kulkija

Hän polkua tuttua suojaisaa
oli rannalle saapunut toteamaan,
on loppuun kuljettu yksi tie,
nyt poluille uusille kulku vie.

Oli edessään ranta autio,
vailla valmista polkua hietikko.
Tienviittaa ei yhtäkään oppaanaan,
mihin suuntaan lähteä kulkemaan.

Hän askeleen otti kuin arkaillen,
oikeaan suuntaan otinko sen?
Miksi epävarma olen ,miksi hapuilen?
Mistä varmuuden saisin,
tielle oikealle löytäisin?

Hän taivaalle katsahti kummissaan,
kuinka pieni lintunen riemuissaan
siivillään pienillä matkaa taittaa,
ei kahlitse pelko vaan vaistonsa antaa
ohjata tuuliin suotuisiin,
yhä vain ylemmäs korkeuksiin.

Hän kauan katsoi, ja ymmärsi sen
niin myös elämässä ihmisen
on omiin voimiinsa luottaen
rohkeasti kuljettava omaa tietään,
askel askeleelta uuteen elämään.
5368
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Hei malede!
Mitä näit kun kirjoitit runosi?
Jännä juttu, mutta minä koin sen kuin olisin kurkistanut peiliin.
Näin sieltä itseni.

T. nyk. polkuni, ent. kulkija

Äänestä
  • Toivon että se tunnelma välittyisi tosta runosta.
    Tuntui just siltä, että hapuilee sille oikealle tielle, mutta rohkeutta puuttuu...Kaikki tuttu ja turvallinen takana, ja uusi tuntematon edessä. Valintoja, mutta ei varmuutta, ei valmiiksi viitoittettua polkua...

    Äänestä

  • Hei "polkuni"

    Kiva jos koit samoja tuntoja.

    Minä näin rannattoman lähes tyynen meren,horisontissa ei näkynyt mitään kiintopistettä ja aution rannan.

    Äänestä

Madele, löysin runosi Kulkija. Voisinko saada käyttää sitä Revontulet-lauluryhmän 10-vuotisjuhlassa. Milika

Äänestä

Käväise lukemassa muutaman sivun takaa minun juttuni: "Vanhanaikaisin askelin" ja siinä
jatkona: "Uusin toivein"

T.polkuni

Äänestä

Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


malede kirjoitti:

Hän polkua tuttua suojaisaa
oli rannalle saapunut toteamaan,
on loppuun kuljettu yksi tie,
nyt poluille uusille kulku vie.

Oli edessään ranta autio,
vailla valmista polkua hietikko.
Tienviittaa ei yhtäkään oppaanaan,
mihin suuntaan lähteä kulkemaan.

Hän askeleen otti kuin arkaillen,
oikeaan suuntaan otinko sen?
Miksi epävarma olen ,miksi hapuilen?
Mistä varmuuden saisin,
tielle oikealle löytäisin?

Hän taivaalle katsahti kummissaan,
kuinka pieni lintunen riemuissaan
siivillään pienillä matkaa taittaa,
ei kahlitse pelko vaan vaistonsa antaa
ohjata tuuliin suotuisiin,
yhä vain ylemmäs korkeuksiin.

Hän kauan katsoi, ja ymmärsi sen
niin myös elämässä ihmisen
on omiin voimiinsa luottaen
rohkeasti kuljettava omaa tietään,
askel askeleelta uuteen elämään.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu