Kanini elämä

Vescu kirjoitti:

Jösse - Kani kirjoittanut Vesqu

JÖSSE - KANI

Lepää rauhassa... keskiviikko 1.1.'97 - sunnuntai 4.4.'99

Ristiäiset ja silloinhan se tulikin meille lauantai 29.3.'97

Alussa... muistan, kun mutsi toisen sen korissa huoneeseeni ja niin sen sydän läpätti että, pelkäsi tietenkin uutta paikkaa. Niin mä kävin sitten hakemassa autosta sen kopin, pikkaisen silleen harmitti, kun aattelin (en tienny), että onko sen oltava siinä rautakehikkoisessa kopissa sitten aina, no ei tietenkään. Ihmeissään siitä oli kyllä, että mikä olento tämä on ja niinhän sitä oli loppuun saakka. Ja eihän mulla tai meillä mitään lemmikkiä aikaisemmin ollu ees ollu. Mökillä oli ollu koira, mutta se oli mummo ja papan. Viehättävä loikkija, vemmelsääri se Jösse oli, joka toi päivään piristystä.

Olohuoneen nurkassa kirjahyllyn päässä oli se sen koppi ihan kaupasta ostettu. Sillä oli sellainen erillinen vaneerista tehty lepokoppi valkoinen, missä ei ollut pohjaa, siihen kirjoitin punaisella maalilla sisään tulo aukkoon, että "Jössen Koto". Niin no päivisinhän se oli sitten ihan vapaana ja illalla se sitten 23.00 tai jotain pistettiin koppiin, yritettiin saada se sinne. Ekalla tai ekoilla viikoilla se ei uskaltanu lähteä mihinkään olohuoneen isolta matolta, vaan loikki ja ihmetteli siinä. Sitten se uskaltautui myöhemmin jo menemään keittiöön, vähän se sai sutia kyllä käpälillään, kun se on sellainen liukas joku puu vaneri lattia. Olihan se hauska nähdä, kun se jarruttikin, niin se luisti pitkään siinä. Myöhemmin se uskaltautui
eteiseen ja piirongin alla olevaan puhelinjohtoon se hampaansa iski. Ja ihmettelimme, kun kukaan ei soittanut. Täytyikin sitten rakentaa aita eteisen ja olohuoneen välille, ja keittiön ja eteisen välinen ovi piti pitää kiinni, ettei se pääse eteiseen nakertamaan johtoja. Myöhemmin siitä luovuttiin, johdot nostettiin korkealle ja pistettiin jotain piirongin alle eteen ettei se pääse enää sinne. Jossain vaiheessa se löysi huoneeni ja luikahti tietenkin sängyn alle piiloon. Mulla oli tietty pöydän takana paljon maukkaita johtoja, siellähän se ehti käydä tietysti nakertamassa niitä, no piti laittaa
pahvilaatikoita eteen, ettei se päässyt enää sinne. Jossain järjestyksessä se löysi kylppäriin, veljen huoneeseen ja vanhempien
makuuhuoneeseen. Ottihan se oikein vauhtia, että sai hypättyä telkkarin viereen, kirjahyllyn kaapin päälle ja siitä telkkarin taakse
olohuoneen nurkkaan. Sieltä sitä olikin vaikea saada pois, no video välikön ja sen alla olevan vetolaatikon kautta sen vaan saikin pois,
jotenkin harjalla yritettiin saada sen työnnettyä sieltä telkkarin takaa pois. Siellä takana se ehti nakertaa antenni, video ja telkkajohtoja. Jotain suojaisaa paikkaahan se sieltä nurkasta etsi tietenkin, tutki uusia paikkoja uteliaana. Siihen videovälikköön kehitettiin pahvi systeemi ja myöhemmässä vaiheessa puinen lauta, ettei se pääse siitä pujahtamaan nurkkaukseen. Telkan ja kirjahyllyn välin sitten laitettiin kynttelikköjä.

Viimeisinä kuukausina meni kannettavasta cd:n kuuloke johto poikki, kun se ehti muutaman sekunnin olla lattialla, nopeesti sen haukkasi
poikki. Veljenkin kuulokkeista meni johto poikki samoihin aikoihin. Paljon aikaisemmin se oli nakertanut melkoisesti antennijohtoa tuolla
veljen sängyn alla tai siinä vierustalla, kyllä siinäkin pientä jännitettä oli, muttei kani näemmä siitä ollut ihmeissään. Oli se päässyt huoneessani (joskus '98 lopulla?) pöydän taakse ja nakertanut joystickjohdon poikki ja printteri virtajohtoa vähän ja siitä sain pienen tällinkin, kun ranne osui siihen nakerrettuun kohtaan. Modeemi/puhelin johtokin meni kertaalleen poikki kanssa ja vieläpä samana päivänä, kun ostin sen.

