...haluaisiko joku jutella aiheesta. olen kolmenkympin korvilla, ja jokunen viikko sitten aloin kehossani muistaa asioita, jotka olivat unohtuneet. nyt mietin onko ne totta. isä. teitkö sen? kehossa kaikenlaisia tuntemuksia. rikki. väsynyt. sekaisin. :-(
Insestin uhri vai en?
eve-mariia
136182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Paranoidi... Mene mielisairaalaan äläkä paru.
Veikkaisin että et, varmaksi en pysty sanomaan. Kokemuksesta voin sanoa että itsellä aikana jolloin itsetunto sattuneista syistä kävi hyvin alhaalla, aloin tuntea (kuulostaa naurettavalta) peräsuolessani tunkeutumisfiiliksiä, ihan kuin muistoja. Sittemmin olen vakuuttunut että tuo on ollut jonkun tunteen (henkinen alastomuus, nöyryytetyksi tuleminen tms.) manifestaatio (fyysinen symbolinen oire, vrt. puhetta ensi kertaa pitävällä olo että kieli ei liiku) ei niinkään mikään oikea muisto, koska en pysty mitenkään muistamaan oikeaa tapahtumaa.
Lisäksi olen paljonkin käsitellyt erinäisiä traumojani ja jos haudattu traumaattinen tapahtuma hyppää takaisin tietoisuuteen, sen 100% varmasti tunnistaa oikeaksi muistoksi, aivan kuin minkä tahansa oikean muiston. Kokemus on itseasiassa aika vapauttava, ei piinaavan epätietoinen/vainoharhainen.
Toivon että auttoi jotain.. Tämä siis vain yksi vaihtoehtomahdollisuus. Ammattiapu lienee paras apu jos olo on sietämätön.
Työssäni olen joutunut joskus vastaaviin tilanteisiin, joku alkaa muistaa jotain epämääräistä lapsuudestaan.
Et saa itse selville, tarvitset apua. Ota yhteyttä esin terveyskeskuslääkäriin tai yksityiseen tarapeuttiin. Ammattitaitoisety ihmiset osaavat selvittää kanssasi ilmiösi.
Tsemppiä sinunlle, älä jää odottelemaan.
Hahahah...joopa....joo!Että ihan aloit tuntea tuntemuksia kehossa ja muistaa...hahah...että ihan isä mitä mulle teit....hahahah!
Kuule kauan tätä palstaa seuranneena voin lohduttaa sua.Sä olet feikki.Se paljastuu viestistäsi heti.Tosin se mikä on sairainta on se,että todellisuudessa sua kiinnostaa insesti,pedofilia ja esiintymällä uhrina toivot saavasi keskustella asiann liittyvistä seikoista.Joopa joo...oot todella kipeä.
Tulee mieleen että nyt puhuu itse pedofiili. Ei kukaan muu voi olla noin julma. Ei taida olla omatunto puhdas feikillä
pöyristy rauhassa, jos et provoa erota.
öö... miten voi yhtäkkiä tulla tollasia fläshbäkkejä? vaihtoehtoja on kaksi.
1) lopeta saippisten katsominen
2) hanki todisteita ennen kuin alat syyttelemään isääsi.
luulen etta kyseessa on depressio tai kaltaava, jolloin alat "muistamaan" asioita, joita ei tapahtunut. Hae ammattiauttajan apua ja kylla se siita alkaa selveneen mita olet vain kuvitellut ja miksi olet alkanut kuvittelemaan asioita.
Olin itse seksuaalisesti hyvaksikaytetty n. 30v sitten ja en voi unohtaa, mutta elamani on mennyt eteenpain.
Ikävä kyllä totuutta et vielä tiedä. Kannattaa ottaa yhteyttä ammattilaiseen. Jotakin on voinut tapahtua tai sitten ei.
