Synnyin tänne, tietämättä mihin elämä minut johtaa. Johtaa se mihin vaan niin koetan ottaa vastaan sen mitä sain, niin moni taistelee minusta ja minun mielipiteistä. Olen koko ajan suurennuslasin alla, mihin menenkin , mitä teenkin minua katsotaan , minua arvostellaan, minun pitää epäillä rakastetaanko minua,kuka eniten, kuka vähiten, ja jos temppuilen niin siitäkin syytetetään jotain muuta. On minullakin oma persoona, on minullakin yksi elämä, on minullakin omat mielipiteet, on minullakin omaluonne. Minä en saa olla sellainen kuin synnyin, minulta odotetaan jotain... mutta mitä? minä olen se joka halutaan että olen. Se mikä ei ole itsensä koska en voi olla itseni... Se aihauttaa ihmisissä ristiriitaisia tunteita. Miksi minusta riidellään? miksi minun ajatuksiani muokataan. Miksi en saa ajatella mitä haluan. Kuka minusta oikeesti välittää, kuka minua oikeesti kuuntelee huolimatta siitä mistä synnyin, mistä sain geenini? Miksi minua ei kohdella persoonana? miksi etsitään syylistä jokaiseen mitä teen? onko minulla oikeus olla itseni?
Missä se käsi joka kuljettaa minut turvallisesti aikuisuuteen, missä se käsi joka ei epäile,vertaile,rakastaa... löydänkö sen vasta kun itse olen aikuinen? Sitten päätän itse elämästäni, ja valikoin sen ihmisen joka rakastaa ehdoitta, huolimatta siitä mistä tulin, kuka kasvatti parhaiten ja muokkasi ajatukseni.
Haluan vain lämpösen sylin, turvallisen vanhemman, joka rakastaa minua ehdoitta, ei vertaa minua, ei epäile minua, vaan luottaa että minäkin olen joskus kunnollinen oma itseni.
Aikuisten vertailu satuttaa, ja riidat satuttaa, pitääkö minun miettiä kenen olen. Eikö minua ehdoitta rakasteta. Minä rakastan sijaisvanhempiani, omia biologisia vanhempiani, mutta en tiedä kumman välissä kuljen...
Sallikaa minulle lapsuus jossa olen tyytyväinen, rakastettu, hoivattu, turvattu.Siitä minä kiitän teitä vanhempana.. Teitä jokaista vanhempaani. Teitte minulle kauniin lapsuuden , siitä on hyvä lähteä omaan elämään...Ei ajatellen kuka olen, verrataanko minua,ja ketää mielytän....
kaikella on tarkoituksensa, mutta jokaiseen voi vaikuttaa, ja niistä jää jäljet. Lämmintä syksyä teille vanhemmat! vanhemmuus on rankkaa mutta suvaitsevaisuus helpottaa sitä kummasti!!!!!
Missä se käsi joka kuljettaa minut turvallisesti aikuisuuteen, missä se käsi joka ei epäile,vertaile,rakastaa... löydänkö sen vasta kun itse olen aikuinen? Sitten päätän itse elämästäni, ja valikoin sen ihmisen joka rakastaa ehdoitta, huolimatta siitä mistä tulin, kuka kasvatti parhaiten ja muokkasi ajatukseni.
Haluan vain lämpösen sylin, turvallisen vanhemman, joka rakastaa minua ehdoitta, ei vertaa minua, ei epäile minua, vaan luottaa että minäkin olen joskus kunnollinen oma itseni.
Aikuisten vertailu satuttaa, ja riidat satuttaa, pitääkö minun miettiä kenen olen. Eikö minua ehdoitta rakasteta. Minä rakastan sijaisvanhempiani, omia biologisia vanhempiani, mutta en tiedä kumman välissä kuljen...
Sallikaa minulle lapsuus jossa olen tyytyväinen, rakastettu, hoivattu, turvattu.Siitä minä kiitän teitä vanhempana.. Teitä jokaista vanhempaani. Teitte minulle kauniin lapsuuden , siitä on hyvä lähteä omaan elämään...Ei ajatellen kuka olen, verrataanko minua,ja ketää mielytän....
kaikella on tarkoituksensa, mutta jokaiseen voi vaikuttaa, ja niistä jää jäljet. Lämmintä syksyä teille vanhemmat! vanhemmuus on rankkaa mutta suvaitsevaisuus helpottaa sitä kummasti!!!!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ongelma suomalaisessa lastensuojelussa on juuri tuo, että lapsi on objekti, toiminnan kohde, eikä subjekti, toiminnan lähde kuten pitäisi. Jos päästäisiin aikuiskeskeisyydestä, niin uudella asenteella tilanne saattaisi jossain määrin parantua. Myös poliittisista tarkoitusperistä lastensuojelussa tulisi luopua.
niin kaunista
miten autat tyttöä vastaamalla niin kaunista, oi niin kaunista? Onko kukkarosi niin kaunista, ettet osaa toisen kärsimykseen muuta hokea...ääliö!
että Sinua rakastaa AIVAN OIKEASTI JA VARMASTI YKSI AINOA IHMINEN, sinun OMA ÄITISI! Se nainen, joka on kantanut Sinua sydämensä alla 9-kuukautta. Kuullut sinun sydämesi ensi kerran sykkivän, tuntenut liikkeesi mahassaan ja nähnyt Sinut ihan ekana, kun synnyit.