Oleilihan se välillä siinä olohuoneen pöydän alla lehtivälikössä, jossa sille oli pieni koppi ja pehmuste. Sen varsinainen koppi (missä olivat heinät, suolakivi, kalkkikivi, puuta, vesi, jyrsijänherkkua häkkiin kiinnitetyssä kipossa jne. varsinainen ruokavarasto oli vaaleansinisessä isohkossa muovilaatikossa, mikä oli kylppärissä.) siirrettiin jossain vaiheessa sohvan päähän. Kopin vieressä oli myös kippo, missä sille oli nakerrettavaa. Olihan se tänä vuonna jonain kertana kaatanut sen lasikipon ja siitä syöny parhaimman makuiset vaan. Kun se halusi parvekkeelle tarpeilleen ja muutenkin, se meni partsin oven edessä olevalle matolle odottamaan tai olkkarin maton päähän. Välillä se oli mennäkkö vai eikö mennä? siinä ovella. Oven kun oli sulkevinaan se meni lähemmäksi ovea ja kun avasi se ei ollut mennossa vaan kääntyi, lopulta se yleensä meni kuitenkin. Monasti
sillä oli niin kiire mennä ulos, että se työnsi itsensä niin lähelle, että ovi täytyi avata hiljalleen, että se pikkuisen siirtyisi
taaksepäin ja kun oli pieni rakonenkin, se puikahti siitä nopeasti kynnyksen yli parvekkeelle. Samaa tullako vai eikö tulla sisälle? se harrasti välillä, kyllä se sitten lopulta tuli aina sisälle. Niin silloin mun huoneessa, kun päivä peitto oli liian alhaalla sängyssä, niin hyvin arasti se puikahti sängyn alle. Välillä se jäi ovellekin arastellen tulisiko huoneeseeni vai eikä tulisi. Parvekkeella sille oli puuta jyrsittäväksi. Siellä oli tai on vieläkin pari muovilaatikkoa, jossa se istui ja teki papanoita jne. Yleensä se teki papanat sellaiseen valkoiseen isoon kukkavaasiin. Siinä kun joskus oli kukkia, niin se aivan varren alhaalta napsautti ne poikki ja söi. Parvekkeella oli tai on vieläkin sellainen valkoinen pöytä ja sen päällä se liikkui kanssa. Niin ekaksi se yleensä partsilla nakerti jotain oven pielessä olevasta laatikosta tai joi siitä vesikiposta (niin se oppi myöhemmin juomaan kipostakin, eikä vain siitä kuulapullosta). Ja sitten se tai heti se meni valkoiseen kukkavaasiin ja teki papanat, siitä se pääsi pomppaamaan pöydälle, pöytä oli ihan ikkunalaudan vieressä. Siinä vihreällä peltisellä ikkunalaudalla se oli kanssa. Ja kun sitten tuli parvekkeen oven taakse se näki siinä olevasta ikkunasta ja parvekkeen ikkunast, että joku tuli. Ovi kun aukesi niin se nopeasti loikkasi ikkunalaudan päästä, oven edessä olevalle matolle ja siitä sisään. Sisällä ollessa se "lämpimikseen" mielissään kierteli villisti jalkoja ympäri kahdeksikkoa ja muutenkin
juoksi vauhdilla ympäriinsä ja taas jalkojen ympäri välillä. Niin ja olihan siellä parvekkeella tai on vieläkin sellainen puinen
ruskeanoranssi koppi (alun perin se oli laatikko muuta tarkoitusta varten), missä se oli kanssa, jotain vaahtomuovia, pumpulia ja muuta pehmoissa siellä oli, että sillä oli lämmin oltava. Joskus talvella se jäi sinne koppiin oleilemaan, eikä meinannut tulla sisälle ollenkaan. Muutamina kertoina se täytyi kantaa sisälle, kun sitä ei muuten saanut lämpimään.

Talouspaperirullia se pöllytti olohuoneessa ja välillä tuli kiusattua sitä, hiukan ottamalla sitä suusta pois. Ja se heitteli rullaa
edestakaisin matolla. Keittiössä iltainen tapahtuma oli, että tyhjässä viilipurkissa oli kuivia marjoja, mustikoita jne. Sitä kun helisytti, niin se tuli keittiöön vauhdilla loikkien. Pistin muutamia mustikoita kämmenelle ja se söi suurella ruokahalulla ne (täytyy kyllä myöntää, että minäkin napostelin niitä). Odottelihan se tietysti lisää, muttei niitä sille voinut tietenkään paljon antaa, muutamia kerralla vain päivässä. Olihan sille pääsiäisenä ja jossain vaiheessa muulloinkin rairuohoa, jota se sai suurella nautinnolla puputtaa, sille annettiin tietenkin vain pikkuisen kerralla ja annettiin ruohon taas kasvaa. Olohuoneessa, kun kerrankin oli sellainen palli kukkien edessä, niin se hyppäsi sen päälle ja söi kukkien lehtiä innoissaan. Kerran se vaan puraisi mua, kun yritin hätyyttää sitä jostain pois. Olihan se silleen siinä hyökkäysasennossa, että oishan mun pitänyt arvata. Olihan se vaan jännä, kun minäkin nukuin, niin se nukkui kanssa. Sängyn
reunapatjaa, kun nostin niin siellä se oli matollaan, sitten se tietysti nousi katselemaan, että kukas se patjan nosti. Oli sillä yksi
lepopaikka keittiön päädyn tuolin alla ja siellä sille oli mattoja ja myöskin olohuoneen sohvan alla sille oli matto.