Muille keskustelijoille: seksuaalisen hyväksikäytön kuten muidenkin traumaattisten kokemusten yhteydessä ei ole tavatonta kärsiä muistikatkoista eli näitä tapahtumia ei aikuisuudessa muisteta. Psykiatriassa tunnetaan myös tapauksia, jotka ovat puhtaasti psyykkisistä syistä unohtaneet jopa vuosia lapsuudestaan/nuoruudestaan ja nämä muistot palautuvat hiljalleen aikuisuudessa. Joskus hyväksikäyttö tms. on tapahtunut lapsen ollessa varsin pieni eli alle n. 3v, jolloin selkeitä, yhtenäisiä muistikuvia ei muutenkaan vielä juuri muodostu. Nk. valemuistot ovat erikseen. epämääräisten muistojen alkaessa palautua on vaikea ensi alkuun sanoa, mistä on loppujen lopuksi kyse.
Ja sinä saisit suksia suolle, loukkausinesi
En nyt oikein ymmärrä... miten oikeesti näin moni voi luulla mua feikiksi.
Oon käynyt psykologin juttusilla nyt joitakin kuukausia (myös jo ennen tota ekaa viestiäni) ja siellä olen tosiaan useeseen otteeseen miettinyt, kuvittelenko kaiken vai en. Psykologi on sanonut, että ei voi unohtaa ennen kuin muistaa. Ja tämä mitä nyt teen, on asian kieltämistä, aivan kuten kuka tahansa kieltää esim järkyttävän liikenneonnettomuuden "tää ei voi olla totta".
Tuntuu oikeesti helvetilliseltä nää teidän vihjailut että olen feikki. Viimein kun uskalsin vähän raottaa ajatuksiani... joku tulee ja lyö lyttyyn, kuten se ihminenkin teki silloin
Haluaisiko sitten joku sanoa, mistä nämä oireet sitten voivat johtua?
-ajautuminen epätoivoisiin riippuvuussuhteisiin miesten kanssa: 19-21 –vuotiaana harrastin seksiä noin 14 miehen kanssa, joista olin rakastunut vain yhteen, muiden kanssa harrastin seksiä koska luulin että ”niin täytyy tehdä
-harrastan seksiä vaikken haluaisi, luulen haluavani, mutta seksi päättyy usein masennukseen tai itseinhoon
-paniikkikohtaukset kouluiästä saakka
-muiden ihmisten hoivaaminen
-pelko jättää lapsiani mieheni/isäni/kenen tahansa miespuolisen hoitoon
-väkivallan pelko, säpsähtely
-epämääräiset pahoinvointi- ja ahdistuskohtaukset, jolloin tuntuu että ”on pakko masturboida”
-mieheni fyysinen läheisyys saunassa ahdistaa
-kyvyttömyys puolustautua, tehdä päätöksiä tuntematta syyllisyyttä
-diagnosoitu vaikea toistuva masennus, yksi sairaalajakso takana
-sosiaalisten tilanteiden pelot, toisaalta joskus ”maanisia vaiheita sosiaalisesti”
-lapsena bakteerikammo ja oksentamisen pelko (joka on helpottanut vasta aikuisiällä kun aloin odottaa toista lastani)
-haen pakonomaisesti huomiota ja hyväksyntää miehiltä, mutta takana yksi seurustelusuhde naisen kanssa jolloin koin olevani turvassa
-kyvyttömyys luottaa miehiin
-tietynlainen pelonsekainen kiinnostus (ei seksuaalinen kiinnostus) insestijuttuja kohtaan, mutta en uskaltanut aiemmin lukea niitä
-huono koulumenestys ahdistuskohtausten takia
-vaikeus itsenäistyä, ottaa vastuuta itsestään
lisääkin olisi mutta en nyt muista
Hei!
Minulla on ollut aika monia noista sun mainitsemistasi oireista ja suhde miehiin on jokseenkin vaikea ollut aina. Vihasin omaa isääni suurimman osan lapsuudestani ja halusin päästä siitä eroon, koska se oli pelottava ja ahdistava, käytti henkistä väkivaltaa ja alisti äitiä. Olin niin itsepäinen ettei mun alistaminen onnistunut, mutta jos isän kanssa meinas tulla ees jotenki toimeen oli pakko olla joskus mieliksi.
