Lapset

kasvatuksen tulosta.
Muistan itsekin kun opettajia piti kunnioittaa silloin ennen aivan valtavasti.
Ehkä liikaakin joskus. Niitähän suorastaan pelättiin.
Nykyään opettajat pelkää oppilaitaan. Ettei vain sorru väkivaltaan.
Kyllä sitä vanhanajan kuria saisi vielä olla jossain määrin.

..johtuu koko yhteiskunnan pahoinvoinnista. 90-luvun lama tuotti nämä häiriköinnit kaduille ja miksei sitten myös kouluun. Monet vanhemmat suhtautuvat: Ei meidän lapsi koskaan tee sellaista.. Tottakai röyhkein pentu osaa valehdella röyhkeästi myös vanhemmilleen. Jos kotona ei osata asioita hoitaa ei sitä voi koulukaan tehdä. Kyllä vanhempien pitää ymmärtää tilanne ennekuin mitään on tehtävissä lapsen hyväksi. Ne vanhemmat juuri puuttuvat vanhempainilloista ja opettajien kanssa tapahtuvista keskusteluista, joiden siellä ehdottomasti pitäisi olla. Ei opettaja voi alkaa vanhempia kasvattamaan. Jos toistuvasti lyödään puhelin opettajan korvaan haistattelujen kera. Mitä sitten on tehtävissä. Kertokaa keinot! Opettajat kuuntelevat mielellään hyviä ideoita!

Joskus voi asiat olla myös toisin päin. On myös sellaisia opettajia, jotka ottavat jonkun oppilaan silmätikukseen ja ovat joka asiassa syyttämässä tätä yhtä. Tämän tiedän ihan omasta kokemuksesta. Pidettiin oikein istuntoja koulukuraattorin, rehtorin, luokanopettajan ja meidän vanhempien kesken.

Paljonpa auttoi. Kuraattorin ainoa neuvo oli, että meidän lapsemme pitäisi vaihtaa koulua. No, siihen ei suostuttu. Ei voi syyttää pelkästään lapsia, vaan koulu ja sen opettajat voisivat myös joskus katsoa sinne peiliin ihan itse. Ei opettajat ole sen kummempia kuin muutkaan ihmiset, sortuvat ylilyönteihin siinä kuin kuka muu tahansa. Rehtori oli ainoa, joka ymmärsi asian. Kyllä opettajat ja koululaitos pitävät omiensa puolta, vaikka tiedossa olisi, että joku sen opettajista on todella loppuun palanut.

Meillä ei kasvatus ollut ns. vapaata, mitä sillä sitten kukakin tarkoittaa. Oli kotiintuloajat ym. Mutta ei meidän kurinpitoon kuulunut myöskään fyysinen tai henkinen kurinpito. Kotona selvittiin hyvin puhumalla. Ei lapset mitään järjettömiä ole. Kyllä he puheen ymmärrätävät, kun se on järkevää. Joskus tuntuu, että opettajat ovat järjettömiä. Ja vaikka samaisesta opettajasta oli valituksia jopa oppilaaseen kiinni käymisestä, vanhemmat ovat aika heikoilla koulumaailmaa vastaan.

Itse olen sitä mieltä, että käsi, joka silittää, pitää hyvänä, ei voi tehdä pahaa eli esim. lyödä. Sitäpaitsi Suomessa lasten fyysinen ja henkinen pahoinpitely on laissa kielletty, myös kouluissa. Ja vaikka sellaista lakia ei olisikaan, kuinka voi pahoinpidellä puolustuskyvytöntä lasta? On jo aika unohtaa sellaiset vanhat sananlaskut kuin "kuka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee". Kuri ja kuritus ovat kaksi eri asiaa.

Vanhempien olisi myös hyvä muistaa, että lapsen ja vanhemman suhde ei ole koskaan "kaverisuhde". Vanhemmat ovat vanhempia, joiden tehtävä on opastaa lasta, esim. oikean ja väärän suhteen. Kasvattaminen on usein yhdessä kasvamista. Myös vanhempi oppii paljon lapselta, jos kykenee tehtäväänsä avoimin mielin ja kuuntelee, mitä lapsella on sanottavaa.

Kirjoitat "toista se oli 50-luvulla". Niin oli moni muukin asia. Pitäisikö koulun kehityksen pysähtyä johonkin, kun koko muu maailma menee eteenpäin. Miksi ei sitten siirryttäisi vielä kauemmas, jolloin opettajat saivat lyödä eli pahoinpidellä oppilaitaan. Tosi reilua, aikuinen ihminen huomattavasti pienikokoisemman kimpussa jakelemassa lyöntejä. Niistäkö lapsista kasvaa "kunnon aikuisia"?

palstalle, tuskin Teillä monellakaan 50 on näitä ns. kauhukakaroita. Itselläni on toinen satsi ja sanonpa vaan ettei nämä ihmisiä kummempia ole ja eikä niin helvatun erilaisia kuin oli 15v. sitten. Itse nuoruuteni meni työnteossa ja tätä en tahdo takaisin, lapset olkoon lapsia ja meidän mummojen ja pappojen olotiloissa on varmaan puitavaa ilman nuorten "herjaamistakin" Vai olenko sittenkin väärässä?

Kannattaisiko aikuisten, vanhempien, joskus "mennä itseensä" ja miettiä, mistä näitä kauhukakaroita tulee. Mistä malli, jos ei kotoa? Älkää turhaan vastatko, että kavereilta ja ympäristöltä. Kyllä kasvatusvastuu on 100% vanhemmilla. Ei opettajilla, ei kavereilla, ei ympäristöllä, vaan vanhemmilla.

Koulu tai päiväkoti ovat hyvä tuki kasvatuksessa, mutta päävastuuta ei voi sysätä vanhemmilta yhteiskunnalle. Eri asia sitten on, miten vanhemmat ottavat tämän, ehkä elämänsä tärkeimmän, tehtävän vastaan. Vanhemmuuteen ei ole koulutusta, ei toisenasteen, enempää kuin korkeakoulutusta.

Monet asiat periytyvät sukupolvelta toiselle, mutta kenenkään ei tarvitse olla menneisyytensä vanki. Jos sinua lapsena on lyöty laimin, se ei automaattisesti tarkoita, että sinun pitää jatkaa tätä oppia. Voisiko joskus ottaa kannan, etteivät lapset terrorisoi koulussa tai muuallakaan, vaan vastuu on aikuisilla, vanhemmilla. Ei haukuta lapsia, autetaan mielummin koko perhettä. Se kantaa varmasti huimasti kauemmas kuin lasten syyttely. Ehkä aikuisten olisi joskus hyvä miettiä omaa käytöstään ja sitten sitä, minkälaisen esimerkin antaa tuleville sukupolville.