Heräsin eräänä aamuna tuntematta mitään. Avasin silmäni mustan, tyhjän unen väistyttyä ympäriltäni ja näin vain arkisen aamun pimeyteen verhoutuneena, kuten niin monena aamuna ennenkin. Huokaisin syvään, nakkasin satiinipussilakanapäällysteisen täkkini pois päältäni ja vilusta väristen hiippailin vain lyhyt satiiniyöpaita ylläni halki pitkän käytävän vessaan pesemään kasvojani kylmällä vedellä silmien aukeamista auttaen. Vessan kirkas valo häikäisi silmiä, joten silmät suljettuina haroin hanan auki ja väänsin sen kylmimmälle mahdolliselle. Huuhdoin kasvoja pitempään kuin normaalisti hyytävässä vedessä, koska se tuntui niin hyvältä unisien kasvojen huomatessa uuden päivän jälleen alkaneen.
Hätkähdin nostaessa pääni ja katsoessani viimein peiliin kasvopyyhkeen mutkasta – sieltä katselin minä. Ei mitään aihetta säikähtää, ja siinä syy piilikin. Juuri tuo sama hahmo oli kurkistanut peilistä vastaan pitempään kuin edes muistan. Sama pitkät vaaleat hiukset ja ovaalinmuotoiset kasvot omaava vihreäsilmäinen tylsimys. Näkökenttäni halki alkoi virrata arkisien traditioiden loputon ketju, jota jähmetyin katselemaan kauhun valtaamana ja tuntien itseni pystyyn kuilleeksi vanhukseksi, jolla ikää on hieman vajaat kaksikymmentä...
Joka aamu herään noin puoli kuusi. Kännykän herätyskello ehtii soida vain hetken ennen kuin painan sen nopeasti pois päältä, jottei naapurihuone heräisi. Nakkaan satiinipussilakanan peittämän peittoni pois päältäni ja hiippailen lähes arktisessa ilmastossa vain lyhyt satiininen yöpaita ylläni halki pitkän käytävän aina vessaan asti, jossa pesen kasvoni kylmällä vedellä. Aamupesun jälkeen levitän kosteusvoiteen iholleni ja lähden syömään aamupalaa. Syötyäni kaappaan kupin kahvia käteeni ja lähden meikkaamaan. Laitan kasvoihini tavallisen, kevyen arkimeikin, jotain kivaa pukinetta ylleni runsaasta vaatekaapistani (ainoa piristys!), hiukset nopeasti kiinni (lähes aina pidän niitä kiinni) ja lähden kiiruhtaen kohti koulua. Koulussa minua odottavat aina samat tutut ja tuntemattomat kasvot aina samoine vitseine tai valituksine, päivästä riippuen.
Ruokatunnilla jätän aina koulun taakse ja menen aina samaan kahvilaan juomaan kupin kahvia ja lukemaan iltalehdet ja eritoten niiden horoskoopit, taikauskoinen kun olen. Tämän jälkeen palaan kouluun, olen loppupäivän tunneilla ja lähden niiden päätyttyä kotiin. Hyppään aina samaan paikallisbussiin aina samalta pysäkiltä ja lähes aina samaan aikaan. Istun kyydissä lähes kuusi kilometriä ja jään aina samalla pysäkillä. Laahustan väsyneenä ja nälkäisenä kotiin ja alan aina laittamaan itselleni välittömästi ruokaa. Syön, teen läksyt ja mikäli ei ole mitään menoja illalla lysähdän joko lukemaan jotain, tai katsomaan telkkaria vailla parempaakaan tekemistä.
...siinä paikassa juuri tuolla merkittävällä hetkellä päätin, että elämässäni on tapahduttava muutos.
Hätkähdin nostaessa pääni ja katsoessani viimein peiliin kasvopyyhkeen mutkasta – sieltä katselin minä. Ei mitään aihetta säikähtää, ja siinä syy piilikin. Juuri tuo sama hahmo oli kurkistanut peilistä vastaan pitempään kuin edes muistan. Sama pitkät vaaleat hiukset ja ovaalinmuotoiset kasvot omaava vihreäsilmäinen tylsimys. Näkökenttäni halki alkoi virrata arkisien traditioiden loputon ketju, jota jähmetyin katselemaan kauhun valtaamana ja tuntien itseni pystyyn kuilleeksi vanhukseksi, jolla ikää on hieman vajaat kaksikymmentä...
Joka aamu herään noin puoli kuusi. Kännykän herätyskello ehtii soida vain hetken ennen kuin painan sen nopeasti pois päältä, jottei naapurihuone heräisi. Nakkaan satiinipussilakanan peittämän peittoni pois päältäni ja hiippailen lähes arktisessa ilmastossa vain lyhyt satiininen yöpaita ylläni halki pitkän käytävän aina vessaan asti, jossa pesen kasvoni kylmällä vedellä. Aamupesun jälkeen levitän kosteusvoiteen iholleni ja lähden syömään aamupalaa. Syötyäni kaappaan kupin kahvia käteeni ja lähden meikkaamaan. Laitan kasvoihini tavallisen, kevyen arkimeikin, jotain kivaa pukinetta ylleni runsaasta vaatekaapistani (ainoa piristys!), hiukset nopeasti kiinni (lähes aina pidän niitä kiinni) ja lähden kiiruhtaen kohti koulua. Koulussa minua odottavat aina samat tutut ja tuntemattomat kasvot aina samoine vitseine tai valituksine, päivästä riippuen.
