tässä uusioperhe tarinaa teille, jotka epäilette, että voiko se koskaan oikeasti onnistua...
tapasin (exäni) lasteni isän vuonna 94 ja esikoinen syntyi 97. menimme naimisiin 99 ja toinen poikamme syntyi samana vuonna. vuonna 2002 mieheni rakastui uuteen työkaveriinsa ja oli menoa samantien.
mieheni jätti meidät ja muutti tämän naisen kanssa yhteen n. viikon varotusajalla. vielä sitäkään en ihmetellyt, että mieheni jätti meidät, mutta hulluinta tilanteessa oli, että tämä nainen jätti kolme lastaan ja miehensä vajaan kuukauden tuttavuuden jälkeen ja lopetti exäni vuoksi 15 vuoden suhteen.
No, kun mieheni kertoi, että hän lähtee, niin sain jostain kipinän ja soitin tämän naisen miehelle ja kerroin suoraan, että tiedätkö, että vaimosi on jättämässä sinun mieheni takia. (lin niin järkyttynyt, en varmaan muuten olisi soittanut).
tämä mies ei tiennyt vaimonsa suhteesta mitään ja lupasi soittaa takaisin minulle myöhemmin. illalla tulikin mieheltä puhelu, että vaimo oli kertonut kaiken ja jopa sen, että on mieheni kanssa jo allekirjoittanut yhteisen vuokrasopimuksen. Lapset tämä nainen halusi jättää isälle.
siitä tämä koko suuri rumba alkoi, meidän talon myyminen, elatussopimuksen, eroprosessi jne....
koko tämän prosessin ajan minä ja tämä petetty mies juttelimme n. kerran viikossa puhelimessa. hänen kanssaan oli helppo puhua asioista, koska oli ns. samassa veneessä..heh.
muutaman kuukauden päästä tämä mies ehdotti, että jos tavattaisiin ihan kasvokkain, olisi kiva ihan jutella muutenkin, ettei aina puhelimessa tunti tolkulla.
sitten joku perjantai ilta sovimme tapaamisen, kun molempien lapset olivat viikonloppua viettämässä toisten vanhempien luona.
näimme kaupungilla ja oli mukava ilta ja huomasimme jo ensimmäisenä iltana, että olemme ihan samalaisia molemmat ja jo ekana iltana alkoi meidän (petettyjen) yhteinen tarina. alkuun oli muutma kuukausi, että aina tavattuamme sanoimme, ettei enään nähä, että mitä muutkin ajattelevat, mutta ei sille mitään voinut, että rakastuttiin sitten kuitenkin. omahan se on elämämme, eikä aikuisten tarvitse miettiä, että mitä muut ajattelevat, sen me josain vaiheessa tajusimme.
minä, lapseni, tämä mies ja hänen 3 lastaan olemme asuneet nyt. n. 2,5 vuotta saman katon alla. alku ei tietenkään ollut mitään ruusuilla tanssimista, koska tämä mies on minua n. 10 vuotta vanhempi ja lapsetkin siksi jo omia lapsiani vanhempia (17, 15 ja 12 vuotiaat), kun omani ovat 10 ja 7. silloin varsinkin aluksi oli hänen esikoisensa (tytär) kanssa ongelmia, mutta ajan myötä kaikki on selvitetty ja kaikki tulee hyvin toimeen ja on onnellisia.
lapsetkin ovat jo kuin sisarukset keskenään ja kukaan ei enään "naura" tätä meidän KAUNIIT JA ROHKEAT PERHETTÄ...HEH.
olemme onnellinen iso perhe ja lapset ja me olemme exiemme kanssa äleissä, josko he meidän exät ovat jo kylläkin toisistaan eronneet. lapset käyvät joka toinen viikonloppua (samoina vikkonloppuina, olemma saaneet sivittua asiat niin, vaikkei exät siis enään kimpassa olekkaan) ja me mieheni kanssa saamme siis ladata aina joka toinen viikonloppu "ladata akkuja" ja hoitaa parisuhdettamme.
tämä tälläinen hullu tarina ja olisi kiva vaihtaa kokemuksia samanlaisen suhteen omaavan kanssa, jos niitä sattuu kauheasti löytymään...
tapasin (exäni) lasteni isän vuonna 94 ja esikoinen syntyi 97. menimme naimisiin 99 ja toinen poikamme syntyi samana vuonna. vuonna 2002 mieheni rakastui uuteen työkaveriinsa ja oli menoa samantien.
mieheni jätti meidät ja muutti tämän naisen kanssa yhteen n. viikon varotusajalla. vielä sitäkään en ihmetellyt, että mieheni jätti meidät, mutta hulluinta tilanteessa oli, että tämä nainen jätti kolme lastaan ja miehensä vajaan kuukauden tuttavuuden jälkeen ja lopetti exäni vuoksi 15 vuoden suhteen.
