Pännii. Koulussani on eräs tyttö, jota en saa mielestäni. Yritän saada häneen katsekontaktia lähes aina kun mahdollista ja joskus tuntuu, että hänkin "vilkuilis" mun suuntaan välillä. Kuitenkin tuntuu niin epätodennäköiseltä. Joskus kun kyseinen tyttö tulee istumaan mun viereen (ihan vilpittömästi siis, ehkäpä), niin tekee niin helvetisti mieli suudella häntä.
Välillä tuntuu, että hänkin katsois ja yrittäis saada muhun silmäkontaktia, mutta kuitenkin ajatus tuntuu niin mahdottomalta ja epätodennäköiseltä.
En ole huomannut hänessä minkäännäköisiä (tyhmää sanoa näin) ns. "lepakon merkkejä" ( :P ), mutta jotenkin tuntuu siltä että hän vois olla bisse. Ehkäpä kokonaan toiveajattelua.
Mutta pointti oli nyt tää, että ärsyttää kun en tiedä yhtään, oisko hän kiinnostunut minusta jne.
Ehkä muhunkin vaikea ottaa kontaktia, koska en kelleään frendille tai muullekaan ihmiselle kertonut olevani bisse, enkä vielä aiokaan kellekään kertoa.
Mutta vituttaa vaan kun en tiedä :)
Välillä tuntuu, että hänkin katsois ja yrittäis saada muhun silmäkontaktia, mutta kuitenkin ajatus tuntuu niin mahdottomalta ja epätodennäköiseltä.
En ole huomannut hänessä minkäännäköisiä (tyhmää sanoa näin) ns. "lepakon merkkejä" ( :P ), mutta jotenkin tuntuu siltä että hän vois olla bisse. Ehkäpä kokonaan toiveajattelua.
Mutta pointti oli nyt tää, että ärsyttää kun en tiedä yhtään, oisko hän kiinnostunut minusta jne.
Ehkä muhunkin vaikea ottaa kontaktia, koska en kelleään frendille tai muullekaan ihmiselle kertonut olevani bisse, enkä vielä aiokaan kellekään kertoa.
Mutta vituttaa vaan kun en tiedä :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla ihan samat ajatukset, koulupäivät menee pilvissä leijaillen kun vaan näen Hänet..
hyvät ihmiset asialle jotakin! Ei se odottamalla ratkea, harvoin se toinenkaan uskaltaa aloitetta tehdä.. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi vain haaveiluun, kun voisi saada niin paljon enemmänkin, vai mitä? :)
Ja sitten jos vastaus on ei, niin se on ei ja voi taas keskittyä aukomaan uusia ovia sen sijaan, että jäisi kiinni tähän tavoittamattomaan. Sanotaan, että se oikea osuu kohdalle, kun lakkaa etsimästä, mutta meidän kohdallamme se taitaa olla juuri toisin päin: etsivä löytää. :) Eikä kai biseksuaalisuuskaan enää mikään synti nykymaailmassa ole, ihan normaaliksi sen luokittelisin. :) Joten mitä sitten, vaikka joku saisikin tietää? Se voi olla yllättävänkin helpottavaa.. Ja mitä kaikkia mahdollisuuksia se avaakaan! Mitään ei voi saada, jos ei uskalla edes yrittää.
Onnea matkaan!