Sitä kun silitteli, niin tavallisesti se nuoli silityksen jälkeen itseään puhtaaksi. Se oli aika hassun näköinen, kun se pesi toista korvaa. Käänti sen lepalleen alas ja käpälällä puhdisti sitä vinhasti. Mutsi kun teki jotain töitään makuuhuoneessa lattialla, niin monta kertaa Jösse tuli tutkimaan ja maistelemaan, mitä uutta on
tarjolla. Ja kun olkkarin kukatkin olivat uudelleen "järjestelyä" varten lattialla, niin Jössehän juhli tilaisuuden tullen.

Alussahan mä en sitä saanut ollenkaan syliin tai enpä juuri uskaltanutkaan pitää sitä sylissä, kun pelkäsin, että se putoaa. Ainahan se potki karkuun, kun minä yritin sitä pitää sylissä. Enemmän se tykkäsi siitä, että silitän sitä lattialla. Mutsi sitä sai pidettyä sylissä ja mutsin viereen se tuolille/sohvalle hyppäsi
silitettäväksi. Äiskän perässähän kani enimmäkseen juoksikin.

Monesti se oveni takana kävi aamuisin katsomassa onko ovi auki ja sitten kun oli, se tuli sänkyni alle matolleen. Toinaanhan mutsi kävi avaamassa huoneeni oven, että se pääsi sinne alle. Tai sitten heräsin siihen, kun oven takana kävi rapina, kun se kynsi ovea, niin tajusin päästää sen sisään. Joskus päiväs aikaanhan se lähti pois huoneesta, loikkimaan eteiseen ja siitä olkkariin ja parvekkeelle jossain vaiheessa. Silloin kun mun ovi oli vain raollaan, se nenullaan tökki
sen auki, että pääsi huoneeseeni. Ja kun halusi ulos ja ovi oli raollaan, hampaillaan ja nenullaan avittaen avasi ovea auki enemmän,
jos en ehtinyt auttaa. Huoneestani se loikkasi kynnyksen yli ovimatolla ja siitä eteisen matolle. Semmoinen jännä ääni siitä lähti, kun se käveli, loikki tuossa huoneeni muovimatolla, varsinkin sen kuuli silloin, kun se puikahti siitä vetolaatikon ja tolppien vierestä sängyn alle ja silloin olinkin usein vielä vähän unen pöpperössä. Muutamia kertoja se loikkasi sänkyynkin peiton päälle (käveli päälläni), kun aamulla vielä nukuin. Yhtenäkin kertana heräsin ja kierähdin nopeesti, niin se loikkasi vauhdilla melkoisen nopeasti takaisin lattialle. Niin jos se yön oli ollut sänkyni alla, niin aamulla tajusin sen päästä ulos, kun se rupesi nakertamaan jotain, se nakerrus oli sen merkki, että se haluaa ulos. Yleensähän se nakerti
jotain pahvilaatikkoa. Sänkyni alla olevassa vetolaatikossa oli aikoinaan Aku Ankkoja, sun muita kirjoja ja luistimet. Niitä Akujahan
se nakersi ja niitä luistimen suojia, täytyihän ne sitten ottaa pois sieltä ja jättää pari puukepakkoa sinne van. Näemmä se tuota Jerry
Cottiniakin (missä on Stallonen joku Rambo kuva, vuodelta '84) on nakertanut kulmista, kun se oli siellä vetolaatikossa ja mikä nyt on hyllyssä.

Joskus kun olin huoneessani sohvalla, niin mutsi nosti kanin syliini, vähän aikaa se vaan ehti olla siinä ja sitten se lähti taas loikkimaan
omille teilleen. Kyllä se sai huoneessani kuunnella punk musaa sun muuta, eipä tuo ilmeisesti siitä ollut moksiskaan, kun ei muuallekaan lähtenyt. Monestikin kun tietokoneella räpelsin huoneessani, se tuli
tuolini viereen ja silloin tiesin, että se kaipaa silitystä, minkä teinkin. Kun se kierteli tuolianikin (kun istuin siinä) ympäri, niin
välillä nostelin varpaita ylös ja silloin se teki korkeampia loikkia.

Tulihan sitä ihmeteltyä ain ett ("Mis Jösse on?"), missä se Jösse oli, kun tuli kotiin. Ja sieltähän se löytyikin, sänkyni alta korvat
pystyssä, kun polvistui katsomaan tai jostain olohuoneesta. Olihan sille kiva syöttää itse heiniä olkkarissa ja eteisessä (ja puputus
kävi), vaikka söi se niitä ominpäin häkissäänkin tietty.

Kyllä se vedätti joskus aivan mieletöntä vauhtia olohuoneessa jalkoja ympäri ja välillä pöydän ympäri ja taas jalkojen ympäri. Sen jälkeen
se, kun oli ihan naatti, niin se saattoi tyytyväisenä loikata vihreälle alustalleen tai kellahtaa sivuttainkin tai yrittää selällään
kiehnätä, silleen selälläänhän se kiehnäsi toisinaan lumessakin parvekkeella. Joku vappu se taisi olla, kun oli ilmapallo, sellainen ihan pieni, mistä oli lähtenyt jo ilmaa pois. Sitä se pompotteli edestakaisin, kumma kyllä se pallo ei vaan räjähtäny.

Mutsihan kanista piti eniten huolta, kun mä olin poissa ja muutenkin eniten. En mä olisi itse saanut leikattua kynsiä siltä lyhkäisemmäksi,
kun se ei pysy paikallaan ja pelkäisin tietty, että leikkaan huonosti ja osun hermoon. Mutsihan sai leikattua yksinkin siltä kynnet, olin mä apujoukkona tarpeen vaatiessa.


