Mulla on 7 kk ikäinen urospentu, joka kuuluu rotuun, jolle on pakko laittaa manttelia tms päälle jo näin viileillä keleillä. Koira inhoaa manttelia ja muita vaatteitaan kuten myös kaulapannan laittamista. Pentuna näin ei ollut, vaan ongelmat ovat tulleet muutaman viime viikon aikana. Pantaa laittaessa se juoksee pakoon ja saattaa rähistä, mutta tämä näyttää olevan enemmänkin leikkiä. Manttelia päälle laittaessa se kurjistuu täysin. Ulkoilusta aina ensimmäinen 15-20 minuuttia on surkeaa vinkumista ja tärisemistä, koira näyttää ihan oikeasti siltä kuin sitä oltaisiin hirttopaikalle viemässä. Koiraparka todella inhoaa vaatettaan (ja tuntuu, että nykyään myös ulkoilua). Huolet kyllä unohtuvat, jos se näkee esim. toisen koiran tai jotakin muuta kiinnostavaa.
Olen varmistanut sataan kertaan, että koiran vaatteet ovat sopivankokoisia, pehmeää kangasta jne. Vika ei pitäisi olla niissä. Olen yrittänyt totuttelumielessä pitää välillä jotakin mukavaa vaatetta koiralla sisälläkin, antanut sille samalla nameja jne mutta koira makaa silloinkin todella masentuneen näköisenä samassa paikassa, eikä liikahdakaan mihinkään.
Mistä tämä muutaman viikon sisällä ilmennyt vaatekammo on oikein tullut? Mitä asialle voisi tehdä? Voisiko kysymyksessä olla ohimenevä murrosiän vaihe? Koira on muuttunut murrosiän tultua tosi paljon ja sillä on kaikki murrosikäisen oireet: on usein vähän poissaoleva, hajut ja etenkin tyttökoirat kiinnostavat hirmuisesti, näkee välillä mörköjä milloin missäkin jne.
Lenkkeilystä on tämän vinkumisen ja vastustelun takia tullut itsellekin ikävältä tuntuvaa puuhaa, kun koiraraukka sitä inhoaa niin paljon. Otan kaikki järkevät neuvot mielelläni vastaan. Mitä tehdä vai luotanko siihen, että kuuluu ikään?
Olen varmistanut sataan kertaan, että koiran vaatteet ovat sopivankokoisia, pehmeää kangasta jne. Vika ei pitäisi olla niissä. Olen yrittänyt totuttelumielessä pitää välillä jotakin mukavaa vaatetta koiralla sisälläkin, antanut sille samalla nameja jne mutta koira makaa silloinkin todella masentuneen näköisenä samassa paikassa, eikä liikahdakaan mihinkään.
Mistä tämä muutaman viikon sisällä ilmennyt vaatekammo on oikein tullut? Mitä asialle voisi tehdä? Voisiko kysymyksessä olla ohimenevä murrosiän vaihe? Koira on muuttunut murrosiän tultua tosi paljon ja sillä on kaikki murrosikäisen oireet: on usein vähän poissaoleva, hajut ja etenkin tyttökoirat kiinnostavat hirmuisesti, näkee välillä mörköjä milloin missäkin jne.
Lenkkeilystä on tämän vinkumisen ja vastustelun takia tullut itsellekin ikävältä tuntuvaa puuhaa, kun koiraraukka sitä inhoaa niin paljon. Otan kaikki järkevät neuvot mielelläni vastaan. Mitä tehdä vai luotanko siihen, että kuuluu ikään?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.