Miten te opiskelette kieliä ja mitkä menetelmät on parhaita? Mulla on kauheesti vaikeuksia pysyä tunneilla perässä... Sanaston oppimiseen on auttanut "flashcardit" eli sellaset laput, joitten toiselle puolelle laitetaan sana vieraalla kielellä ja toiselle suomeks. Niitä sitten selailen aina välillä, ja ne on siitä käteviä kun niitä voi pitää aina taskussa ja opetella joutoaikana sanan tai pari. Onko vielä jotain konstia ton lisäksi, miten saan kielten numerot nousemaan ilman työmäärän järkyttävää lisäämistä?
kielten opiskelu
kielten opiskelu
101185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Enpä tiedä, onko oikotietä kielten oppimiseen. Minua auttoi eniten kirjoittaminen. Sanat ikäänkuin piirtyivät mieleeni. En tehnyt flashcardeja, vaan sanalistoja: Kirjoitin opittavat sanat yhteen palstaan allekkain ja niille suomalaiset vastineet, tietysti ulkomuistista, sitten tarkastaen. Kävin sanastoja läpi aina, kun oli joutoaikaa peittäen ensin suomenkieliset vastineet ja sitten tarkastaen. Mielestäni tämä on nopeampi keino kuin korteilla pelaaminen. Näin semmoistakin, että joku liimasi sanastot kotona vessan ym. seinään.
Sanalistoissa on se ongelma, että niissä sanat pysyy aina samassa järjestyksessä ja niistä on paha mennä poistamaan jo opittuja sanoja. Flashcardeja voi lajitella miten tahtoo... Mutta kun tavallinen paperi on liian ohutta ja ryppääntyvää ja kaikki sopivan paksut paperit maksaa maltaita. Kaikki vessassa käynnit, lääkärin odottelut ym. kannattaa todellakin hyödyntää! Aina joku sanalista, flashcard-nippu tai kieliopin kohta taskuun... Eikä saa lannistua vaikkei tulokset näy heti. Jos oppii yhdenkin ylimääräsen sanan päivässä niin vuodessa kertyy jo ihan mukava lisä sanavarastoon.
Uusia sanoja kannattaa opetella aina yhteydessä johonkin laajempaan kontekstiin. Sanojen ulkoaopettelu ei kannata. Ja toisaalta tuollainen flashcard systeemi kuulostaa huonolta siksikin, etteivät (sanakirja)käännökset koskaan onnistu täysin vastaamaan sanojen todellista käyttöä elävässä kielessä.
Sanakirjametodilla ja sanastoilla on eronsa. Jos avaa sanakirjasta sattumanvaraisen sivun ja koittaa opetella kaikki siinä olevat sanat, siinä ei ole mitään järkeä. Mutta kun lukee jotain tekstiä, jonka ymmärtää myös suomeksi, ja koittaa opetella siitä löytyneet uudet sanat sanalistojen avulla, ollaan jo paljon varmemmalla maaperällä. Konteksti ei välttämättä ole kristallinkirkkaana mielessä jos siitä nyt muistaa mitään, mutta aivot kuitenkin tunnistaa sen sanan.
Mitä sanojen tarkkaan vastaavuuteen puolestaan tulee, perussanasto on täysin sen ulkopuolella. En bil on aina auto, eikä suomella ja ruotsilla ole ko. sanojen kohdalla vivahde-eroja.
Vaikkei läheskään kaikille sanoille ole tarkkaa vastinetta, sanalistojen opettelu ei todellakaan ole hukkaan heitettyä. Sanojen merkityksen arvaaminen on helpompaa, kun tietää edes yhden jotenkin sinnepäin olevan merkityksen.
...tämä konteksti (asiayhteys) on oppimisen kannalta hyvin tärkeä. Sanoja ei mielestäni opetellessa kannata irrottaa asiayhteydestään. Jos yhteyttä ei ole, sama kun opettelisi puhelinluetteloa ulkoa. Ajattele, miten osaat etsiä puhelinluettelosta tietyn numeron. Tiedät, että numero on tietyn alaotsikon alla. Tämä on puhelinluettelon asiayhteys. Et muista jotakin numeroa, mutta sinulle saattaa syntyä selvä mielikuva siitä, että numero löytyy luettelon alaosasta sen ja sen alaotsikon alta.
Kontekstin merkitys on erittäin tärkeä kiinan kielessä. Kiinan kielessä on vain n. 400 tavua, josta kieli muodostuu. Tavuja yhteen liittämällä saadaan loputon määrä merkityksiä, kun vielä sanoja lausuttaessa äänenpaino on merkitystä erottava tekijä. Jollakin tavulla saattaa olla kymmenenkin eri merkitystä. Se tarkoittaa sitä, että tavuilla ei oikeastaan ole merkitystä kuin tietyssä kontekstissa. Kuitenkaan merkitysten oppiminen ei kokemukseni mukaan ole ollut vaikeampaa kuin muissa kielissä. Kirjoitusmerkkien oppiminen on sitten vaikeampaa.
Osaatko sä siis kiinaa? Mä olen käyttänyt sanavaraston laajentamiseen kirjaa, jossa selitetään merkkien merkitykset, aina yksi merkki kerralaan. Eli esim. silmä-merkin kohdalla on silmä vesi = kyynel ja muita silmästä muodostuvia kokonaisuuksia. Se on aivan mahtava tapa laajentaa sanavarastoa, vaikkei mitään esimerkkilauseita tai muutakaan ole tarjolla. Ei se konteksti ole mitenkään välttämätön!
kuten tuossa aikaisemmassa viestissä esitettiin, perussanasto on asia erikseen. On sanoja, joiden merkitys on yksi yhteen. Kiinan perusmerkitkin oppii suht helposti. Asia mutkistuu huomattavasti, kun edetään pidemmälle.
Jos ei ole mitään tiettyä aluetta josta sanoja pitäisi opetella, niin voit aina kirjoittaa omaksesi huviksesi aineita ja selata jokaisen vaikeamman sanan sanakirjasta. Onhan se työlästä ja hidasta, mutta sanat muistaa paremmin sen aineen juonen pohjalta kuin yksittäisinä.
Samalla tavalla toimii kääntäminen.. koulukirjan kappaleetkin kannattaisi mielummin kirjoittaa ihan ihan puhtaalla suomella paperille, eikä vain joillain reunamerkinnöillä kirjaan. Mitä tahansa tekstejä voi tietty kääntää, laulun sanoja jne.
Itseäni ainakin auttoi joskus aiemmin.. onko tuo sitten työmäärän järkyttävää lisäämistä?
< ...kirjoittaa omaksesi huviksesi aineita >
ja kirjeitä. Etsi kirjekaveri. Älä tyydy kirjeissäsi pintapuoliseen keskusteluun, vaan ilmaise kokonaisia asioita, ajattele syvemmälle ja vaadi kannanottoa. Erittäin tehokas oppimis- ja yhteyksien luomistapa.
Lukeminen ja kuunteleminen ovat minun kohdallani ainakin olleet ne tärkeimmät asiat.
Eli aloittaa kannattaa vaikka jostain helpohkosta kirjallisuudesta. Ne kaikkein vaikeimmat sanat voi sitten hakea sanakirjoista, jollei asiayhteydestä ole mitään apua.
Kuuntelua voi harjoittaa jättämällä tv-ohjelmista tekstityksen pois. Ja taas aloittaa niistä helpommista -tyyliin kauniit ja rohkeat- ja siirtyä vähitellen vaativampiin.