Sinä olit IHANA!
Vaikka äitisi ja isäsi tilanne on vaikkapa riitainen, niin tiedätkö, että monet aikuiset riitelevät keskenään. Muutkin nuoret joutuvat tuota ikävyyttä kuuntelemaan.
Älä unohda koskaan omaa äitiäsi. Sinä kasvat ja vartut, pääset pois sijaisperheestä. Sen jälkeen voit rakentaa itsellesi vaikka kuinka hyvän elämän. Ja toivon, että voit ottaa siihen elämään mukaan myös ikioman äitisi ja mahdollisen isäsi!
Voimia ja rohkeutta! Sinä kasvat joka päivä. Sinulla on lupa omiin mielipiteisiin!
Halaus ja suukko Sinulle!
mutta odotinkin että joku senkin hetken osaa pilata.On niin itsekeskeistä tuo ajattelutapa-että vain biol.äiti voi rakastaa...
-Älä unohda omaa äitiäsi,joka kantoi sinua sydämensä alla 9kk...muutkin nuoret joutuvat kuuntelemaan vanhempiensa riitelyä..?
Pääset pois sijaisperheestä...
suomileffasta,taustalle ratisevaa ääntä ja kankaalle pltettua maastoa..korpea..ankeutta.
Lukijan ääni voisi vähän väristä,varsinkin siinä kohdassa:Älä iiiikinä unohda ikiomaa äitiäsi...(joka kivulla sinut maailmaan synnytti..,ai sori innostuin keksimään ite lisää=D )
Oma koti kullankallis(kuvata ei voi kaljapulloja!)vaan mielellään jotain punaista tupaa korven leskellä,keinu joka heiluu yksin tuulessa...?(ei nyt per...alkaa itkettämään..!)
Sori tää höpötys mutta tuo oli vaan niin paksua!(siis tämä biol.äitin nyyhkyjuttu)
Korpea, ankeutta, punainen tupa korven keskellä ja kaljapulloja. Keinuja ei pihapiirissä ollut lasten kiikkua. Lapseni sijoituspaikka.
Nyt sijaisvanhemmat ovat eronneet, nyyhkyttävät tahoillaan. Olivat kavaltaneet lasten rahoja, nyt sosiaalilautakunta maksaa toiseen kertaan sijoituslasten kuluja erääntyneinä velkoina. Ja kohta tekoset unohtuu ja pystyttävät uudet sijaisperheet tahoillaan. Ja kunta ostaa palveluja, onhan jo kiikissä, ei halua tunnustaa epäonnistuneensa ja tuhlanneensa veronmaksajien rahoja. Vaikka sosiaalilautakunnalle tiedotettiin vuosikausia sijaisperheen todellisuudesta, vastaus oli että mitään negatiivista ei ole tullut sosiaalilaitakunnan tietoon vaan sosiaalityöntekijöiden mukaan kaikki on hyvin ja lapset viihtyvät.
olisi pitänyt katsoa maanantain kotikatsomosta sitä "iloista taloa". Tarinaa vanhoilta hyviltä ajoilta jolloin pahat sossut ja sijarit eivät päässeet viemään viattomien ihmisten lapsia. Tarina jatkuu vielä kahtena maanantaina, varmaan äiti parantaa tapansa ja lapset saavat elää rakkaan äitinsä helmoissa onnellisena lapsuutensa loppuun asti. Kenties isäkin vielä nousee haudasta kuten Ridgen Taylor.
edes yrittänyt sanoa tuolle tytölle jotain lohduttavaa? Sitten sinun sanasi käsitetään väärin.
Oletteko sijarit todella niin SAIRAITA VAI KATEELLISIA siitä mahdollisuudesta, että joku voi synnyttää lapsen.
Tuo tyttö olisi toivonut viestiinsä varmasti teiltä sijareiltakin jotain kaunista ja lohduttavaa????
Sen sijaan te hyökkäsitte taas kerran viattoman ihmisen kimppuun, joka edes yritti lohduttaa.
Menkää itseenne ja miettikää omaa typeryyttänne ja rahan ahneuttanne!