Kertokaas mielipiteitä onko yh lapsi huonompi kun ns ydinperheen lapsi?Ja miks yh äitiä pidetään luuserina ja yh iskää hienona ihmisenä? Eikö kumminkin ole pääasia että edes toinen vanhempi (yleensä äiti) asuu yhdessä lapsen kanssa? Ja vaikka äidit yleensä on huoltajina, niin en usko että monetkaan isät omasta tahdostaan on muualla asuva. Tsemppiä kaikille!
YH LAPSI HUONOMPI?
Mietiskelen vaan
7871
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kukaan ei pidä yh-lasta huonompana, mutta tosiasia on, että ongelmalapsista niin koulussa kuin muuallakin on suurin osa yh-lapsia. Tätä ei pidä yleistää jokaista yh:ta koskevaksi, mutta ikävä totuus tämä on. Tämä ei myöskään tarkoita, etteikö ydinperheiden lapsilla olisi ongelmia.
YH-lapset ovat eri asemassa kuin ydinperheiden lapset. Olen ollut yksinhuoltaja ja nyt uusioperheessä, asenteissa ON eroja, paljon. Ja elämämme kaksin oli takuulla perhekeskeisempää ja tasapainoisempaa ja rauhallisempaa kuin aiemmin maanis-depressiivisen väkivaltaisen perheen"pään" kanssa.
Samoin ihmettelen minä tuota "yh-äiti on baareissa luuhaava lumppu, mutta yh-isä on uhrannut elämänsä voidakseen olla lastensa kanssa"-mentaliteettia. Tunnen 3 yh-isää, kaikki ovat alkoholisoituneita reppanoita, jotka vetää kalsarikännejä, mukulat saa tulla yksin/keskenään toimeen miten kuten. Rahapäivänä isit painelee paikalliseen ja lapset saa oikein juhlan kuniaksi tilata pizzaa kotiin yksinään jne. Asiaan kuuluu tietysti yltiökalliit lelut aina omantunnon liikaa kolkuttaessa. Jos äidit noin käyttäytyisi, kyllä olisi luurit kuumana lastensuojeluun.
Äitini oli yksinhuoltaja koska isäni ryyppäs ittensä hengiltä. Minä ja sisarukseni ollaan oikeasti "mallikansalaisia" kun tääs sitten tuttavapiirimme nämä sellasseet joilla oli molemmat vanhemmat kotona. Yksi ainoa on "normaali" muut ovat narkkareita ja muuten vaan rosvoja.
Meinaatko että on äitien päätös et isä on lähtenny,noin niinkö yleensä? Pitäisikö näiden äitien katsella sellasta äijää joka hakkaa tai pettää? TAi muuten vaan alistaa?
Itse en pidä,tai muutkaan tuttavani, yksinhuoltajia luusereina.. Se on totta että isä joka on lastensa kanssa nin siitä nousee kohu että voi kun on fixu mies.. Tää tasa-arvohan on sitä et tässä tilanteessa ku asia on toiste päin nin nainen on just se narttu.. Onnex ite osaan aatella asioita monelta kantilta. Ei vaan oo sitä yhtä näkökulmaa,mikään ei oo mustavalkosta..
Ystäväni on Yh-äiti. Hän huolehtii lapsistaan todella hyvin.
Lapsilla on terveelliset elämäntavat ja hyvät harrastukset. Ja koulumenestys kaikilla hyvä.
Vähävaraisena ainoana vanhempana, hän valmistaa kaiken ruoan itse, ja kesällä ja syksyllä hän säilöö pakastimet ja hillovarastot talvea varten.
On paljon ehjissä ydinperheissä eläviä lapsia, jotka rettelöivät koulussa ja kaduilla, eivätkä ole kiinnostuneita mistään järkevästä.
Kyllä se kasvatus kokonaisuudessaan sieltä kotoa tulee. Turha syyllistää yh-vanhempia.
Jos perheessä on riitelevät vanhemmat, tai mielenterveydellisesti sairas isä, elämä on todella raskasta lapsille. Parempi kasvaa yhden tasapainoisen ja lapsiaan rakastavan vanhemman kanssa.
Ei ole.
Kotioloista kaikki lähtee eli syntymästä saakka.
Jo silloin vauva tuleva lapsi, kasvava nuori saa tuntea tunteen jonka vanhempi häntä kohtaan osoittaa. Tuon tunteen voimistuessa ja kääntyessä suuntaan tai toisee, niin rinnakkaisesti vaikuttavat muut kotiolot (säännöt, nukkuminen, ulkoilu, yhdessätekeminen jne.). Toki ympäristöllä on vaikutuksensa eli villissä ympäristössä lapsella on taipumusta liittyä seuraan ja lopputuloksena on leimautuminen. Oli kyseessä sitten perheellinen (äiti&isä/lapsi) tai yh -tapaus. Tietysti tähän soppaan kun lisätään vielä sukulaiset, heidän suojelu- ja kasvatushalunsa, niin yhtä monta näkemystä, mielipidettä ja totuutta pääsee syntymään. Nuohan mielipiteet ovat sitten vain katsojan/kuulijan saavutettavissa.
Että ei oo lasta karvoihin/vaatteisiin katsomista.
Kaikista syntyn melkein parhaita. Osasta jää vain hyviä. Loput jäljelle jääneet ovat sinne päin - aikuisina tietty ...
Itse olen yh-äiti. sukulaisia ei lähimaillakaan ole. Ystäviä ja luotettavia läheisiä on paljon.
Elämä sujuu hyvin. Lapset, menestyvät hyvin. ja ovat sosiaalisia.
On tärkeää, että vanhemmilla on tietty tärkeysjärjestys elämässä. Lasten kuuluu olla asetettuna tärkeysjärjestyksen kärkipäähän.
Välittämistä ja huolenpitoa lapset tarvitsevat. se kuuluu jokaisen perustarpeisiin, ja on tasapainoisena kasvamisen edellytyksenä.
Jos lapsia hankkii, heistä tulee kantaa vastuu. vaikkakaan oma elämä ei menisikään ihan suunniteltujen nuottien mukaisesti!
Äippä kirjoitti asiaa!