista kun yhdessä asutaan...
Kihloihin ja naimisiin. Häät pienellä viivellä. Kannattaa aina yrittää tehdä niistä suurelkeisiä. Esim. lehteen aina ilmotus. Siitä suku ja tutut näkee että olette tosissanne. Ja se taas vaikuttaa rakkaudelta ja sen takia vaikuttaa pitkälti lahjojen laatuun ja shekin suuruuteen. Maltti on se sana. Ite tehnyt kaiken kaksi kertaa ja vasta se toinen sukulaisten maksama ibitsan reissun oli huikee.
Olen nyt 38 ja kuuskymppiset antaa loistavia neuvoja!! Kuunnelkaa kokeneita ja uskokaa niitä!
Eräs vanhempi työkaverini sanoi kerran kun puhuin oman itseni hakemisesta. Eroista, ihmissuhteista ja muista ongelmista. Hän sanoi näin. "ajoin autolla metsään, istuin siellä pitkään sateessa hiljaa yksin. Olin rehellinen itselleni ensimmäisen kerran. en välittänyt siitä mitä muut ajattelee ja annoin silloin itselleni luvan alkaa elään"
Kuunnelkaa sytämmiänne...sitä minä en osannut!
Me olemme mieheni kanssa seurusteleet vasta vajaat 2 kuukautta, menimme eilen kihloihin, ensin ajattelin, että onko liian aikaista viellä mennä, mieheni halusi, lopulta suostuin, ajattelin, että mitä sitä pitkittämään,kun toista rakastaa ja haluaa olla toisen kanssa, se on toselle merkki rakkudesta, siitä että haluaa olla hänen kanssa, lupaus avoliitosta, ihana asia...