Jänskän näköinen se oli, kun se venytteli (heräsi) ja lähti loikkimaan. Tämän yhden kerran muistan parhaiten, kun se viimeisellä viikolla venytteli sängyn alla matolla oikeen itsensä pitkäksi ja hampaat paljastuivat komeasti avonaisesta kidasta. Jännä pikku lyhkäinen häntä sillä oli ja pehmeät harmaat karvaiset käpälät ja pieni punainen kieli.

Isukin ikimuistoiset lausahdukset "Ei... ei Jösse... Jösse ei mene sinne" (ja niin kuin se olisikin ymmärtäny (kenties ymmärsikin) käskyt, jos ymmärsi teki kuitenkin niin kuin halusi), muistuu hyvin, kun se yritti mennä video väliköstä telkkarin taakse. Ja kun se ehti mennä sinne, sai harjan kanssa pitkänkin aikaan yrittää saada sitä pois sieltä. Isukin kanssahan Jösse makoilikin paljon olohuoneessa ja iskä sitä silitteli, kun se oli vihreällä alustallaan.

Ihme ja kumma? ei se kertaakaan kyllä yrittänyt karata ulko ovesta käytävään (kun joku lähti ulos), että pysytteli ihan huoneiston sisällä. Kai se ymmärsi, että se on kiellettyä ja vaarallista.

Olin töissä '97 alkuvuodesta kesäkuuhun ja pääsin töistä neljän jälkeen ja siellähän se monasti oli eteisessä odottamassa pirtsakkana, kun ovi aukesi (kuuli kai äänen). Ja minä päästin sen parvekkeelle loikkimaan, kun se sinne halusi. Kierti se jalkoja ympäri melkoisesti töiden jälkeen ja kun tuli parvekkeeltakin.

Niin alussa '97, olkkarissa oli punainen säkkituoli. Siihen se teki salamana reikiä ja mutsi sai niitä ommella umpeen ja teki se kanssa
papanoitakin siihen. Muistan, että kun itse siinä lötkötti ja se hyppäsi kanssa siihen. Vaikka se oli hetken vaan ollut siinä, niin oli se jo ehtinyt vääntää papanat. Säkkiä oli pidettävä jossain korkealla, kun ei sitä käyttänyt, toisella tuolilla tai sohvalla. Kun istuikin
siinä, niin ehti se vaan nopeasti tehdä reijän, vaikka kuinka oli katsovinaan ja arveli että ehtii hätyyttää sen pois.

Se oli sitä '97 vuotta varmaan, kun olin olkkarin matolla selällään ilman paitaa katsomassa telkkaa tai muuten vaan. Kani tietenkin tuli tutkimaan. Se hyppäsi välillä vatsan päällekin ja nenullaan tutki ja liikkui siinnä, se kutitti melkoisesti. Kerran mutsi taisi pelästyttää sen ja se loikkasi vauhdilla vatsaltani maahan. Makiat pitkät vauhti
raidat jäi kynsistä vatsaani.

Kesällä '97 se olikin mökillä tuolla Alasenjärven rannalla. Sille laitettiin siellä valjaat ja valjaisiin naru ettei se pääse karkaamaan, se alkoi repimään hampaillaan sitä valjasta. Valjas homma ei toiminut. Sille tehtiin sitten rautaverkosta sellainen alue, missä se pääsi liikkumaan. Iltaisin sitä tahtoivat hyttyset hätyytellä korvista ja se oli tietenkin vietävä sisään turvaan. Sen kehikon katolle, mikä siinä alueella oli, niin tuli laitettua voikukan lehtiä
sun muita, ettei sille tulisi liian kuuma, kun aurinko paistaa. Sen kehikon sisäpuolellehan mä astuin ja kanihan alkoi kiertää jalkojen ympäri villisti. Mummo luuli, että se kiertää mitä tahansa ja laittoi sinne kiven, muttei se sitä kiertänyt. Kesällä sillä oli turkki erilainen, ihan keskellä selässä oli alue, missä oli kiiltävää mustaa turkkia ja muuten oli sellainen kiilloton, turkin vaihto meneillään.

Alkuvuodesta (maaliskuussa?) '98 kirjoitettua tekstiä:

