Kun lapsuuden ystävän tapasin
niin häneltä minä kysäisin:
Mitä sinulle kuuluu, kuinka hurisee?
Hän hetkisen katseli ympärilleen
ja vastasi:
Kiitos, hyvin hän jakselee
tulosta tekee ja matkustelee.
Firmassa noususuhdanne hyvä,
työpaine ja liksa lisääntyvä.
Hyväähän sitten kuluu sinulle,
saman kysymyksen teki hän minulle.
Minäkin siinä hetkisen mietin,
sitten vastauksen tämän sepitin:
Hyvin myös minun firmalla menee,
töitä riittää, ja uralla etenen.
Kesämökin rakensin ja ostin venen.
Ajatuksissani pyydän anteeksi
että valehtelen.
Hyvinhän meillä sitten on asiat,
sanoi hän ja nosti lasinsa,
sitä hetkisen katsoi, ja kilisti kovin,
minä allapäin olin siinä tovin.
Sitten ymmärsin pelinhengen tään
ei kannata myöntää häviötään.
Siksi myös minä lasini nostin
ja hänen onnestaan iloitsin.
Lasi toisensa jälkeen kun tyhjeni,
niin minulle siinä selvisi
ei taidakkaan kaikki olla hyvin
kun hän kertoili silmin kyyneltyvin
miten elämä voi olla vaikeaa
kun kaikesta joutuu luopumaan.
Hänet firmasta ulos saneerattiin,
meni talo ja tavarat pakkomyyntiin.
Vaimokin touhusta tarpeekseen sai,
otti lapset ja rikkaamman miehen nai.
Minäkin meinasin tunnustaa
ettei työnantaja kaipaa minuakaan,
kun firmansa toimivan Kiinaan vei.
Mutta ylpeys periksi antanut ei.
Kun illan päätteeksi hyvästeltiin,
hän käteeni tarttui ja katsoi silmiin.
Ja jokaista sanaansa painottaen
sanoi minulle tylyn jäähyväisen:
Sinut viimeksi leipäjonossa näin,
kun vuoroas odotit edessäin.
Ei asiassa olisi mitään pahaa,
mutta kun sinulla kerran on rahaa,
jätä armopalat osattomille,
ilmainen leipä sitä tarvitseville.
niin häneltä minä kysäisin:
Mitä sinulle kuuluu, kuinka hurisee?
Hän hetkisen katseli ympärilleen
ja vastasi:
Kiitos, hyvin hän jakselee
tulosta tekee ja matkustelee.
Firmassa noususuhdanne hyvä,
työpaine ja liksa lisääntyvä.
Hyväähän sitten kuluu sinulle,
saman kysymyksen teki hän minulle.
Minäkin siinä hetkisen mietin,
sitten vastauksen tämän sepitin:
Hyvin myös minun firmalla menee,
töitä riittää, ja uralla etenen.
Kesämökin rakensin ja ostin venen.
Ajatuksissani pyydän anteeksi
että valehtelen.
Hyvinhän meillä sitten on asiat,
sanoi hän ja nosti lasinsa,
sitä hetkisen katsoi, ja kilisti kovin,
minä allapäin olin siinä tovin.
Sitten ymmärsin pelinhengen tään
ei kannata myöntää häviötään.
Siksi myös minä lasini nostin
ja hänen onnestaan iloitsin.
Lasi toisensa jälkeen kun tyhjeni,
niin minulle siinä selvisi
ei taidakkaan kaikki olla hyvin
kun hän kertoili silmin kyyneltyvin
miten elämä voi olla vaikeaa
kun kaikesta joutuu luopumaan.
Hänet firmasta ulos saneerattiin,
meni talo ja tavarat pakkomyyntiin.
Vaimokin touhusta tarpeekseen sai,
otti lapset ja rikkaamman miehen nai.
Minäkin meinasin tunnustaa
ettei työnantaja kaipaa minuakaan,
kun firmansa toimivan Kiinaan vei.
Mutta ylpeys periksi antanut ei.
Kun illan päätteeksi hyvästeltiin,
hän käteeni tarttui ja katsoi silmiin.
Ja jokaista sanaansa painottaen
sanoi minulle tylyn jäähyväisen:
Sinut viimeksi leipäjonossa näin,
kun vuoroas odotit edessäin.
Ei asiassa olisi mitään pahaa,
mutta kun sinulla kerran on rahaa,
jätä armopalat osattomille,
ilmainen leipä sitä tarvitseville.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toden tuntuinen juttu tämän päivän Suomesta!!!
siis se että työpaikka menee. Ja sekin ettei siitä kovin hanakasti tee mieli kertoilla entisille eikä nykyisillekään kavereille...