Yksinäisyyden peittämänä avautuu portit sisimpäsi suureen maailmaan. Kohtaat itsesi vihdoin silmästä silmään ja tunnet todella sen mitä sisimpäsi tuntee. Maailma aina yhtä lämpimästi avosylin vastaan ottaa, mutta sisimmät tuntosi sanelevat sanansa olotilaan, joka maailman myötä ympärillesi muodostuu harsoverhoksi.
Saavun illalla väsyneenä kotiin rankkasateen saattelemana. Laitan veden kiehumaan ja menen riisumaan yltäni märät vaatteet. Tilalleen vaihdan satiinisen yöpaitani, lämpimän saunatakin ja suuret pehmeät villasukat. Valmistan kiehuvasta vedestä makeaa vanilja-teetä ja lähden sen höyryn tuoksuessa kohti suurta nojatuolia. Asetan teekupin pöydälle odottamaan siksi kunnes saan sytytettyä muutaman vanilja-kynttilän ja rauhallisen levyn soimaan taustalle. Viimein kaikki on täydellistä ja uppoudun suureen, pehmeään nojatuoliin samalla sulkien silmäni, haistellen vaniljan pehmeää aromia.
Sukellan syvälle sisimpääni ja näen kuvitteelliset, kevyesti leijailevat lumihiutaleet lipumassa kirkkaalta tähtitaivaalta kuun valaistessa niitä. Ne kimaltelevat kauniisti kuin timantit kuun hopeisessa valossa ja lipuvat hitaammin kuin koskaan. Tanssivat taustalla soivan kauniin musiikin tahdissa. Taivaalla kuu hymyilee minulle salaperäisesti ja tähdet tuikkivat kirkkaina muodostaen taivaalle väläyksiä menneiltä ajoilta. Kuvanauhaa, jota en enää muistanutkaan. Sen palautuminen mieleeni saa suupieleni kohoamaan ja pienen jalokivikyyneleen silmäkulmaani. Istun kivellä, jonka pinta tänään suli ja kuivi auringon paisteessa. Kivi saa minut jälleen muistamaan kuinka kesä jo pian saapuu ja nuo menneisyyden kuvat, joita taivaalta katselen menevät jälleen yhtä kesää kauemmas minusta. Nekin kesältä, kuten niin monet muutkin kauniit muistot. Kuvanauha päättyy tähdenlentoon. Suljen silmäni ja toivon kauniita asioita, joita koskaan en ole saanut elämääni.
Avaan silmäni ja huomaan istuvani vanhassa puisessa soutuveneessä keskellä järveä. Usva verhoaa ympärilläni. Se alkaa lumihiutaleiden lailla tanssimaan taustalla soivan kauniin musiikin tahdissa hitaasti. Taivaalla näen vaaleanpunaisia pumpulipilviä ja ympärilläni kauneutta. Musiikki saa veneen hitaasti pyörimään peilityynen järven pintaa vasten, minä sen mukana. Airot kelluvat vedessä ja muodostavat veneen pyöriessä pieniä laineita, jotka saavat taivasta heijastavan peilipinnan heräämään henkiin. Hitaasti usvaverho avautuu edestäni muodostaen tunnelin, joka kutsuu minua luokseen. Tartun veneen reunoista kelluviin airoihin ja lähden soutamaan tunnelia pitkin. Perässäni tunneli sulkeutuu heti harsoverhon lailla. Musiikki soi korvissani edelleen ja vaistoni vie minua eteenpäin. Irrotan käteni airoista, suljen silmäni ja tunnen kuinka vene nousee kevyesti ilmaan. Se nousee läpi usvaverhon tähtitaivaalle ja katoaa yön tummaan taivaaseen.
Tunnen pian ihollani lämpimän auringonsäteen ja avaan silmäni. Istun kannon nokassa katselemassa kesäillan laskevaa aurinkoa. Edessäni avautuu kukkaniitty, jonka kukkien tuoksun tunnen haistellessani raikasta ilmaa. Vieressäni lentää perhosia joiden tuoreet siivet saavat ne iloisina leijailemaan ympärilläni. Maailma kovin koetellut niitä toukan olemuksessa ja nyt ne viimein saivat vapauden. Tähdenlennon toiveeni toteutuu. Muutun perhoseksi ja lennän auringon laskiessa vapaasti halki ilman kohti kultaista aurinkoa tuntien siivissäni sen lämmönsäteet. Ympärilläni leijailee paljon muitakin perhosia kauniisti, ja niin kevyesti. Kukkien tuoksu huumaa mieleni ja taustalla soiva kaunis musiikki luo tanssin, johon viimein itsekin yhdyn muiden perhosten lailla ja me tanssimme kohti laskevaa aurinkoa, kunnes se sammuu.