Ruokatunnilla jätän aina koulun taakse ja menen aina samaan kahvilaan juomaan kupin kahvia ja lukemaan iltalehdet ja eritoten niiden horoskoopit, taikauskoinen kun olen. Tämän jälkeen palaan kouluun, olen loppupäivän tunneilla ja lähden niiden päätyttyä kotiin. Hyppään aina samaan paikallisbussiin aina samalta pysäkiltä ja lähes aina samaan aikaan. Istun kyydissä lähes kuusi kilometriä ja jään aina samalla pysäkillä. Laahustan väsyneenä ja nälkäisenä kotiin ja alan aina laittamaan itselleni välittömästi ruokaa. Syön, teen läksyt ja mikäli ei ole mitään menoja illalla lysähdän joko lukemaan jotain, tai katsomaan telkkaria vailla parempaakaan tekemistä.
...siinä paikassa juuri tuolla merkittävällä hetkellä päätin, että elämässäni on tapahduttava muutos.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sinä päivänä en ruokatunnilla mennyt kahville siihen kahvilaan jossa aina tapasin istua. Menin sen sijaan kadun toiselle puolelle, missä sijaitsi todella mukava, pirteä ja viihtyisä nuorten Cafe-Bar. Astuin hieman arkaillen ennen kokemattomaan kuppilaan, mutta kun pääsin sisälle, huomasin paikan olevan täynnä tuttuja ja sain jatkuvasti moikkailla hymy suulla iloisia ja hieman yllättyneitä kasvoja, ihmisiä joiden ajanvietosta en tiennyt ennen niin mitään. Kävelin kahvikuppi käsissäni halki kahvilan tervehtien kaikki tutut ja asetuin perällä sijaitsevaan vihreään, korkeaan baarijakkara-pöytään.
Istuuduttuani selin muihin en voinut kuin hymyillä. Ensimmäinen askel kohti muutosta oli tehty ja se oli onnistunut huomattavasti paremmin kuin mitä olin ennalta odottanut. Kaivoin laukustani palan paperia ja aloin kirjoittaa alekkain muutosta tarvitsevia asioita elämässäni samalla kun kilistin menevän musiikin tahtiin lusikkaa kahvikupissa. Lista muodostui tällaiseksi:
-Arki-traditiot,
*aamutoimien vaihtaminen
*kahvilan vaihtaminen(suoritettu!)
*iltapäivän uudelleen muokkaaminen
*uusien harrastuksien aloittaminen
*telkkarin katsomisen vähentäminen
-Viikonloppu-traditiot,
*liikkeelle lähteminen
*menomestojen tiedustelu
*bileissä pyöriminen
-Ulkonäkö,
*uusia vaatteita, vaikka niitä
onkin-uudet antavat AINA puhtia!
*kampaaja-aika ja jotain muutosta
hiuksiin
*kosmetologi->uusia kokemuksia ja
ehkä hyviä vinkkejä meikin
muuttamiseen!
*kynsien kasvatus ja huolellinen,
säännöllinen lakkaus
-Elämän tilanne,
*seurustelu:olisi ehkä vihdoinkin
aika unohtaa ne syyt "ei minulla
ole aikaa sellaiseen" tai "ei
ole luotu SITÄ TYYPPIÄ-mua
varten!"
Lusikka kilahti yllättäen raapaisten kupin tyhjään pohjaan ja toi minut takaisin nykyhetkeen maanpinnalle. Edessäni oli pitkä lista, paperin palanen molemmin puolin täynnä mustekynällä nopeasti rustattua tekstiä ja tyhjä kahvikuppi, jonka pinnalla vielä pehmeä lämpö muistona nauttimastani kofeiini-annoksesta. Yhtäkkiä muistin olevani vain ruokatauolla ja katsoin hädissäni kelloa. >Liian myöhäistä!> ajattelin, sillä tunti oli alkanut jo viitisen minuuttia sitten. Hetken tunsin syyllisyyttä lintsaamisesta >Miten en huomannut ajan kulumista ollenkaan!?>, ajattelin, mutta päästyäni itsesyytöksistä huokaisin syvään, istuin mukavasti tuoliin ja hymy palasi kasvoilleni. >mihin minulla oikein on kiire? Kuolenko yhden tunnin lintsaamiseen? ..ja sitäpaitsi-sehän on oikeastaan luvallista!> ajattelin, tilasin uuden kupin kahvia ja aloin tutkiskelemaan rauhassa luomaani muutoslistaa lisäten arki-traditioiden loppuun kohdan *turhan niuhottamisen ja nipottamisen lopettaminen.