Monoset ja Ikoset ja muita juttuja
Pogostan vanhimmat asukkaat
Klassinen kansanperinnekirja
Kotiseudun tarinoita, toim. Lauri Simonsuuri, 1. painos v. 1951,
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2006
”Pogostan vanhimpia asukkaita olivat Monoset ja Ikoset. Mononen tuli papin renkinä Leppävirroilta. Kun piika oli saada papille pojan, naitettiin piika rengille, josta tehtiin lukkari. Tästä pojasta on lähtöisin Pogostan Monosien alkujuuri. Vanhoillaan muutti
lukkari Mononen Enon Revonkylään ja siunattiin lukuisilla lapsilla ja lastenlapsilla, joista Ilomantsin muut Monoset juontavat sukunsa. Monosia asuu uudispaikalla Lamminvaarassa sekä entisillä elosijoilla Koverassa, Herajärvellä, Nikuvaaralla, Jormonvaaralla ja Timonvaaralla. Ikosia lähti taas kaksi veljestä
Lieksasta Ikolan niemestä rosvosotia pakoon. Nyt asuu Ikosia
Pogostalla, Rytkölänvaarassa, Lokanlahdessa ja Ignonvaarassa.”
Lauri Simonsuuren ( 1910 – 1964) toimittama historiallisia tarinoita ja paikalloistarinoita sisältävä teos Kotiseudun tarinoita ilmestyi vuonna 1951. Sitä ennen häneltä oli ilmestynyt uskomustarinoita sisältävä teos Myytillisiä tarinoita vuonna
1947. Vuonna 1950 ilmestyi artikkelivalikoima Kansa tarinoi.
Suomalaisten kansantarinoiden maailma on hauska ja jännittävä.
Joskus tarinat ovat sepitettä, mutta varsin usein niissä on ”totta
toinen puoli” ja on käynyt niinkin, että niiden perusteella on tehty historiallisia löydöksiä, hautapaikkoja, talon perustuksia ja kätköjä.
Kirjaan olen tutustunut iltalukemisena jo monena iltana ja se
kyllä pitää lukijan otteessaan. Aihesisältöjä on useita. Kirjassa
kerrotaan lappalaisten asumisesta etelän mailla, paikkojen nimihistorioista, tarinoita kirkon vaiheilta, juttuja herroista ja taksvärkkiläisistä, nälkävuosien muistumista, rangaistuksista,
erikoisista henkilöistä, suurvarkaista, voimamiehistä, hengellisistä ja maallisista herroista, kuninkaista ja keisareista, vainolaisista,
jne…
Luulen, että kirjaan tartuttuaan moni huomaa ajan kuluvan kuin siivillä sen parissa. Vanhan kansan tarinat ovat niin kiehtovia. Lapsena, kun kuunteli
vanhusten juttuja, ei tarvinnut televisioita tai videopelejä. Siihen tapaan
stimuloi tämäkin opus lukijaa.
Pogostan vanhimmat asukkaat
Klassinen kansanperinnekirja
Kotiseudun tarinoita, toim. Lauri Simonsuuri, 1. painos v. 1951,
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2006
”Pogostan vanhimpia asukkaita olivat Monoset ja Ikoset. Mononen tuli papin renkinä Leppävirroilta. Kun piika oli saada papille pojan, naitettiin piika rengille, josta tehtiin lukkari. Tästä pojasta on lähtöisin Pogostan Monosien alkujuuri. Vanhoillaan muutti
lukkari Mononen Enon Revonkylään ja siunattiin lukuisilla lapsilla ja lastenlapsilla, joista Ilomantsin muut Monoset juontavat sukunsa. Monosia asuu uudispaikalla Lamminvaarassa sekä entisillä elosijoilla Koverassa, Herajärvellä, Nikuvaaralla, Jormonvaaralla ja Timonvaaralla. Ikosia lähti taas kaksi veljestä
Lieksasta Ikolan niemestä rosvosotia pakoon. Nyt asuu Ikosia
Pogostalla, Rytkölänvaarassa, Lokanlahdessa ja Ignonvaarassa.”
Lauri Simonsuuren ( 1910 – 1964) toimittama historiallisia tarinoita ja paikalloistarinoita sisältävä teos Kotiseudun tarinoita ilmestyi vuonna 1951. Sitä ennen häneltä oli ilmestynyt uskomustarinoita sisältävä teos Myytillisiä tarinoita vuonna
1947. Vuonna 1950 ilmestyi artikkelivalikoima Kansa tarinoi.
Suomalaisten kansantarinoiden maailma on hauska ja jännittävä.
Joskus tarinat ovat sepitettä, mutta varsin usein niissä on ”totta
toinen puoli” ja on käynyt niinkin, että niiden perusteella on tehty historiallisia löydöksiä, hautapaikkoja, talon perustuksia ja kätköjä.
Kirjaan olen tutustunut iltalukemisena jo monena iltana ja se
kyllä pitää lukijan otteessaan. Aihesisältöjä on useita. Kirjassa
kerrotaan lappalaisten asumisesta etelän mailla, paikkojen nimihistorioista, tarinoita kirkon vaiheilta, juttuja herroista ja taksvärkkiläisistä, nälkävuosien muistumista, rangaistuksista,
erikoisista henkilöistä, suurvarkaista, voimamiehistä, hengellisistä ja maallisista herroista, kuninkaista ja keisareista, vainolaisista,
jne…
Luulen, että kirjaan tartuttuaan moni huomaa ajan kuluvan kuin siivillä sen parissa. Vanhan kansan tarinat ovat niin kiehtovia. Lapsena, kun kuunteli
vanhusten juttuja, ei tarvinnut televisioita tai videopelejä. Siihen tapaan
stimuloi tämäkin opus lukijaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miten tämän kirjan ja mistä voisi ostaa?
Kiitos tiedosta.
tai kirjakauppa välittää