Saavun illalla väsyneenä kotiin rankkasateen saattelemana. Laitan veden kiehumaan ja menen riisumaan yltäni märät vaatteet. Tilalleen vaihdan satiinisen yöpaitani, lämpimän saunatakin ja suuret pehmeät villasukat. Valmistan kiehuvasta vedestä makeaa vanilja-teetä ja lähden sen höyryn tuoksuessa kohti suurta nojatuolia. Asetan teekupin pöydälle odottamaan siksi kunnes saan sytytettyä muutaman vanilja-kynttilän ja rauhallisen levyn soimaan taustalle. Viimein kaikki on täydellistä ja uppoudun suureen, pehmeään nojatuoliin samalla sulkien silmäni, haistellen vaniljan pehmeää aromia.
Sukellan syvälle sisimpääni ja näen kuvitteelliset, kevyesti leijailevat lumihiutaleet lipumassa kirkkaalta tähtitaivaalta kuun valaistessa niitä. Ne kimaltelevat kauniisti kuin timantit kuun hopeisessa valossa ja lipuvat hitaammin kuin koskaan. Tanssivat taustalla soivan kauniin musiikin tahdissa. Taivaalla kuu hymyilee minulle salaperäisesti ja tähdet tuikkivat kirkkaina muodostaen taivaalle väläyksiä menneiltä ajoilta. Kuvanauhaa, jota en enää muistanutkaan. Sen palautuminen mieleeni saa suupieleni kohoamaan ja pienen jalokivikyyneleen silmäkulmaani. Istun kivellä, jonka pinta tänään suli ja kuivi auringon paisteessa. Kivi saa minut jälleen muistamaan kuinka kesä jo pian saapuu ja nuo menneisyyden kuvat, joita taivaalta katselen menevät jälleen yhtä kesää kauemmas minusta. Nekin kesältä, kuten niin monet muutkin kauniit muistot. Kuvanauha päättyy tähdenlentoon. Suljen silmäni ja toivon kauniita asioita, joita koskaan en ole saanut elämääni.
Avaan silmäni ja huomaan istuvani vanhassa puisessa soutuveneessä keskellä järveä. Usva verhoaa ympärilläni. Se alkaa lumihiutaleiden lailla tanssimaan taustalla soivan kauniin musiikin tahdissa hitaasti. Taivaalla näen vaaleanpunaisia pumpulipilviä ja ympärilläni kauneutta. Musiikki saa veneen hitaasti pyörimään peilityynen järven pintaa vasten, minä sen mukana. Airot kelluvat vedessä ja muodostavat veneen pyöriessä pieniä laineita, jotka saavat taivasta heijastavan peilipinnan heräämään henkiin. Hitaasti usvaverho avautuu edestäni muodostaen tunnelin, joka kutsuu minua luokseen. Tartun veneen reunoista kelluviin airoihin ja lähden soutamaan tunnelia pitkin. Perässäni tunneli sulkeutuu heti harsoverhon lailla. Musiikki soi korvissani edelleen ja vaistoni vie minua eteenpäin. Irrotan käteni airoista, suljen silmäni ja tunnen kuinka vene nousee kevyesti ilmaan. Se nousee läpi usvaverhon tähtitaivaalle ja katoaa yön tummaan taivaaseen.
Tunnen pian ihollani lämpimän auringonsäteen ja avaan silmäni. Istun kannon nokassa katselemassa kesäillan laskevaa aurinkoa. Edessäni avautuu kukkaniitty, jonka kukkien tuoksun tunnen haistellessani raikasta ilmaa. Vieressäni lentää perhosia joiden tuoreet siivet saavat ne iloisina leijailemaan ympärilläni. Maailma kovin koetellut niitä toukan olemuksessa ja nyt ne viimein saivat vapauden. Tähdenlennon toiveeni toteutuu. Muutun perhoseksi ja lennän auringon laskiessa vapaasti halki ilman kohti kultaista aurinkoa tuntien siivissäni sen lämmönsäteet. Ympärilläni leijailee paljon muitakin perhosia kauniisti, ja niin kevyesti. Kukkien tuoksu huumaa mieleni ja taustalla soiva kaunis musiikki luo tanssin, johon viimein itsekin yhdyn muiden perhosten lailla ja me tanssimme kohti laskevaa aurinkoa, kunnes se sammuu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.