Synnyin tänne, tietämättä mihin elämä minut johtaa. Johtaa se mihin vaan niin koetan ottaa vastaan sen mitä sain, niin moni taistelee minusta ja minun mielipiteistä. Olen koko ajan suurennuslasin alla, mihin menenkin , mitä teenkin minua katsotaan , minua arvostellaan, minun pitää epäillä rakastetaanko minua,kuka eniten, kuka vähiten, ja jos temppuilen niin siitäkin syytetetään jotain muuta. On minullakin oma persoona, on minullakin yksi elämä, on minullakin omat mielipiteet, on minullakin omaluonne. Minä en saa olla sellainen kuin synnyin, minulta odotetaan jotain... mutta mitä? minä olen se joka halutaan että olen. Se mikä ei ole itsensä koska en voi olla itseni... Se aihauttaa ihmisissä ristiriitaisia tunteita. Miksi minusta riidellään? miksi minun ajatuksiani muokataan. Miksi en saa ajatella mitä haluan. Kuka minusta oikeesti välittää, kuka minua oikeesti kuuntelee huolimatta siitä mistä synnyin, mistä sain geenini? Miksi minua ei kohdella persoonana? miksi etsitään syylistä jokaiseen mitä teen? onko minulla oikeus olla itseni?
Missä se käsi joka kuljettaa minut turvallisesti aikuisuuteen, missä se käsi joka ei epäile,vertaile,rakastaa... löydänkö sen vasta kun itse olen aikuinen? Sitten päätän itse elämästäni, ja valikoin sen ihmisen joka rakastaa ehdoitta, huolimatta siitä mistä tulin, kuka kasvatti parhaiten ja muokkasi ajatukseni.
Haluan vain lämpösen sylin, turvallisen vanhemman, joka rakastaa minua ehdoitta, ei vertaa minua, ei epäile minua, vaan luottaa että minäkin olen joskus kunnollinen oma itseni.
Aikuisten vertailu satuttaa, ja riidat satuttaa, pitääkö minun miettiä kenen olen. Eikö minua ehdoitta rakasteta. Minä rakastan sijaisvanhempiani, omia biologisia vanhempiani, mutta en tiedä kumman välissä kuljen...
Sallikaa minulle lapsuus jossa olen tyytyväinen, rakastettu, hoivattu, turvattu.Siitä minä kiitän teitä vanhempana.. Teitä jokaista vanhempaani. Teitte minulle kauniin lapsuuden , siitä on hyvä lähteä omaan elämään...Ei ajatellen kuka olen, verrataanko minua,ja ketää mielytän....
kaikella on tarkoituksensa, mutta jokaiseen voi vaikuttaa, ja niistä jää jäljet. Lämmintä syksyä teille vanhemmat! vanhemmuus on rankkaa mutta suvaitsevaisuus helpottaa sitä kummasti!!!!!
Missä se käsi joka kuljettaa minut turvallisesti aikuisuuteen, missä se käsi joka ei epäile,vertaile,rakastaa... löydänkö sen vasta kun itse olen aikuinen? Sitten päätän itse elämästäni, ja valikoin sen ihmisen joka rakastaa ehdoitta, huolimatta siitä mistä tulin, kuka kasvatti parhaiten ja muokkasi ajatukseni.
Haluan vain lämpösen sylin, turvallisen vanhemman, joka rakastaa minua ehdoitta, ei vertaa minua, ei epäile minua, vaan luottaa että minäkin olen joskus kunnollinen oma itseni.
Aikuisten vertailu satuttaa, ja riidat satuttaa, pitääkö minun miettiä kenen olen. Eikö minua ehdoitta rakasteta. Minä rakastan sijaisvanhempiani, omia biologisia vanhempiani, mutta en tiedä kumman välissä kuljen...
Sallikaa minulle lapsuus jossa olen tyytyväinen, rakastettu, hoivattu, turvattu.Siitä minä kiitän teitä vanhempana.. Teitä jokaista vanhempaani. Teitte minulle kauniin lapsuuden , siitä on hyvä lähteä omaan elämään...Ei ajatellen kuka olen, verrataanko minua,ja ketää mielytän....
kaikella on tarkoituksensa, mutta jokaiseen voi vaikuttaa, ja niistä jää jäljet. Lämmintä syksyä teille vanhemmat! vanhemmuus on rankkaa mutta suvaitsevaisuus helpottaa sitä kummasti!!!!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ehkäpä epäilijät eivät voi luottaa sinuun?
Ehkäpä geenien miettijät etsivät ymmärrystä sinun käyttäytymiseesi?
Ehkäpä luulo siitä, että sinua tarkkaillaan on harhaa? sairautta?
Ehkäpä luulet, että kaikki odottavat sinulta jotain? luulet että olet maailman napa?
Ehkäpä et osaa nojata turvalliseen käteen, mikä kuljettaisi läpi elämän, koska et varhaislapsuudessa kokenut sellaista turvaa?
Mietippä sitä!
On aivan turhaa ja aiheetonta jäädä tuijottamaan taakse päin siihen, mitä ei elämässä ole ollut.
Aina on pyrittävä eteen päin. On tyhmää ja typerää lietsoa täällä tuota kurjuus ideologiaa kun minkä ikäinen ihminen tahansa voi oppia uusia asioita, jos vain haluaa. Aina ei ole helppoa, mutta elämää ei niin helpoksi ole tarkoitettukaan.