Terve ystävä! Sänkyyni loikkaa kohta vuoden täyttävä kääpiökanini (jänö, pupu, nakertaja, jyrsijä, peto, rabbit) ja alkaa tökkiä pehmeällä nenullaan jalkojani. Ilmeisestikkin se haluaa, että silitän sitä, minkä teenkin. Kyllähän minäkin silittelyä kaipaisin. Kerrassaan
hellyyttävä yksilö, silittäessä menee aivan littanaksi ja narskuttaa hampaita, kun pitää silityksestä. Pitkin vedoin, kun silittää se
laskee korvat alas turkin myötäisesti. Sitten, kun sitä silittää ihan kuonon päältä niin sen korvat nousee heti pystyyn. Joo-o ajatteleva
olentohan kanikin on, olisi hauska joskus tietää, mitä se pääkopassa liikkuu. Toisinaan, kun se katselee TV:tä niin kuin minäkin, ehkä se
jotain ymmärtääkin. Niin no ainakin, kun menen keittiöön ja kilisyttelen ja kolisuttelen pähkinöitä kupissa jänö loikkii ihan
villinä luokseni. Otan sitten pähkinän ja pidän tiukkaan sormien välissä, pupu ottaa kuitenkin sen, kun en pysty pitämään tarpeeksi tiukkaan. Melkoista vauhtia se puputtaa pähkinän, sitten se yleensä haukkaa vähän sormia, kun pitää niitä sen edessä vielä, ehkä niihin on jäänyt vielä pähkinän tuoksua. Yksi pähkinä sille kyllä riittää per päivä, ettei se rupea lihomaan, kun pähkinöissä on sen verran rasvaa. Hassun näköinen se on, kun nousee takajaloilleen ihmettelemään suurine silmineen ja pitkine pystyine korvineen ja sen nenu menee silleen edestakaisin, kun se haistelee. Ja se on kanssa kivan näköistä, kun se
arasti liikkuu eteenpäin, vaan uteliaisuus voittaa. Yleensä kun se tulee huoneesi, niin se luikahtaa littanana päivä peiton alta, sängyn
alle kangaspalojen päälle nukkumaan tai muuten vaan. Sitten kun avaan oven, se toisinaan haluaa ulos lähteä samalla. Avaan parvekkeen oven
ja se jää ovi aukkoon, kääntyy ehkä jalkojani kohti ja vasta kun olen kädellä takapäästä ikään kuin ohjannut sen ulos / koskettanut, se loikkaa rappusen yli parvekkeelle. Laitan yleensä oven kiinni, varsinkin jos ja kun sattuu olemaan talvi ja kylmä. Siinä on vaan se, että muistaa päästää sen sisälle, varsinkin jos ulkona on jotain
-15°C, silloin se ei muutenkaan viihdy kauaa ulkona, ainakaan illalla ja tulee nopeasti sisälle. Joskus jos tyhmyyksissäni unohtanut sen
vähän pitemmäksi aikaa ulos tai muutenkin, se on saattanut mennä ulkona olevaan koppiin, missä vaahtokumia ja jotain untuvaa, mikä pitää sen kopin lämpöisenä. Kyllähän se on tottunut siihen ulkona oloon ja sillä on talviturkki, mutta kuitenkin, no en sentään ole unohtanut sitä pitkäksi ulos, kun on ollut todella kylmä. Parvekkeella on sellainen pöytä ikkunan edessä. Yleensä, kun se on pöydällä, se haluaa tulla jo sisään. Tavallisesti kun se on tulossa sille, se
loikkaa pöydältä ikkuna pellille ja ihan pellin päästä loikkaa parvekkeen oven edessä olevalle matolle ja siitä loikkaa rappusen yli sisään. Heti kun se on sisällä, se loikkii melkoista vauhtia olohuoneen matolle, odottaen että tulen. Seison sitten lievässä haara-asennossa matolla ja se kiertää jalkoja tehden kahdeksikkoa, välillä vaihtaen suuntaa ja välillä kiertäen pöydän tai jonkun muun ympäri. Juostessaan sillä tavalla se pitää ihme ääntä, muttei aina. Kun se on saanut tarpeeksi kiertämisestä, se saattaa yrittää kieriä selälleen tai heittäytyä vihreälle alustalleen sivuttain tai muuten vaan lötkähtää alustalleen pitkäkseen niin että sen takajalat ovat ihan suorana tai vähän vinossa takanapäin. On ne sen takajalat sitten pitkät. Pupu on kivan näköinen kanssa, kun se ei tiedä mihin menee,
kääntyilee, palaa takaisin ja korvat kääntyilevät ja se merkkailee sen pää alla olevalla hajurauhasella paikkoja, kuten huoneen, kaapin
kulmia ja lenkkareita jne. Niin tuossa yhtenä päivänä, kun imuroin niin se oli kyllä hyvä, ei meinannut millään lähteä ulos huoneesta
missä imuroin, vaan oli paikallaan sängyn alla, siinä kohtaa missä jänön kankaanpalat on, jossa se nukkuu tai muuten vaan on. Kun imureineni menin sitä kohti, niin se lähti huoneen toiseen nurkkaan, muttei kumma kyllä huoneesta pois, ei sitten millään. Sunnuntaina se oli kanssa niin hyvännäköinen, kun oli ihan pitkällään olohuoneen
pöydän alla, toinen korva vähän ylempänä ja toinen alempana lepäilemässä, kun auringon säteet tulivat parvekkeen ikkunoista lämmittämään huonetta joskus siinä 16.00 maissa. Muutamana päivänä se on taas rapsinut etujaloilla jalkaterän päältä, ilmeisesti se on merkki, että sitä pitää silittää. Toisinaan se myös puree jalkaterän päältä tai niin kuin haukkaa vähän tai kiskoo hampailla sukkia, sekin lienee merkki, että se haluaa silitystä. Toissa viikolla se lipoi kielellään käsiä, kun olin tullut sählyä pelaamasta, ilmeisesti sen verran oli tullut hikoiltua ja siinä on kai suolaa, niin se oli kai se syy tapahtumaan. Onhan sillä sellanen suolakivi häkissä kyllä, mistä se voi haukata, että saa suolaa. Kun kanin on nostanut vaikka sohvalle ja silittää sitä, niin kun se tahtoo pois siitä, niin se on kyllä mukava, kun se työntää nenulla oikein voimalla, kun haluaa pois, jos ei päästä sitä pois, niin silloin se saattaa purra. Alussa, sitä tuli pidettyä yöt sille tarkoitetussa häkissä, kun se tahtoi tehdä
pahojaan. Aamulla, joskus 6.00-7.00 kun se tottui aina menemään parvekkeelle, se tarttui häkin rautatankoihin hampaillaan ja rynkytti kovaa, että siihen kyllä heräsi, jos ei ollut sattunut heräämään aikaisemmin päästämään sitä parvekkeelle. Olihan siinä melkoinen jahtaaminen silloin, että sai sen häkkiin yöksi ja kun laittoi häkin luukkua kiinni, se vaan yritti työntää nenullaan voimalla sitä auki päin. Meniväthän kertaalleen puhelinjohdot poikki ja se tahtoi mennä telkan taakse ja purra video ja telkka virtajohtoja ja antennijohtoja, mutta siihen on rakennettu este, ettei se kyllä mene kirjahyllyn kauttakaan sinne enää. Välillähän se popsii noita tapetteja ja on täytynyt pistää nakerrus kohdan eteen diskiboxi, taitekohdastahan se tahtoo saada avattua tapetin. Keväällä/kesällä, kun sen päästi tuonne
parvekkeelle, se hyppäsi kukkavaasiin sellaiseen suureen ja popsi kukat poikki alhaalta varresta ja söi ne suihinsa. Siinä vaasissa ei enää kasva mikään, kun se käyttää sitä suurta vaasia luonnollisia tarpeita varten. Parempi, että tekee sinne, kuin sisällä olevaan häkkiin, missä on sen juomapullo ja muuta ravintoja, kun sen häkin
siivoamisessa on sen verran kovempi homma. Kani on kyllä sopiva lemmikki meikäläiselle, ei tarvitse ulkoiluttaa paitsi sisällä ja on
ihan siisti ja silleen, joutuuhan niitä jotain "pillereitä" keräilemään lattialta, mutta nekin ovat kuivia, eivätkä sotke, eikä se pidä kovaa meteliä. Joskus kyllä tulee mieleen, että mitähän sitten, kun se on lähtenyt kanien taivaaseen?. Sniff, eläväthän kääpiökanit vain enimmillään jotain 7 vuotta siis paljon vähemmän kuin ihmiset, huutava vääryys. Vuodatanko kyyneleitä, kyllä varmaankin, kun se poissa. Ja vinkkelkinttu se jatkaa vain matkaansa toiseen huoneeseen.