No, kun mieheni kertoi, että hän lähtee, niin sain jostain kipinän ja soitin tämän naisen miehelle ja kerroin suoraan, että tiedätkö, että vaimosi on jättämässä sinun mieheni takia. (lin niin järkyttynyt, en varmaan muuten olisi soittanut).
tämä mies ei tiennyt vaimonsa suhteesta mitään ja lupasi soittaa takaisin minulle myöhemmin. illalla tulikin mieheltä puhelu, että vaimo oli kertonut kaiken ja jopa sen, että on mieheni kanssa jo allekirjoittanut yhteisen vuokrasopimuksen. Lapset tämä nainen halusi jättää isälle.
siitä tämä koko suuri rumba alkoi, meidän talon myyminen, elatussopimuksen, eroprosessi jne....
koko tämän prosessin ajan minä ja tämä petetty mies juttelimme n. kerran viikossa puhelimessa. hänen kanssaan oli helppo puhua asioista, koska oli ns. samassa veneessä..heh.
muutaman kuukauden päästä tämä mies ehdotti, että jos tavattaisiin ihan kasvokkain, olisi kiva ihan jutella muutenkin, ettei aina puhelimessa tunti tolkulla.
sitten joku perjantai ilta sovimme tapaamisen, kun molempien lapset olivat viikonloppua viettämässä toisten vanhempien luona.
näimme kaupungilla ja oli mukava ilta ja huomasimme jo ensimmäisenä iltana, että olemme ihan samalaisia molemmat ja jo ekana iltana alkoi meidän (petettyjen) yhteinen tarina. alkuun oli muutma kuukausi, että aina tavattuamme sanoimme, ettei enään nähä, että mitä muutkin ajattelevat, mutta ei sille mitään voinut, että rakastuttiin sitten kuitenkin. omahan se on elämämme, eikä aikuisten tarvitse miettiä, että mitä muut ajattelevat, sen me josain vaiheessa tajusimme.
minä, lapseni, tämä mies ja hänen 3 lastaan olemme asuneet nyt. n. 2,5 vuotta saman katon alla. alku ei tietenkään ollut mitään ruusuilla tanssimista, koska tämä mies on minua n. 10 vuotta vanhempi ja lapsetkin siksi jo omia lapsiani vanhempia (17, 15 ja 12 vuotiaat), kun omani ovat 10 ja 7. silloin varsinkin aluksi oli hänen esikoisensa (tytär) kanssa ongelmia, mutta ajan myötä kaikki on selvitetty ja kaikki tulee hyvin toimeen ja on onnellisia.
lapsetkin ovat jo kuin sisarukset keskenään ja kukaan ei enään "naura" tätä meidän KAUNIIT JA ROHKEAT PERHETTÄ...HEH.
olemme onnellinen iso perhe ja lapset ja me olemme exiemme kanssa äleissä, josko he meidän exät ovat jo kylläkin toisistaan eronneet. lapset käyvät joka toinen viikonloppua (samoina vikkonloppuina, olemma saaneet sivittua asiat niin, vaikkei exät siis enään kimpassa olekkaan) ja me mieheni kanssa saamme siis ladata aina joka toinen viikonloppu "ladata akkuja" ja hoitaa parisuhdettamme.
tämä tälläinen hullu tarina ja olisi kiva vaihtaa kokemuksia samanlaisen suhteen omaavan kanssa, jos niitä sattuu kauheasti löytymään...
Vastaukset 7
Vanhimmat
luettavaa. Osui "pilkka" omaan nilkkaan näillä eksillä. =) Onneksi olkoon teille! Ihana kuulla että on onnellisisa "loppuja" jätettyjenkin elämissä!
mutta muistetaan että ei kaikki avioerot johdu siitä että toinen on "jätetty". Avioeroja tehdään ihan yhteisellä sopimuksellakin. Silti joskus ( huom!!! joskus!) joku ex ei siedäkään sitä että mies löytää uuden...
Ihan samalla tavalla kuin joku "uusi vaimo" ei siedä puolisonsa lapsia jne.
Meitä on niin moneksi...
Joten ne nilkkaan potkimiset voisi jättää vähemmälle...
että juuri eniten tämä kolahti exiimme ja tiedän, että siellä puhuttiin ja ennusteltiin paljon, että kuinka kauan mahtaa tuokin kestää jne..heh.
itse heidän suhde meni piloille ja me me porskutetaan päivä päivältä onnellisemmin..heh
jotka olemme löytäneet sen oikean! muut ovat vain kateellisia! Ehkäpä näin se oli sinullekin tarkoitettu... joskus se oikea löytyy mutkan kautta...
että jos tämä oli ns. kohtalo, niin aikas mutkien kautta tähän tultiin.
hullua, vaikka meillä 9 vuotta ikäeroakin, niin ollaan kuin kaksi marjaa..heh. toinen täydentää toisen lauseetkin.
olen aina kuvitellut, että vastakohdat täydentää toisiaan ja se on kunnon suhde, mutta ei se oikeessa elämässä useinkaan niin mene (joillakin kyllä), olen sen nyt itse todennut..heh
Hei, täällä myös samanlainen perhe, kuviot tietenkin hieman erilaiset, mutta "petettyjen" perhe.meillä on liki 2 vuotias ihana tyttölapsi ja hyvin menee, toisin kuin näillä exillämme jotka ovet eronneet ja palanneet yhteen jo varmaankin seitsemän kertaa....onkohan heillä se kohtalo etteivät voi erota koska lähtivät joskus aikoinaan "Sillat roihuten" menemään ja julkisesti eivät tosiaan voi erota. mutta
oli miten oli, meillä kemiat kohtasivat mieheni kanssa jo ihan alkumetreillä....
nim.rakkautta ensisilmäyksellä
meillä nää exät siis ovat eronneet, mutta sekin tehtiin silleen vähän suvulta salaa...heh. muuttivat täältä porista hesaan molemmat, mutta eri asuntoihin..heh.