Vanhempani erosivat, kun olin 17 (kannustin äitiä siihen mutta äiti päätti silti itse), luulin että elämäni alkaisi tästä päivästä, mutta ei. Olin ollut aika eristyksissä muihin nuoriin verrattuna koska asuimme maalla ja nyt kun muutimme kylän keskustaan niin en osannutkaan "ottaa iloa irti elämästä" vaan masennuin ja muutuin itkeskeleväksi, ahdistuneeksi hermoraunioksi. En luottanut edes äitiini ettei hän heti silmän välttäessä alkais juopottelemaan ja ottaisi isän takaisin. Eikä kotona voinut edes puhua asioista.
Joka tapauksessa tuota ahdistus/masennusta on ollut vuosikaudet, nykysellään pystyn jo jonkinlaiseen ihmissuhteeseen miehen kanssa, mutta se on vienyt aikaa, ja paljon on pitänyt tehdä töitä. Silti esim. rakastuminen ja läheisyys tuottaa ahdistusta edelleen, mun on vaikea myöntää tunteitani miehelle tai sitten niitä ei vain ole. Muutenkin olen ajoittain tunnelukossa ja vähän hysteerinen tunteitteni kanssa.
Eron jälkeen kuulin, että isäni oli yrittänyt humalassa lähennellä serkkutyttöäni. Tuntui pahalta, koska tiesin/aistin että isä on sellaiseen kykenevä, enkä ollutkaan pystynyt estämään sellaisen tapahtumista, vaikka olin lapsellisesti luullut niin pystyväni tekemään. En koskaan esim kutsunut tyttökavereita kotiimme ku isä oli kotona.
Muistin tuona aikana myös, että luokanopettajani oli kerran yrittänyt lähennellä mua seksuaalisesti. Hän veti minut luokkahuoneen lattialle istumaan syliinsä eikä meinannut päästää mua pois, ennenku korotin ääntäni. Sen enempää tuossa ei ehtinyt tapahtua, mutta olin 12-vee ja shokissa.
Mietin pakonomaisesti tuolloin, että onko isä raiskannut mua... Mutten muista mitään sellaista ja isä kielsi tietysti kaiken, eikä olla isän kans oltu väleissä vuodesta 2002. Mietin pääni puhki mutten muista. Jotain epämääräistä varmasti on ollut. Asian miettiminen aiheuttaa vaan turhautumista, koska en muista. Ja uskon että muisti palautuu sitten kun olen siihen valmis, ei pakottamalla tai sitten se ei palaudu koskaan mieleen.
Mun ihmeelliset oireet:
-pakonomainen itsetyydytys ahdistuneena
-miesten miellyttäminen
-pelko että jokainen mies on pedofiili tai raiskari, eikä lapsia tulis jättää kenenkään miehen kanssa kahden.
-menetin neitsyyteni vasta 26-vuotiaana, koska pelkäsin niin paljon ja välttelin koko asiaa, säpsähtelin kosketusta ja olin hysteerinen.
-tunnen itseni irralliseksi tunteistani melkein koko ajan. Varsinkin rakkauden ja positiivisten tunteiden tunteminen vaikeaa.
-ahdistun jos joku tulee mun alueelle, eli vaikka bussissa viereen, tulee sellainen pelko, että entä jos alan "kourimaan" sitä?
-ahdistun jos en pääse pois jostain tilanteesta, esim jos nukun poikaystävän kainalossa, joskus ahdistaa ja haluaisin olla kaukana, ilman syytä.
-haluan seksiä usein mutten erityisemmin nauti siitä, tuntuu että se vaan kuuluu asiaan suhteessa.
-syömishäiriöt, oksentamisen halu vaikeissa tilanteissa, ja viiltämisenhalu vaikken ole viillellyt.
-pelko ja kiinnostus insestijuttuja kohtaan ja siitä seuraava häpeä, vaikken itse halua tai tee mitään.
-vaikea olla lasten seurassa aito.
Että tämmöstä, vaikeeta on... Ois kiva kirjoitella sinun kanssa, älä välitä noista feikkijutuista, täällä jotkut vaan nauttii toisten loukkaamisesta.