Kotona jänö loikkii vastaan ja alkaa kiertää jalkoja, ennen kuin saan edes vaatteet pois päältä. Täytyy pitää silmät auki, kun se niin
hanakasti kiertää jalkoja, ettei kompastu siihen. On kyllä välillä melkein tullut kompastuttua siihen, muttei kuitenkaan kertaakaan mitenkään pahasti, ettei sille ole käynyt mitenkään. Menen sitten samaa tietä suihkuun. Jänö yrittää pyrkiä myöskin kylppäriin. Hätistän sitä ulos kylppäristä, se vain pyörittelee korviaan ja tulee aina takaisin. Lopulta kannan sen olkkariin asti ja juoksen nopeasti kylppäriin, ennen kuin se ehtii. Ovi on kiinni ja pupu menee
perinteiselle vartiopaikalleen eteiseen kylppärin oven viereen.

'98 talvella kun serkku ja kummitäti Sveitsistä olivat täällä käymässä, niin Jösse paukutti lattiaa käpälällään, et tums tums, ilmeisesti siksi, kun vieraita oli kämpässä, vieras haju. Varoitti meitä vieraista.

Keskiviikko 13.5'98

Jänis rupesi syömään pöydän reunalta roikkuvia vappu serpentiinejäni, ajattelin säästää ne ensi vapuksi, mutta taitavat mennä parempiin suihin. Jessus ton kanin kanssa, se vaan tunki eilen ja just äsken ittensä tonne patterin ja lokerikon väliin niin hemmetin ahtaaseen paikkaan, että hyvä että pääsi pois peruuttamalla. Eilen se oli kanssa siellä seinän ja lokerikon välissä, pääsi se pois sieltä, kun avitin, melkoista ruopimista se oli, kun se peruutti poies. Nopeesti se loikki
sängyn alle piiloon, luulisi että olisi pelästynyt, mutta ei mitään, kun äskenkin yritti sinne uudestaan taas. Se on just pyrkimässä sieltä lokerikon takaa tuonne pöydän taakse, missä on monta mehevää johtoa popsittavana. Where no kani gone before. Olihan se tässä viikko sitten popsinut antennijohtoa jotain metrin matkalta. Niin no ei ihme, kun suojakuorta oli nakerrettu, niin ei oikein tahtonut näkyä TV3 ja TV4. Muutaman sekunnin mitä tuo matkatv antennikin ehti olla tuossa lattialla, niin heti se oli haukannut siitäkin johdosta palasen pois.

Voi rotta! Nyt se kani syö mun roskista oon siihen teippaillut kaikenlaisia tarroja sun muita, mitä se aina kiskoo hampaillaan, täytyy
piilottaa roskis jonnekin korkealle. Taas yritti sinne lokerin taakse, siinä edessä on nyt vetolaatikkosarja, taitaa olla sille jo liikaa
haastetta. Äsken laitoinkin roskiksen lokerikon sivuun vielä, ettei se pääse puikahtamaan siitä läpi.