Ja minkä ihmeen takia ketään pitäisi taluttaa läpi elämän, kun pitää opetella itsenäisesti selviytymään asioista. Sen oppii kyllä jos vain halua on, minä-kuvaa voi eheyttää kummasti ja työstää pois ikävää menneisyyttään. Se on aina tietysti olemassa, mutta sillä ei ole enää sillä tavalla merkitystä.
On edesvastuutonta kehottaa toista vain miettimään esim. puutteita lapsuudessa on ollut! Tuo on aivan vastoin kaikkia mahdollisia terapia-oppejakin!
....
millainenhan se tosi ihana ja niin auvoisen mukava lapsuus olisi kaikkein ihanteellisimmillaan.
Ja millainen kamala ja järkyttävä olisikaan "rämähtää" turvalleen sieltä suloisista ja ihanista lapsen pumpuleista
tähän järkyttävään ja suloisen viheliäiseen
todellisuuteen
(ja varsinkin vielä, jos ei olisi edes niitä suuria perintöjä tai lottovoittoakaan pankkitilillä aikuisuuden kynnyksellä).
Voi tätä elämän ihanaa kurjuutta ja ankeutta.
Muutenhan sitä ei edes tunnistaisi oman elämänsä
onnellisia hetkiä ja omaa tyytyväisyyttään elämäänsä.
Voi loputtomiin miettiä, mistä on jäänyt esimerkiksi lapsuudessaan ja nuoruudessaan paitsi
........
......
......
oliko naapurilla asiat niin paljon, paljon paremmin......
Mielestäni tuo edellinen kirjoittaja tarkoitti sitä, että on vaikeaa vain koko ajan luottaa näihin nuoriin koska koko ajan törmätään epärehellisyyteen ym. Eli myös minun mielestäni nuoren tulisi mennä itseensä, että voisiko hän kenties tehdä jotain että häneen luottettaisiin jne.
Luottamus pitää ansaita, ei voi luottaa sokeasti jos koko ajan pettää luottamuksen.
Nämä muut jutut myös kyllä allekirjoitan.
kuin hän on, on tärkeä asia kasvattajankin muistettavaksi. Saman perheen sisaruksissakin löytyy niin erilaisia luonteenlaatuja, kuten vanhemmat tietävät.
On pystyttävä asettamaan rajat ja ohjattava oikeaan suuntaan rakastaen ja toisen persoonaa kunnioittaen. Se on taitolaji.
sitä ei tarvitse kunnioittaa eikä hyväksyä jos lapsi/nuori valehtelee ja varastelee.
Ehkä lapsen valehtelu ja varastaminen on merkki siitä, että hänelle on samantekevää hyväksyttekö ja kunnioitatteko te häntä. Olisiko syytä miettiä, mitä käytöksessänne sellaista vikaa, että lapsi ei pidä teitä kunnioittamisen ja hyväksymisen arvoisena ja valehtelulla ja varastamisella myös osoittaa sen noin selvästi.
ole juuri sitä, että ei hyväksy väärää ja huonoa käytöstä, mutta hyväksyy LAPSEN itsensä siitä huolimatta. Tätä tarkoitin kirjoittaessani:
'On pystyttävä asettamaan rajat ja ohjattava oikeaan suuntaan rakastaen ja toisen persoonaa kunnioittaen. '
vuotensa elänyt vanhempien kanssa, joille varastaminen on arkipäivää niin varastelun jatkaminen johtuu sijaisperheen virheistä?
Voi, voi. Kyse lienee siitä, että lapsi ei kunnioita teitä sijaisvanhempia, koska tekään ette kunnioita sijaislasta vaan olette ylimielisiä häntä kohtaan. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Teidän pitäisi isompina olla esimerkillisiä siitä, kuinka toista ihmistä kunnioitetaan, mutta ette osaa vaan ajaudutte lapsen tasolle syyttelyllänne ja moittimisellanne. Ette ole moraaliltanne yhtään sen parempia, ottaen huomioon rakkautta rahasta -tyylinne.
pääasiallinen ongelma olla eronneiden ja riitelevien vanhempien kiistakapulana?
En jaksa lukea ketjua kokonaan, mutta ainakaan aloituksessa ei puhuta mitään varastamisesta ja valehtelusta - kuten joissakin viesteissä on jo tulkittu - vaan lähinnä halusta tulla kunnioitetuksi ihmisyksilönä, omana persoonanaan.
Joku taisi jo sellaista kuuluttaakin täällä, mutta sanat 'antaa toisen olla sellainen kuin on' haluttiin heti tulkita väärin. Ei tietysti kukaan vastuuntuntoinen kasvattaja hyväksy väärää käytöstä, mutta jos sellaista ilmenee, voi silloinkin laittaa rajat ja silti osoittaa hyväksyvänsä lapsen ihmisenä väärästä käytöksestä huolimatta!
On henkistä väkivaltaa yrittää muokata toisen persoonaa erilaiseksi kuin hän on. Ja kaikenlainen alistaminen, haukkuminen ja toisen mollaaminen on lapsen kaltoinkohtelua, samoin kuin hänen vanhempiensa vähättely tai haukkuminen lapselle, teki sen sitten sijari tai toinen omista vanhemmista tai kuka tahansa.
Siihen kaikenlaiseen toisten ihmisten kaltoinkohteluun näytetään niin sujuvasti tälläkin palstalla aina ja aina langettavan. On pienen pieni kullattu ulkokuori se näennäesen sivistynyt käytös ilmeisesti.