Torstai 14.5'98

Jänis popsi heti aamulla puhelinjohdon poikki, jonka ostin eilennä ja tänään kävin ostamassa uuden kymmenen metrisen, kuusi metrisen sijaan. Johto on tällä kertaa viritetty niin korkealle, ettei jänö pääse popsimaan enää sitä.

Ei hemmetissä jänis löysi uuden kohdan tapetista, ainakin äänestä päätellen. Kummasti se saa vaan auki ton tapetin taite kohdasta ja syö sitä tapettia sitten. Niin tuolla sängyn/sohvan alla olevan vetolaatikon takanahan se operoi. Neljästä kohdasta se on syönyt ja olen laittanut eteen sinne diskiboxeja kolmeen kohtaan ja yhteen
muovilaatikon, mut tämä oli jo viides taide kohta minkä se sai auki AARGH! ei oo enää noita diskettiboxejakaan. Jaaha pari minsaa kului ja
se otti taas uuden makupalan tapetista, ilmeisesti on pakko laittaa jotain sinne eteen. Ai jai... taisi tulla kanille nyt harmi, kun pistin sellaisen kovapintaisen pakettikuoren siihen eteen. No onpahan vähän aikaa sille jotain haastetta. Puhelinjohto nyt on ainakin turvassa,
niin korkealla ettei se voi syödä sitä tai paremminkin purea, se ei syö johtoa vaan puree, mutta tapettia se syökin. Aluksi tuli mietittyä, jos niittaisi puhelinjohdon niin kiinni jalkalistaan, ettei se saa hampaita sinne tai sitten laittaisi johdon johonkin muoviputkeen, mut paras vaihtoehto on/oli tuo laittaa se niin
korkealle, ettei se ylety.

Maanantai 8.6'98

Mun piti silloin lähteä Lapinjärvelle, oli sellaista aamua ja olin yksin kanin kanssa. Viikoksi (ma-pe) piti lähtee uuteen paikkaan.
Kello oli siinä kymmenen, taisin mä avata parvekkeen oven, että se pääsee ulos tai sitten se oli jo auki. Oven pystyi jättää auki, kun
ulkona oli sen verran lämmin. Aurinko paistoi jonkin verran. Minä sitä parvekkeella katselin vielä viime hetkinä ennen lähtöä muutamaan
otteeseen teetä juoden välillä. Kotoseen se vaan jäi tuttuun ja turvalliseen ja minä lähdin tuntemattomaan linkulla.

Lauantai 20.6'98

Kun tulin tuolta mökiltä annoin kanille heti mökiltä keräämiäni voikukan lehtiä, että se oli innoissaan taas. Tuhotonta vauhtia se iski torahampaansa lehden keskelle ja alkoi puputtaa sitä suihinsa.
-Olihan niin kiva nähdä, kun se popsi vihreää ravintoa innolla.

Sunnuntai 21.6'98

Pupu eilen illalla taas popsi mun huoneen pahvilaatikkoa ja sain ohjailla vähän väliä sitä muualle ja sitten se rapsutti etukäpälillä
mun jalkaa, että pitäisi silittää, minkä teinkin. Tänä aamuna heräsin siihen, kun se söi sänkyni alla jotain paperia, jonka otin pois. Pupu
nukkuu usein mun sängyn alla. Sitten vähän ajan päästä se jyrsi sängyn tolppaa tai jotain. Avasin sitten oven ja se lähti pomppimaan eteiseen
ja sain nukuttua.

Sunnuntaina 28.6'98

Heräsin siinä kello 11:00 jälkeen. Jänishän siinä alkoi jotain nakertaa ja päästin sen huoneesta ulos loikkiin parvekkeelle.
-Kani herättää mut ajoissa elämään.

Maanantai 28.12'98

Se valkoinen pupu siinä mainoksessa, missä on Iiro Seppänen on aivan ihana. Toi mun musta pupu ei kyllä sillee pysy sylissä, se lähtee
loikkii, mut muuten sitä voi kyllä lattialla silittää.

Lauantai 2.1.'99

Toi meijän pupu ainakin alkaa pyristelemään, ettei sitä oikeen saa yksin leikattuu niitä kynsiä.

Lauantai 2.1.'99

Rakkaasta jänöstäni... jups tuolla parvekkeella on lunta, se on tietty innoissaan lumesta loikkii siinä, kierii, työntää nenuaan lumeen ja
pöllyttää sitä. Kun ajattelee, että se siirtyy kanien taivaaseen 8 vuotiaana viimeistään luultavasti hmm... tuntuu aika vaikealta. Miten
noin ihastuttava olento voi kuolla? Kiiltävä musta turkki, tarttee silittää ja pitää sitä hyvänä, jokainen hetki on niin kallis. Yritän
antaa parastani. Ihme elukka toi kani, että sinne se vaan tahtoo parvekkeelle mennä vaikka siellä on -10C asteitakin.

Lauantai 9.1'99

Rakkautta niin, ehkä se on sitä kun mä silittelen tota mun kania hellyydellä ja se narskuttaa tyytyväisenä hampaitaan. Jotain molemmin
puolistahan siinä on. Niin "mun" kania, niinku mä omistaisin sen, siis kanihan on oma itsensä, enkä silleen niinku omista sitä, vaan sehän loikkii niin kuin tahtoo omia reittejään. Kyllähän mä sitä kanii otan sylii, mut se tahtoo loikkii heti pois, lattialla sitä voi kyllä silittää ja se menee ihan "littanaksi". Rakkaus=kiintymys.

Perjantai 15.1'99

Kun tulin siinä kahden jälkeen himaan taas, leikin siinä aikani kanin kanssa, se rupes juoksee mun perässä vaan ja tahalleen en antanu sen saada kiinni. Juoksen telin ympäri kämppää, olohuoneessa, keittiössä, kylppärissä ja se seurasi vauhdilla. Annoin sen sitten lopulta
saavuttaa itseni.

Lauantai-Sunnuntai 23-24.1'99

Kävin tuossa just äsken korjailemassa johtoja, isukki tai joku muu oli unohtanu laittaa esteen videoitten eteen ja kani oli popsinu johtoja
telkka, video ja antenni johtoa, ihme etten saanu sähköiskua tai kani ollu saanu, kun se oli ihan siitä videon juuresta syöty myös. Kopioitten näet noita kassuja isukille, niin tartti siirtää videot olkkarista omaan huoneeseen, vasta jälkeen päin huomasi, että johtoja oli popsittu. Ihme hampaat vaan tolla kanilla.
-oikeestaan ihme ettei se kani ollu kuollut johtoja purressaan

Viikolla 7 - 15.2-21.2'99

Niin nyt (tänään 19.2) perjantaina 17:30 toi kani viedään leikattavaksi, parempi ilmeisesti niin koska se puree jalkoja ja jne. vastaavaa. Siis helvetillistähän kanilla on, kun on luonnon vietti, eikä voi sitä tyydyttää/lopettaa. Tietty vaara momenttinsahan siinä oli, kun kani leikattiin.

Tällä välillähän mutsi lääkitsi sitä ruiskulla suuhun ja sen banaanin makuisen lääkkeen se lipoi tietenkin. Alussa se arasteli sitä käpälää,
mihin oli pistetty piikki, kun se leikattiin.

Viikolla 9 - 1.3-7.3.'99

Niin se kani leikattiin. Kyllä se nyt jo antaapi silitellä suht hyvin ja kiertelee se jo jalkojakin. Melkoisesti se onkin tänään (la) ja
eilenkin ollu mun sängyn alla piilossa, nukkumassa ja raaputtelemassa mattoaan.

Viime tai sitä edellisenä viikolla se kantoi kuulemma kuivan leivän palasen sinne vihreälle alustalle ja rupesi sitä murustamaan siinä.
(siivoa tekemään ;)

Perjantai-Sunnuntai 26-28.3'99

Siivoilinkin ja kanihan tietty silloin oli niin innokas tulemaan tutkimaan, kun tavarat olivat lattialla sikin sokin. Vetolaatikostosta
kaikki laatikot olivat poissa ja kanihan loikkasi sinne sisälle tietenkin. Asettelin lauantai iltana vetolaatikoita ja muita laatikoita lattialle, että se voi puikkelehtia niitten väliä ja tutkiskella ja niinhän se tekikin. Siivouksesta olikin jäänyt lattialle sellainen rapiseva läpinäkyvä muovitasku mikä oli rypyssä,
sitä rapsutteli sängyn alla ja sängyn alla olevassa vetolaatikossa. Eräänä aamuna varmaan sunnuntaina otinkin sen hetkeksi siltä pois, kun
en saanut nukuttua ja taisi se sitten lähteäkin huoneestani ulos, kun avasin oven. Myöhemmin päivällä palautin sen rapisevan sinne sängyn
alle sille leikittäväksi. Se kyllä pelkäsi rapinaa, mutta ei ilmeisesti omaa rapisteluaan. Kyllähän sitä itse aina pelästy, kun jotain sattui putoamaan, että nyt se Jösse pelästy. Kanihan pelkää helposti kovia äkillisiä ääniä ja säikähtäneenä säntää minne sattuu. Puinen valkoinen CD lokerikko, kun nyt oli taas ikkunan alla, niin ehtihän kani nakertaa siinä alhaalla olevia tyhjiä pahvisia cd laatikoitakin jonkin verran, vaikka välillä sitä yritin siitä saada
poiskin.

Viimeiset päivät Perjantai 2.4'99 - Sunnuntai 4.4'99

Aamulla (la) 9.00 päästin sen huoneeseeni, kun kuulin raapimista oveni takaa. Se oli pitkään mun sängyn alla lepäämässä, aamusta 9.00 jotain
17.00. Tulihan sitä yritettyä saada liikkeelle sieltä 9-17.00 välillä sängyn alta, muttei se lähtenyt vaan, kääntyi se (hyökkäyasentoon)
vielä siinä päivemmällä, kun yritti saada sitä pois sieltä. Lähti se sitten kuitenkin omin jaloin ulos huoneestani, tosin silloin vasta,
kun vedettiin vetolaatikko pois ja mutsi puhdisteli sen mattoa karvoista. Jonkin verran oli tosiaankin sänkyni alle karvoja kerääntynyt, ilmeisesti se olisi juuri vaihtanut talviturkin
kesäturkkiin. Metelöin" mä siinä pikka

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä